Tämä aihe tulee tasaisin väliajoin vastaan sosiaalisessa mediassa. "Suosittele podcasteja". Viimeksi tänään Twitterissä.

Innostuin taas monen vuoden jälkeen podcasteista. Olisko kellään vinkata hyviä? Aiheet saa vaihdella laajasti. #podcast

— Jenna Karas (@karasjenna) September 22, 2015

Suosittelen aina podcasteja, koska rakastan podcasteja ja ne ovat elintärkeä osa päivittäistä media mixiäni. Tajusin, että minun lienee parasta tehdä tällainen kokoava postaus myös tänne blogiin, jotta voin sitten aina linkata tämän tekstin, ja saan lisää mainostuloja! (File under: rehellisyys, hyötynäkökulma).

Olen kyllä kirjoittanut podcasteista muutamaan otteeseen, mutta en varsinaisesti ole tehnyt parhaiden castien listaa. Tässä siispä tulee.

Paras suomalainen podcast oli tietysti Mäntysaari ja Nivala -podcast, mutta se pistettiin tauolle kun Nivalan podcastausolosuhteet huononivat, ja nyt työsopimukseni kieltää musiikin arvostelun, joten ko. podcast on määräämättömän mittaisella tauolla. Se palaa vielä!

Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, mutta numeroin ne silti, koska olen epälooginen ihminen.

En välitä liian "hyvin" tehdyistä podcasteista - siis sellaisista joita monen hengen työryhmä toimittaa valmiiksi radio-ohjelmiksi. Minusta podcastit ovat parhaimmillaan raakoina ja rosoisina. Niin ne hyödyntävät parhaiten omaa muotoaan, eikä niitä rajoita esimerkiksi radion ohjemitat, pakollinen toisto tai niche-aiheiden välttely. Siksi tällä listalla ei ole Serialia, jota kaikki tulevat teille suosittelemaan. Kuunnelkaa sekin.

1. Hardcore History Podcast

Jenkkiläisen toimittajan Dan Carlinin historia-aiheinen (yllätys yllätys) podcast, joka sukeltaa tarkkanäköisesti mutta viihdyttävästi maailmanhistorian mikro- ja makrotasoille. Ennen tämän postauksen kirjoittamista kävin lenkillä, jonka aikana kuuntelin vihdoin loppuun HH Podcastin viisiosaisen I Maailmansota -historiikin Blueprint for Armageddon, jonka yhteiskesto on rapiat 16 tuntia. Jotkut jaksot käsittelevät kuitenkin paljon pienempiäkin tapahtumia. Podcast inspiroi muun muassa tämän postauksen historian pahimmasta kännimokasta.

2. Bill Burr's Monday Morning Podcast

3. WTF with Marc Maron

Tämä on tavallaan koomikkopodcastien kunkku. Tai ehkä Joe Roganin on suositumpi, mutta neuroottisen musanörtti Marc Maronin haastattelut ovat klassikoita. Hetki sitten haastattelussa oli Barack Obama, joka nyt ei suorastaan avannut sieluaan, mutta vaikutti taatusti rennommalta kuin missään haastattelussa tätä ennen. Maronilla on niin paljon klassisia haastatteluja, etten ajan- ja tilanpuutteen vuoksi viitsi niitä tässä luetella, mutta kannattaa kaivaa arkistoista ainakin Louis CK:n eka vierailu, Moon Zappa (jonka kanssa Maron sitten seurustelikin hetken), Lucinda Williams, Paul Thomas Anderson, Tom Green, kaikki jotka ovat olleet Saturday Night Livessä ja Iggy Pop.

4. Freakonomics

Freakonomics-kirjojen ystäville parhaimmillaan todella mielenkiintoista "SETTIÄ". Samalla ennakkoluulottomalla asenteella ajateltu tuttuja asioita uuden näköisiksi. Jaksot sen verran lyhyitä, että sopivat vaikka paikallisbussimatkalle. Ei hauska eikä henkilökohtainen, mutta hyödyllinen ja ajatuksia herättävä.

5. Bookrageous

Tämä kannattaa ottaa pienellä varauksella, panelistit puhuvat nimittäin ärsyttävällä jenkkinuotilla, joka kuulostaa minun korvaani teennäiseltä. "I was like.... oh so TOTALLY into this, eeeheeheeheee". MUTTA kirjallisuus on ihana ja tärkeä aihe, ja olen saanut tästä podcastista lukuisia lukuvinkkejä (no pun intended, and even if it were, it would be a lousy pun). Ärsyttävää tosin on myös se, että kirjakauppiaista ja kirjallisuustoimittajista koostuva paneeli käsittelee kirjat silloin kun he itse lukevat ne, eli noin puoli vuotta ennen kuin ne ilmestyvät. Tekisi mieli välillä läpsiä näitä ympäri korvia.

6. The Nerdist

Amerikassa on yleistynyt viime vuosina ns. patent trolling -toiminta, jossa (yleensä lakimiehistä koostuva) firma ostaa kasan vanhoja patentteja ja ryhtyy tutkimaan voisiko niiden perusteella haastaa jonkun oikeuteen.

Usein tällaisten uhriksi joutuvat isot IT-firmat, kännykkä- ja laitevalmistajat yms. Nyt jo kohta vuoden verran eräs patenttitrolli on kiusannut jenkkiläisiä podcastaajia.

Olen pysynyt tilanteessa kärryillä Marc Maronin WTF-podcastin avulla. Aiemmin Marc kertoili vain EFF:n yrityksestä löytää todisteita podcastingia muistuttavan teknologian käytöstä ennen tätä trollin omistamaa patenttia, mutta tämä käsittely vie aikaa.

Nyt Maron haastatteli Adam Carollaa, joka on yksi USA:n suosituimmista podcastaajista. Trolli oli haastanut Carollan kolmesta miljoonasta dollarista oikeuteen, koska hän jakaa sisältöjään podcast-teknologian avulla, johon trolli väittää omistavansa patentin.

Oikeasti tätä kyseistä patenttia ei alun perin suunniteltu käytettäväksi kuten podcasteja nykyään jaetaan, mutta lain kirjain on tietysti ehdoton.

Nyt Carolla kerää rahaa, jotta hän voittaisi tämän paskafirman oikeudessa. Hän tarvitsee vaatimattomat 1,5 miljoonaa asianajokuluihin. USKOMATON oikeusjärjestelmä! Häntä voi auttaa täällä. Tällä hetkellä rahaa on kasassa 180 000 dollaria.

Yleensä patenttitrollien uhreiksi joutuvat jättifirmat maksavat muutaman millin laskunsa oikeussalien ulkopuolella, mutta onneksi Carolla on päättänyt tapella. Olisi varmasti mahdollista kehittää joku uusi, riittävästi erilainen tapa jakaa audiotiedostoja ja antaa sille riittävästi podcastista eroava nimi, mutta tässä on kyse oikeuden toteutumisesta.

Itse aion ostaa tuon Digital Fighter Packin, eli 5 dollarin lahjoituksen.

Fight the good fight!

Ensimmäinen stand up -arvio tässä blogissa koskaan! Tai onhan täällä stand upista kirjoitettu, mutta alan keikkoja olen käynyt katsomassa LIIAN VÄHÄN!

On hienoa huomata, että stand up -kulttuuri on Suomessa saturoitunut siihen pisteeseen, että yleisö huomaa, että on olemassa monenlaista stand uppia. En tässä halua arvottaa stand uppia, mutta itse olen aina pitänyt enemmän tyylistä, jossa jutellaan ajatuksia auki, vrt. vitsien kertominen.

Toki kaikki neljä Paukutusjengin koomikkoa kertovat myös vitsejä, mutta pääpaino on ajatusten jakamisessa. No okei, Teemu Vesterinen ei kerro vitsejä. Porukan kokeneimpana (näin oletan) hänen tyylinsä on jalostunut jo "ohi" vitsien kertomisesta. Ei se varmasti ole mikään stand upin ylin päämäärä, mutta Teemulle se sopii.

Juttelin ennen keikan alkua erään paikalle osuneen ystävän kanssa siitä, että Glorian aulassa oli viittä vaille kahdeksan hieno ja odottava tunnelma. Olimme yhtä mieltä siitä, että pitkään aikaan ei millään musiikkikeikalla ole tuntunut samalta. Ihmiset ovat kiinnostuneita stand upista! Stand upin ympärillä on kuhinaa!

Kuinka hienoa.

Paukutusjengiin kuuluvat Joni Koivuniemi, Jukka Lindström, Anders Helenius ja Teemu Vesterinen. Kenenkään täyspitkää keikkaa en ollut aiemmin nähnyt, ja kaikki olivat vilpittömästi helvetin hyviä. Ehkä Jukan osuus toimi itselleni parhaiten, vaikka Teemu Vesterinen olikin jotenkin selkeästi taitavin. Hienosti rakennettu setti. Joni Koivuniemen Vantaa-läpät osuivat myös, ja Anders Heleniuksen suomenruotsalaisuus-teema. Mistä muuten johtuu, että meillä on suhteessa paljon suomenruotsalaisia stand up -koomikoita? Johtuuko siitä, että heitä pilkataan niin paljon, että siitä on helppo ammentaa materiaalia?

Muutamilla näkemilläni suomalaisilla stand up -keikoilla on tullut myötähävettävä olo, mutta eilen siitä ei ollut tietoakaan. Glorian sali oli loppuunmyyty, ja koomikot nauttivat tilanteesta. Lisäksi yllätysvieraana nähty venäläistaustainen Nikolai oli loistava välinumero.

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta sanon nyt: MENKÄÄ hyvät ihmiset katsomaan Paukutusjengiä (keikkapäivät ja -paikat täällä)! Stand upissa tapahtuu muutenkin, kun Sami Hedbergillä on keikka Hartwall Areenalla, menkää sinnekin!

Mutta ennen kaikkea: Tulkaa katsomaan bostonilaista Bill Burria tiistaina 10.12. Savoy-teatteriin, sitä keikkaa odotan TODELLA paljon.

Tänään katsoin stand up -päissäni Netflixistä Marc Maronin uuden spesiaalin Thinky Pain. Vahvaa näyttöä, ja luulen että jokainen eilen nähdyistä neljästä koomikosta pitää Maronia ainakin jonkinlaisena esikuvana. Tai sitten vaan hyvänä koomikkona.

Ei päivää ilman kirja-arviota tässä blogissa! Tällä viittaan tietysti siihen, että eilen julkaisin arvion Esko Valtaojan Kaiken käsikirjasta. Hyvä kirja.

Kuten olen blogissa monesti aiemminkin tunnustanut, olen Marc Maronin fani. Outoa kyllä, löysin ensin hänen stand uppinsa viime vuonna, ja vasta sitten TÄMÄN BLOGIN AVULLA WTF-podcastin, jota nykyään kuuntelen päivittäin koiran kanssa lenkillä.

Attempting Normal on Maronin pari viikkoa sitten ilmestynyt omaelämäkerrallinen anekdoottikokoelma, joka sai kunnian olla ensimmäinen koskaan ennakkotilaamani kirja. Kindle toimitti kirjan laitteeseeni julkaisupäivänä. Homma toimii, peitto heiluu, kuten suuri ajattelija J. Suvanto on lausunut.

Haluan tosiaan korostaa, että kyseessä ei ole Maronin elämäkerta, vaikka kirja kertaakin hänen elämänvaiheitaan. Totuus on, että podcastia kuuntelemalla saa paremman kuvan hänen elämästään. Ja vaikka teksti on sujuvaa, kyllä Marc on ensimmäisenä PUHUJA ja sitten vasta kirjoittaja.

Parastahan koko miehessä on podcastin tarina. 20 vuotta stand uppia, tv-esiintymisiä ja radio-ohjelmia. Sitten jälleen yksi romahdus pohjalle, toisen avioliiton hajoaminen ja tyhjyys. Siitä tyhjyydestä syntyi WTF-podcast, joka on inspiroinut minut ja Jani Nivalan tekemään Suomen parasta populaarikulttuuri-podcastia. Ja kuinka ollakaan, Maronista tuli suositumpi kuin koskaan, ja tämä vain juttelemalla koomikoiden kanssa ukon omassa autotallissa Los Angelesissa.

Attempting Normal pyrkii markkinoimaan Maronin TÄNÄÄN USA:ssa starttaavaa sitcomia Maron. Siinä on mielenkiintoisia tarinoita, mutta kuten todettua, se ei ikävä kyllä ole omaelämäkerta. Oikeastaan kirjan tärkein sanoma (joka on juuri tuo tyhjyys ja sen päälle rakennettu WTF) kerrotaan parhaiten kirjan loppuun laitetussa keynote-puheessa, jonka Maron piti Just for Laughs -komediafestivaaleilla Montrealissa vuonna 2011.

Hajanaisesta kirjasta parhaiten jäi mieleen miehen mielisairaus. Kaikki koomikot ovat varmasti jollain tavalla hulluja, mutta Maron on mahtavan neuroottinen. Ja tietysit isäsuhde on aivan totaalisen rikkinäinen ja toimimaton. Myös suhde kissoihin on kiehtova. Maron ei halua edes ottaa kilttejä kotikissoja, vaan hän itsepintaisesti kesyttää villiintyneitä yksilöitä. 

En siis ole valtavan innoissani tästä kirjasta, mutta tutustukaa hyvät ihmiset Marc Maroniin, joko Spotifystä stand up -levyihin, tai sitten WTF-podcastiin, joka näköjään sekin on lisätty Spotikkaan! Mies on nero, vaikka pitääkin kissoista enemmän kuin koirista.

(Tämä postaus on jatkoa Stand upin uusi elämä -kirjoitukselle.

Kaikki jotka ovat olleet lukiossa, tietävät että lukiolaiset tietävät kaiken. He ovat aina oikeassa. Meillä oli kavereideni kanssa lukiossa teoria siitä, että noin 90 prosenttia ihmisistä on idiootteja. Minulla on sellainen mielisairaus, että tunnen oikeassa olemisen taakkaa ajoittain vieläkin. Turhaudun välillä siihen tunteeseen, että niin suuri osa ihmisistä on minun näkökulmastani tyhmiä.

Tämä on tietenkin tyhmää, sillä kyse on asennoitumisesta. Jos asennoituisin näkemään muiden ihmisten teoissa positiivisen puolen, en tuntisi oikeassa olemisen taakkaa. Ja jälleen, kaikki on suhteellista: Jos mietin itseäni lukioikäisenä, ja sitä, että lukioikäinen minä kuvitteli olevansa fiksumpi kuin 90% ihmisistä, ei voi kuin hävetä.

Stand up -koomikko Marc Maron on mies, jolle oikeassa olemisen taakka on vieläkin raskaampi. Se huokuu hänen stand up -tallenteiltaan, ja varsinkin vuoden 2009 Final Engagementilta. Siinä Maron on jo tyytynyt asemaansa kaikkien mielestä lupaavana mutta suuren yleisön hyljeksimänä toisinajattelijana. Negatiivisena toisinajattelijana.

Maron ei raivoa, kuten Lewis Black, joka liian usein perustaa koko settinsä sille, että hän voi HUUTAA LAUSEEN LOPUN räkäisellä äänellään. Final Engagementilla Maron on tyyni, lakoninen ja tulessa. Hän ruotii tietysti itseään, mutta myös amerikkalaista kulttuuria.

 "What is at the core of American culture right now? Porn, poker, ultimate fighting and reality tv. That's fucking it. How selfish is that? Fucking without feelings, lying to make money, fighting without rules and rewarding 'hackneyed' (en saa selvää mitä mies sanoo tässä) fucking losers where talent should be. How is that not fucking depleted and bankrupt?"

Joo, stand up -komiikasta tässä on kyse, mutta tuollainen kaiken toivon hylännyt hahmo on jollain tavalla niin kaunis. Kaksi pieleen mennyttä avioliittoa ("I should do lunch dates now? How will that lead to fucking?") ja eläminen neljän kissan kanssa ovat tehneet Maronista aivan kuin jonkun loistavan romaanin vittumaisen keskushahmon.

Onneksi tarinalla on onnellinen loppu. Hän oli saanut kolmesta radiosta potkut, kunnes vuonna 2009 perusti WTF-podcastin (suosittelen), ja sai sitä kautta uutta yleisöä. Tänä vuonna hän suunnittelee jenkkiläiselle kaapelikanavalle hänen elämäänsä perustuvaa show'ta, jossa hän itse näyttelee.

Ehkä hänen oikeassa olemisen taakkansa kevenee sillä, että yhä suurempi määrä ihmisiä kuuntelee häntä nyökytellen. Ehkä järki lopulta voittaa. Sillä ennen kaikkea Marc Maron on järjen puolella, idiotismia vastaan.

Marc Maron = kovin. Kuunnelkaa Final Engagement alta.

Ai niin, oletko itse koskaan potenut oikeassa olemisen taakkaa?