Tämä on muistutus liittyen toukokuiseen Juhlaviikot-postaukseeni.  Eli yhteistyössä Huvilateltan kanssa haluaisin vinkata muutamasta itselleni tärkeästä esiintyjästä, vaikka koko ohjelmasta löytyy tietysti paljon muutakin.

Lippuja kaikkiin Huvila-keikkoihin saa edelleen täältä. Tällä hetkellä näyttää, että lippuja on vielä aika hyvin saatavilla, ainakin vinkkaamilleni Susanne Sundfœrin, Sturgill Simpsonin ja Sabina Ddumban keikoille.

Vaikka Flow on ensi viikonloppuna (olen menossa, parhautta tiedossa), kesä ei todellakaan lopu vielä siihen. Sen jälkeen nautitaan Helsinki-klassikosta eli pimenevästä loppukesän illasta Huvila-teltassa.

Omat lippuni saapuivat jokin aika sitten. Toivat fiilistä.

Tämä postaus on sisältöyhteistyö, joka on toteutettu yhdessä Suomen Blogimedian ja Helsingin Juhlaviikkojen kanssa. Keikkapoiminnot ovat omiani. 

Heinäkuun lopussa Tokoinrantaan nouseva Juhlaviikkojen Huvila-teltta on aito helsinkiläinen instituutio. Sen näkeminen paikallisjunan lipuessa Helsingin Rautatieasemalle kerta kaikkiaan kuuluu kesän loppuun.

Tänä vuonna tämän blogin kirjoittajaa eli minua pyydettiin vinkkaamaan muutamasta Huvilan esiintyjästä joita itse aion mennä katsomaan. Mikä mieluinen tehtävä!

Tänä vuonna Huvilassa on spessuvuosi, sillä teltassa nautitaan monipuolisesta musiikista 20. kertaa. Liian monta kertaa olen kuullut hehkutusta Huvila-keikoista joilla en ollut: Ainakin Radiohead, Lou Reed ja Wilco mainitaan usein. Legendaarisia iltoja mahtuu 20 vuoteen. Itse olen käynyt Huvilassa ennen tätä vuotta vain kerran, ja sekin oli joku kotimaisten ilta ehkä 10 vuotta sitten. Nyt on aika ryhdistäytyä

Huomionarvoista on sekin, että monena vuonna Huvilateltassa (tai Juhlaviikolla yleensä) on kuultu artisteja, jotka vasta parin vuoden päästä ovat rantautuneet Flow'hun. Edelläkävijähommia, siis.

ASIAAN.

Tämänvuotisista artisteista itselleni tärkein on tietysti Susanne Sundfør, jonka Ten Love Songs -levystä valuin hunajaa helmikuussa. Tämän vuoden parhaita albumeja. Sunnuntaina 30.8. on tämä. Huumaava elokuun ilta ja Susanne. Siitä tulee täydellistä.

Toinen tärppi on uuden sukupolven kantriartisti Sturgill Simpson, jota muun muassa arvostamani musiikkitoimittaja Jean Ramsay on hehkuttanut. Huikeita luentoja. Ei mitään nahkastetsonista pop-lirkutusta tämä. Sturgillia lämppää Ville Leinonen Enkeleineen. Life of Sin kuten Sturgill laulaa, mikä ilta. Päivää ennen Susannea eli 29.8. on tämä.

Vähän rajumpia bileitä ennustan perjantaille 21.8., kun belgialainen Baloji esiintyy. En ole hirveästi ukon materiaaliin tutustunut, mutta sen minkä ehdin teki vaikutuksen. Ranskankielisessä räpissä on vaan jotain maagista. OIKEASTAAN halusin nostaa tämän illan esille siksi, että Balojia lämppää ruotsalainen Sabina Ddumba, joka on vain kahdella sinkulla noussut kiinnostavaksi nimeksi. Näin hänet laulamassa Warnerin bileissä vastikään, teki todella suuren vaikutuksen.

Huvila-teltan ulkopuolisesta ohjelmistosta haluaisin nostaa esiin Shangai Acrobatic Troupen, joka esiintyy vaatimattomasti Helsingin Jäähallissa kolmena päivänä 21.-23.8. Maailman parhaiksi akrobaateiksi kehutun ryhmän ennakkomatsku näyttää jäätävän kovalta, ja aion todellakin viedä sirkushullun tytärpuoleni paikan päälle.

Lippuja kaikkiin Huvila-keikkoihin saa täältä. Luulis varaavan. Ismo Alanko näyttää olevan jo loppuunvarattu.

Pistäkää omia vinkkejänne, mitä Huvilasta/Juhlaviikoilta pitää ehdottomasti nähdä?

Tämä postaus on sisältöyhteistyö, jonka toteutin yhdessä Suomen Blogimedian ja Kiasman kanssa. 

Olen aiemmin ollut vain ystäväni Sami Havian taidenäyttelyjen avajaisissa. Siksi olikin mahtavaa päästä viiden muun bloggaajan kanssa ETUKÄTEEN katsomaan Robert Mapplethorpen huomenna perjantaina Kiasmassa avattavaa näyttelyä.

Tai vieläpä niin, että kiersimme näyttelyn ennen VIP PREVIEW -tilaisuuden avautumista. Tänään on vasta muille kutsuvieraille avajaiset, ja huomenna tavan tallaajatkin päästetään uudistettuun Kiasmaan.

Robert Mapplethorpen näyttelyn bloggaajaennakossa. Cocks on the wall. #kiasma #mapplethorpe #impressive

Kuva, jonka Jussi Mäntysaari (@jussi_mantysaari) julkaisi 11. 03ta 2015 klo 8.37 PDT

Olen käynyt Kiasmassa viimeksi ehkä 3-4 vuotta sitten, joten oli jo aikakin. Robert Mapplethorpe oli minulle jonkin verran tuttu jo etukäteen, ja varsinkin Patti Smithin Mapplethorpesta ja itsestään kirjoittaman Ihan kakaroita -kirjan lukeminen toi paljon lisää näyttelykokemukseen (kirjasta tulossa arvio myöhemmin).

Robert Mapplethorpe, New Yorkissa asunut ja leimallis esti newyorkilainen valokuvaaja joka kuoli AIDSiin 1989. Tykkäsi kuvata kikkeleitä. Oli Patti Smithin rakastettu ja myöhemmin ystävä. Suurin piirtein tuon verran hänestä tiesin.

Ennakkotiedot pitivät sikäli paikkansa, että peniksiä (tai "kaluja") oli seinillä runsaanlaisesti. Mutta Mapplethorpen kuvaamat "kalut" eivät ole välttämättä inhorealistisia tai edes seksuaalisia, vaan välillä muotoja tai kreikkalaisen veistoksen elottomia osasia.

Toisaalta hän oli kyllä myös nahkamiehiä (ja mm. Tom of Finlandin kaveri), joten yhdessä huoneessa on myös fetisistisempää kamaa. Toisaalta samassa K-18-huoneessa on myös tässä alla nähtävä kuva, joka pääsi siinä ympäristössä yllättämään. Minusta tuo kuva oli koko näyttelyn kaunein.



Vaikka olinkin eksklusiivisella kierroksella, minua silti miellytti tuo Mapplethorpen näyttelyn sisällön ja tunnelman hyvällä tavalla arkinen fiilis. Sellaista sen kuuluisikin olla: Ei Kiasma-käynnille pitäisi olla mitään juhlallista kulttuurisen paatoksen motiivia, vaan sinne voisi mennä nauttimaan kulttuurista.

Viihtymään. Kokemaan TAPAUS, joka Mapplethorpen näyttely eittämättä on.

Patti Smithin lisäksi hän kuvasi muitakin muusia, mutta myös julkkiksia tilaustöinä. Roy Lichtensteinin ja Andy Warholin kuvat jäivät näistä mieleen. Ihmeellisiä ihmisiä. Myöhemmin kun bloggaan tuosta mainitsemastani Ihan kakaroita -kirjasta hehkutan vielä erikseen New Yorkia 1960-luvun lopusta 1980-luvun loppuun, mutta sanonpa nyt tässäkin, että olisi ollut mahtavaa käydä ko. paikassa silloin (ja tiedän, silloin Manhattan oli paikoin vaarallinen, varsinkin turreille). Mutta piti siis sanoa, että New Yorkin henki on noissakin kuvissa läsnä.

Naisbodari Lisa Lyonin kuvasta (selaa vähän alemmas) tuli mieleen, että nykyään naisten kehonrakennus on niin tavallista ja vielä paljon överimpää, että nykypäivänä Lyon olisi ollut ihan perus crossfit-muija. No okei, ei nyt IHAN perus, mut kuitenkin. Kaunis kuva, veistoksellisuuden korostaminen lienee ilmeistä.



Tässä vaiheessa lienee paikallaan päteä, että olen itsekin viettänyt muutaman yön Chelsea Hotellissa, missä Mapplethorpe ja Patti Smithkin hetken asuivat. "Mappis" on tietenkin myös kuvannut Horses-levyn kannen. Patti Smithin kasvot ovat sen verran persoonalliset, että ymmärtää miksi valokuvaaja haluaa niitä tutkia. Kirjasta (josta siis lisää myöhemmin) sai sen yllättävän kuvan, että rock-runoilija Patti Smith oli se vastuullinen työssäkäyvä ihminen, kun Mapplethorpe ennen suosionsa päiviä teki krusifiksi-veistoksiaan kotona. Patti hankki safkat pöytään, vaikka oli ja on itsekin taiteilija.

Käykää piipahtamassa Kiasmassa. Robert Mapplethorpen omakuvastakin jo näkee, että vastassa on cool jäbä, joka tietää mitä tekee.

Tämä postaus on sisältöyhteistyö DNA:n kanssa. Saan siis tämän kirjoittamisesta rahaa. Esikouluikäisen tytärpuoleni iPadin käyttö ja sovellusten löytämiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todellisia, ja DNA Appinen on selvästi luotu taklaamaan näitä ongelmia.

Appinen tuli. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten vaikeaa on löytää lapselle hyviä sovelluksia, jotka eivät jatkuvasti tyrkyttäisi jotain lisäostoja. Samalla tulin todenneeksi, että paras sovellus on sellainen, joka maksaa vähän. Ilmaiset on rakennettu täyteen lisämaksuansoja, jotka vain häiritsevät lasta.

DNA Appinen on rakennettu juuri tätä tarkoitusta varten. Palveluun ollaan keräämässä suomalaiseen makuun räätälöityä sovelluskirjastoa, josta voi löytää suositeltuja sovelluksia auttamaan harhailua iOSin, Androidin ja Windows Phone 8:n sovelluskaupoissa.

Lähestyn nyt aihetta nimenomaan rakkaan tytärpuoleni näkökulmasta. Hänellä ei ole mitään määrättyä aikaa tai rajoitusta milloin hän saa käyttää iPadia, mutta keskimäärin annamme hänen käyttää laitetta ehkä 3-4 kertaa viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan.

#Nainen suhtautui alusta lähtien laitteeseen ehkä hiukan negatiivisemmin, mutta itse vanhana C64-lapsena (ja silti loppumattomia tunteja ulkoilmassa viettäneenä) tiesin, että peleistä voi olla paljonkin hyötyä.

Nyt tilanne on tietysti ihan eri kuin 80-luvulla, jolloin Euroopan kartta taisi olla ainut opetuspeli joka C64:lle meiltä löytyi. Lapselle olen ladannut puhtaasti opetuspelejä, puhtaasti pelejä ja niiden sekoituksia, ajatuksella "pelaamisesta voi olla hyötyä".

Ja kyllä siitä onkin. Väitän, että Lolan Aakkosjuna ja Lolan Matikkajuna ovat edesauttaneet huomattavasti sitä, että esikouluikäinen (6v) tyttö osaa lukea ja laskea paljon PALJON paremmin kuin minä vastaavassa iässä.

Eikä tässä ole kyse siitä, että olisimme väkisin halunneet hänen oppivan lukemaan. Ei häntä ole pakotettu käyttämään Lolan Aakkosjunaa tai Aakkospeliä, hän on näpertänyt niitä aivan omasta halustaan. Ei tosin useinkaan yksin, vaan yhdessä aikuisen kanssa. Ei iPadin (tai muun tabletin, tai kännykän) tarvitse olla pelkkä lastenhoitajan korvike, sillä voi puuhata yhdessä vanhemman kanssa.

Lolan Aakkosjunaa ei itse asiassa tällä hetkellä löydy DNA Appisesta, eikä myöskään Aakkospeliä, joten HOI MODERAATTORIT, lisätkää nämä sinne mitä pikimmin, vahva suositus täältä.

Luovuutta lisäämään on erilaisia piirrospelejä, mutta jostain syystä (päiväkoti, päiväkotikaverit) tyttömme on erittäin vahvasti kallellaan erilaisiin meikkaus- ja kampauspeleihin. Näistä YLIVOIMAISESTI paras on Toca's Hair Salon. Lapsi käyttää myös Royal Salonia ja BS Makeupia, mutta ensin mainittu on raskas ja kömpelö, ja jälkimmäinen kömpelöyden lisäksi myös lisäostoja tyrkyttävä.

Palapeleistä ollaan käytetty Hello Kitty Jigsawia, joka on ihan ok, ei loistava, sekä World Puzzlesia, josta oppii hienosti karttoja, vaikkei senkään käyttis ole kovin laadukas.

Kuvankäsittelyä voi harrastaa Repix-softalla. Se on varmaan tarkoitettu aikuisten selfieiden tuunaukseen, mutta lapsi jaksaa käyttää paljon aikaa ottamiensa kuvien koristeluun. Suositeltava siis sekin.

Haluan vielä korostaa pointtiani: iPadin (tai muun tabletin tai kännykän) antaminen lapsen käyttöön ei tarkoita automaattisesti huonoa vanhemmuutta. Toki järki kannattaa pitää mukana, mutta parhaimmillaan sovellukset antavat lapsen luovuudelle mahtavan kanavan.

Kun lapsen aivot ovat esikouluiässä herkässä tilassa (eli herkästi oppivassa siis), kannattaa aivoille antaa purtavaa mielekkäällä tavalla. Niin, että lapsella on samalla hauskaa.

Jos teillä on jotain vinkkejä, mitä oppimispelejä tai lastenpelejä DNA Appisessa pitäisi olla mukana, lupaan viedä ehdotuksenne eteenpäin.

DNA Appinen löytyy siis täältä.

Tämä postaus on sisältöyhteistyö Danske Bank Mobile Payn kanssa. Saan siis tämän kirjoittamisesta rahaa. Tilanne on kuitenkin aito ja Mobile Payn ratkaisema ongelma todellinen.

Tykkään ostaa vinyylilevyjä Facebookin Vinyylikirppis-ryhmästä. Meininki on nörttiä ja hyviä levyjä tarjolla paljon. Suurin osa kaupoista tehdään jossain sovitussa tapaamispaikalla, ja käteisellä. Tai sitten kaukana asuvan myyjän ollessa kyseessä tehdään tilisiirto.

Tämä on perseestä. En KOSKAAN pidä mukanani käteistä rahaa, ja jos sellaista lompakkoon eksyy, tuhlaan sen äkkiä pois. Käteinen on ärsyttävää. Kuitenkin jos aion ostaa näin vinyylin, minun pitää käydä ensin jossain automaatilla, ja sitten vielä toivoa että toisella kaupantekijällä on vaihtorahaa. Tai jos itse myyn levyn, pitää minulla olla vaihteleva määrä vaihtorahaa mukanani.

Ei toimi.

Tilisiirto on yhtä ärsyttävä. Räpellystä nettipankissa, sitten odottelua että raha menee perille, ja toivomista että saa rahalleen vastinetta.

Tätä ongelmaa saapuu ratkaisemaan Danske Bankin Mobile Pay. Se toimii iPhoneilla, Androideilla ja jopa Windows Phoneilla (!). Sitä käyttääkseen ei tarvi pitää tiliä Danske Bankissa. Minkä tahansa suomalaisen pankin tili käy.

Olen ihan oikeasti odottanut ja etsinyt tällaista palvelua tulevaksi. Tietenkin on kivaa, että saan tehdä nyt heidän kanssaan sisältöyhteistyötä, mutta tämä tulee vilpittömästi tarpeeseen.

Case Ville Leinosen vinyylin ostaminen Nivalalta Mobile Payn avulla.

Okei. Tätä testiä varten halusin ostaa Ville Leinosen parhaan levyn Suudelmittaren vinyyliversiona, koska king-among-men, YleX Jatkojen tuottaja, Single Soundin laulaja, Mäntsälän raaka karhu, Suomen komein mies JANI NIVALA omisti tätä vinyyliä kaksin kappalein.

Nivalalla eli NIVIKSELLÄ on iPhone 5c, johon Mobile Pay asentui vaivatta. Ensimmäisellä käyttökerralla täytyy syöttää tilinumero ja tiliin liitetyn kortin tiedot - turvallisuussyistä. Samalla määritellään nelinumeroinen PIN-koodi. Sitten palvelu lähettää varmistustekstarin jossa aktivointikoodi. Ready to go.

Käyttöliittymä on intuitiivinen, kaunis ja helppokäyttöinen. Tässä alla screen shotteja Nivalan kanssa tekemästäni kaupasta. Periaatteessa maksaminen toimii samalla tavalla kuin tekstiviestin lähettäminen. Valitsin summan ja puhelimen yhteystietoluettelosta Niviksen tiedot.

 
Niviksen Mobile Pay -appiin ilmestyi tapahtuma, eli minulta saatu maksu. Helppoa kuin heinänteko! Samalla tavalla voit pyytää yhteystiedoltasi summan, jos haluat hoitaa homman niin päin. Sitten maksaja saa ilmoituksen että minä haluaisin rahaa, ja ok lähettää rahat. Myös JAA LASKU toimii, esimerkiksi ravintolassa kavereiden kanssa päästään siitä laskujen säätämisestä. Joku maksaa ravintolalle, muut pistävät hänelle osansa Mobile Payn avulla. Täydellistä.

Mobile Pay:tä ei myöskään tarvitse olla asennettuna rahan lähetystä varten. Jos vastaanottajalla ei äppiä ole, tulee hänelle viestiä jossa kerrotaan että Mobile Pay:ssa odottaisi rahaa.

Muita tapoja käyttää Mobile Pay:ta on esitelty näissä blogeissa:

Jotain Maukasta -blogin Mari Moilanen kokeili mainittua laskun jakamista ravintolassa.   
Lähiömutsin Hanne Valtari jakoi myös brunssin kustannukset 
Koto Livingin Anu Harkki oli kimppaostoksilla netissä
Ida365-blogin Ida oli syömässä kavereiden kanssa

Lisätietoja Mobile Pay:sta

No, sitten vielä lopuksi kuva Suomen komeimmasta miehestä, Tinderin sydäntykittäjästä Jani Nivalasta, hänen Mobile Pay -ostoksen suorittaneesta kännykästään ja kaupan kohteesta eli Ville Leinosen IHANASTA Suudelmitar-levystä.