(Tämä postaus on jatkoa Stand upin uusi elämä -kirjoitukselle.

Kaikki jotka ovat olleet lukiossa, tietävät että lukiolaiset tietävät kaiken. He ovat aina oikeassa. Meillä oli kavereideni kanssa lukiossa teoria siitä, että noin 90 prosenttia ihmisistä on idiootteja. Minulla on sellainen mielisairaus, että tunnen oikeassa olemisen taakkaa ajoittain vieläkin. Turhaudun välillä siihen tunteeseen, että niin suuri osa ihmisistä on minun näkökulmastani tyhmiä.

Tämä on tietenkin tyhmää, sillä kyse on asennoitumisesta. Jos asennoituisin näkemään muiden ihmisten teoissa positiivisen puolen, en tuntisi oikeassa olemisen taakkaa. Ja jälleen, kaikki on suhteellista: Jos mietin itseäni lukioikäisenä, ja sitä, että lukioikäinen minä kuvitteli olevansa fiksumpi kuin 90% ihmisistä, ei voi kuin hävetä.

Stand up -koomikko Marc Maron on mies, jolle oikeassa olemisen taakka on vieläkin raskaampi. Se huokuu hänen stand up -tallenteiltaan, ja varsinkin vuoden 2009 Final Engagementilta. Siinä Maron on jo tyytynyt asemaansa kaikkien mielestä lupaavana mutta suuren yleisön hyljeksimänä toisinajattelijana. Negatiivisena toisinajattelijana.

Maron ei raivoa, kuten Lewis Black, joka liian usein perustaa koko settinsä sille, että hän voi HUUTAA LAUSEEN LOPUN räkäisellä äänellään. Final Engagementilla Maron on tyyni, lakoninen ja tulessa. Hän ruotii tietysti itseään, mutta myös amerikkalaista kulttuuria.

 "What is at the core of American culture right now? Porn, poker, ultimate fighting and reality tv. That's fucking it. How selfish is that? Fucking without feelings, lying to make money, fighting without rules and rewarding 'hackneyed' (en saa selvää mitä mies sanoo tässä) fucking losers where talent should be. How is that not fucking depleted and bankrupt?"

Joo, stand up -komiikasta tässä on kyse, mutta tuollainen kaiken toivon hylännyt hahmo on jollain tavalla niin kaunis. Kaksi pieleen mennyttä avioliittoa ("I should do lunch dates now? How will that lead to fucking?") ja eläminen neljän kissan kanssa ovat tehneet Maronista aivan kuin jonkun loistavan romaanin vittumaisen keskushahmon.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Hän oli saanut kolmesta radiosta potkut, kunnes vuonna 2009 perusti WTF-podcastin (suosittelen), ja sai sitä kautta uutta yleisöä. Tänä vuonna hän suunnittelee jenkkiläiselle kaapelikanavalle hänen elämäänsä perustuvaa show'ta, jossa hän itse näyttelee.

Ehkä hänen oikeassa olemisen taakkansa kevenee sillä, että yhä suurempi määrä ihmisiä kuuntelee häntä nyökytellen. Ehkä järki lopulta voittaa. Sillä ennen kaikkea Marc Maron on järjen puolella, idiotismia vastaan.

Marc Maron = kovin. Kuunnelkaa Final Engagement alta.

Ai niin, oletko itse koskaan potenut oikeassa olemisen taakkaa?