Levyarviopannassa kun olen, niin ajattelin kirjoittaa ajoittain myös peleistä. iPadilla pelaamisesta olen rustannut hiukan ajatuksia aikaisemminkin.

Pelasin muutaman vuoden innokkaasti EA Sportsin Fifa 13 -peliä iPadilla. Tai "innokkaasti" on väärä sana, mutta etenkin lomamatkoilla ja joskus hiljaisina sunnuntai-iltapäivinä saatoin pelata montakin matsia.

Pelissä valitaan jostain liigasta joukkue, ja mennään sillä kausi läpi. Pelaajat eivät vaihdu, paitsi oikeisiin seuroihin päivitysten mukana.

Tässä mielessä Fifa 15 Ultimate Team on täysin erilainen peli: Siinä on tarkoitus kerätä pelaamalla ansaitulla rahalla itselleen paras mahdollinen joukkue, jolla edetään 7. divisioonasta eteenpäin - joka divisioonatasolla voi myös pelata erilaisia liigoja.

Parasta tässä pelaajakauppasysteemissä on se, että siirtomarkkinat muodostuvat oikeiden ihmisten ympäri maailmaa myymistä pelaamista. Jos siis teoriassa minulla olisi Messi (ei ole, maksaa niin perkeleesti, en ole ehtinyt pelata vielä niin paljon), ja laittaisin hänet myyntiin minimihinnalla 150 ja paikalle ei osuisi kuin yksi huutaja, Messi vaihtaisi omistajaa tuolla hinnalla.

Käytännössä kovimpien pelaajien huutokaupoissa on AINA joku paikalla, ja esimerkiksi pelin kansikuvapojaksi päätyneen Messin hinta on yleensä sadoissa tuhansissa.

Toisaalta satuin kerran oikeaan aikaan paikalle kun sain ostettua Özilin alle 10 000 kolikolla. Ja juuri tässä on "transfer marketin" suola: Sitä tulee kyttäiltyä löytöjen toivossa. Ja vaikka löydöt eivät sopisi omaan joukkueeseen, ne voi myydä heti voitolla eteenpäin.

Oman joukkueen hyvyys (ilmaistu kahdella numerolla väliltä 0-100) muodostuu paitsi pelaajien kykyjen keskiarvosta, myös kemiasta. Tämä oli aluksi vaikea tajuta, mutta pelaajien täytyy siis pelata kentällä itselleen sopivalla paikalla, ja jos haluaa saavuttaa kemiaksi täydet sata, pitää kaikkien kentällä olevien pelaajien olla joko samasta maasta tai samasta liigasta.

Minun joukkueeni koostuu kokonaan Valioliigan pelaajista tällä hetkellä. Tosin laajasta pelaajamateriaalista olen koostanut myös Saksa-painotteisen joukkueen, jossa tosin on mm. Balotelli kärjessä ja Fabregas keskikentällä, eli ihan sataan ei kemia-arvo näinollen nouse.

Pelaajat siis pelaavat paremmin yhteen jos kemia on täydet sata - ja tältä se ihan aidosti pelatessa tuntuu.

Itse pelimoottori on hyvin pitkälti sama kuin Fifa 13:sta. Ehkä pallon kanssa sprinttaamisen ja "tavallisen" vauhdin välillä on suurempi ero jos haluaa pitää pallon hallussa, ja laukauksen pitää lähteä tarkemmin suunnattuna ja oikealla voimakkuudella, varsinkin jos laukaisevan pelaajan SHO-arvo ei ole ihan huipputasoa.  Tämä on hyvä.

EA on mokannut iPadin kontrollien kanssa aavistuksen. Uudessa versiossa moni asia perustuu kentän näpäyttämiseen halutussa kohdassa, mutta käytännössä alareunoihin sijoitetuista kontrolleista on hyvin vaikea irroittaa käsiään. Lisäksi jos painat ohi vaikkapa laukaisunapista ja osut alareunan nurmikenttään, syöttää hyvässä vauhdissa oleva Balotelli pallon yllättäen kentän alareunaan EIKÄ tee loistavaa laukausta maaliin, mikä tietysti repii hermoja valtavasti. Ja tätä ominaisuutta ei luonnollistestikaan saa pois.

Myös "call 2nd defender" -toiminto on piilotettu näpäytyksen taakse, mistä syystä en sitä koskaan ehdi käyttää, mikä olisi toisaalta tarpeen, sillä kun vastustaja lähtee läpijuoksuun vain ihmisen kontrolloima pelaaja juoksee perässä, toinen puolustaja saattaa jäädä odottamaan omaa puolustettavaa pelaajaansa, vaikka voisi helposti katkaista läpijuoksun.  Juuri tätä varten "call 2nd defender" -toiminto on luotu, mutta näpäytyksen takaa en sitä jaksa käyttää. Ärsyttävää.

Selostuksetkin ovat samat kuin 13:sta, paitsi että aina pelin loppuessa selostajat spekuloivat, että "mitenköhän toisessa osaottelussa käy", vaikka en ole pelaamassa kahden osaottelun peliä. Kiva.

ÄRSYTTÄVINTÄ on kuitenkin se, että kaikki pelin toiminnot perustuvat siihen, että Ultimate Team hakee Fifan servereiltä tiedot pelaajan joukkueesta, kaupan olevista pelaajista, tuloksista ja muusta vastaavasta. Ilmeisesti pelaajien määrä on yllättänyt Fifan, sillä serverit ovat AINA täynnä, ja joskus pelin joutuu käynnistämään uudestaan 10 kertaa että pääsee pelaamaan. Usein pelaamista ei jaksa näin jonottaa, vaan helpompi on yksinkertaisesti lyödä hanskat tiskiin ja antaa koko paskan olla.

Onneksi Neal Stephenson julkaisi Sevenevesin, niin on luettavaa.

Mutta noista ärsyttävyyksistä huolimatta itse pelisysteemi on sen verran koukuttava, että suosittelen kokeilemaan. Ja iPadilla futiksen pelaaminen on aivan yhtä realistista ja haastavaa kuin konsolillakin, tämä ei ole mikään vauvaversio.

Tuossa ennen joulua Helsingin Sanomat ilahdutti lukijoitaan uutisoimalla jenkkitutkimuksesta, jossa todettiin, että "sähkökirjan lukeminen illalla voi sekoittaa unia".

No, jutun lukemalla selvisi, että tutkimuksessa ei tarkoitettu varsinaisia sähkökirjoja kuten taustavaloton Kindle (joka näkyy myös jutun kuvituskuvassa), vaan esimerkiksi iPadia tai muita sinistä valoa heijastavia tabletteja.

Minulla on Kindle, mutta luen kirjoja yleensä iPadin Kindle-appin kautta. Tämä siksi, että luen lähinnä sängyssä, ja taustavaloton Kindle tarvitsisi lukuvalon, joka kuitenkin häiritsisi vieressä nukkuvaa naishenkilöä. Lukuvalo on muutenkin minusta kömpelö.

Hesarin uutisoima tutkimus on kevyttä ja harhaanjohtavaa hömppää. Nyt jutun lukenut kansalainen toistelee mielessään, että SÄHKÖKIRJA TUHOAA KAIKEN, vaikka kaikki eInk-näytöllisiä taustavalottomia sähkökirjoja lukeneet tietävät, ettei sen lukeminen eroa mitenkään paperin katselemisesta, varsinkin kun lukemiseen tarvitaan se sama lukuvalo kuin paperikirjan kanssa.

Itse olen kuitenkin todennut iPadin himmeällä valolla ja Kindle-appilla omaan käyttööni parhaaksi vaihtoehdoksi.

Tätä vaihtoehtoa käytettäessä pitää kuitenkin muistaa muutama asia. Ensinnäkin lukulaitteena käytettävästä tabletista tulee ottaa kaikki push-ilmoitukset pois päältä. Lukeminen on keskittymistä vaativaa hommaa, eikä "Oku Luukkainen commented on your status" helpota yhtään uppoutumista Cormac McCarthyn rakentamiin maailmoihin. (Tästä aiheesta kirjoittaa oivallisesti myös Verge.com)

Toiseksi on huolehdittava, että laitteessa on päällä automaattinen himmennys, tai sitten ruutu on manuaalisesti säädettävä himmeimmäksi mahdolliseksi. Sinisen valon vaikutus on varmasti todistettu jossain oikeassa tieteellisessä tutkimuksessa, jos tuo Hesarin uutisoima onkin vähän lepsumpi "tutkimus".

Kolmanneksi iPadin pitäminen sopivassa asennossa onnistuu yhdellä kädellä - kuten myös sivun kääntäminen. Käsi ei väsy edes monen tunnin lukusession aikana, toisin kuin AINA paperikirjaa sängyssä lukiessa.

Lisäksi Kindle-sovelluksen kautta lukeminen on taloudellisesti järkevää, sillä kirjat maksavat kymmenen ja kahden euron välillä (vrt. suomalainen sähkökirja tai paperikirja 30€).

PÄÄPOINTTINI on kuitenkin se, että lukeminen ennen nukkumaanmenoa on valtavan rentouttavaa ja tärkeää!

Jos Hesarin uutisoimassa tutkimuksessa käytettiin varsin pientä 12 ihmisen otantaa, kerron teille nyt omasta yhden ihmisen tutkimuksestani. Sinisen valon saanti on paljon pienempi paha verrattuna siihen, etten lukisi ollenkaan. 

iPadini sisuksissa on kuitenkin paljon houkutuksia peleistä Twitteriin, eivätkö ne häiritse lukemista? Tämä on tietysti itsekurikysymys, mutta itselleni lukeminen on niin tärkeä päivittäinen rituaali, ettei sitä Carcassonnen houkutus estä.

Itse asiassa lukeminen on keskittymisen johdosta myös niin unettava rituaali, että jos haluan ostaa itselleni lisää lukuaikaa, selaan hetken Twitteriä tai pelaan pelin Carcassonnea. Aivot virkistyvät, ja taas jaksaa lukea hetken.

Ja tässä se oman tutkimukseni tärkein tulos: Lukeminen on aivoille hyväksi. Vaikka lukeminen tapahtuisi sinisen valon avustuksella, sitä ei parane lähteä demonisoimaan, sillä hyvä kirja takaa hyvät unet. Tämä on totta minun elämässäni, eli se on siis totta.

Ainakin kirjan lukeminen on aina parempi vaihtoehto kuin televisio tai some.

Parhaillaan luen Bob Dylanin elämäkertaa No Direction Home, jo pidempään kesken ollutta Antony Beevorin hypermassiivista Second World Waria, sekä eilen lataamaani Martin Amisin Moneyta, jolta odotan paljon.

Lukekaa, älkääkä antako teknologiaa pelkäävien mutta kokkiohjelmia silmät ristissä televisiosta tuijottavien ankeuttajien häiritä.

Tämä postaus on sisältöyhteistyö DNA:n kanssa. Saan siis tämän kirjoittamisesta rahaa. Esikouluikäisen tytärpuoleni iPadin käyttö ja sovellusten löytämiseen liittyvät ongelmat ovat kuitenkin todellisia, ja DNA Appinen on selvästi luotu taklaamaan näitä ongelmia.

Appinen tuli. Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten vaikeaa on löytää lapselle hyviä sovelluksia, jotka eivät jatkuvasti tyrkyttäisi jotain lisäostoja. Samalla tulin todenneeksi, että paras sovellus on sellainen, joka maksaa vähän. Ilmaiset on rakennettu täyteen lisämaksuansoja, jotka vain häiritsevät lasta.

DNA Appinen on rakennettu juuri tätä tarkoitusta varten. Palveluun ollaan keräämässä suomalaiseen makuun räätälöityä sovelluskirjastoa, josta voi löytää suositeltuja sovelluksia auttamaan harhailua iOSin, Androidin ja Windows Phone 8:n sovelluskaupoissa.

Lähestyn nyt aihetta nimenomaan rakkaan tytärpuoleni näkökulmasta. Hänellä ei ole mitään määrättyä aikaa tai rajoitusta milloin hän saa käyttää iPadia, mutta keskimäärin annamme hänen käyttää laitetta ehkä 3-4 kertaa viikossa, noin puoli tuntia kerrallaan.

#Nainen suhtautui alusta lähtien laitteeseen ehkä hiukan negatiivisemmin, mutta itse vanhana C64-lapsena (ja silti loppumattomia tunteja ulkoilmassa viettäneenä) tiesin, että peleistä voi olla paljonkin hyötyä.

Nyt tilanne on tietysti ihan eri kuin 80-luvulla, jolloin Euroopan kartta taisi olla ainut opetuspeli joka C64:lle meiltä löytyi. Lapselle olen ladannut puhtaasti opetuspelejä, puhtaasti pelejä ja niiden sekoituksia, ajatuksella "pelaamisesta voi olla hyötyä".

Ja kyllä siitä onkin. Väitän, että Lolan Aakkosjuna ja Lolan Matikkajuna ovat edesauttaneet huomattavasti sitä, että esikouluikäinen (6v) tyttö osaa lukea ja laskea paljon PALJON paremmin kuin minä vastaavassa iässä.

Eikä tässä ole kyse siitä, että olisimme väkisin halunneet hänen oppivan lukemaan. Ei häntä ole pakotettu käyttämään Lolan Aakkosjunaa tai Aakkospeliä, hän on näpertänyt niitä aivan omasta halustaan. Ei tosin useinkaan yksin, vaan yhdessä aikuisen kanssa. Ei iPadin (tai muun tabletin, tai kännykän) tarvitse olla pelkkä lastenhoitajan korvike, sillä voi puuhata yhdessä vanhemman kanssa.

Lolan Aakkosjunaa ei itse asiassa tällä hetkellä löydy DNA Appisesta, eikä myöskään Aakkospeliä, joten HOI MODERAATTORIT, lisätkää nämä sinne mitä pikimmin, vahva suositus täältä.

Luovuutta lisäämään on erilaisia piirrospelejä, mutta jostain syystä (päiväkoti, päiväkotikaverit) tyttömme on erittäin vahvasti kallellaan erilaisiin meikkaus- ja kampauspeleihin. Näistä YLIVOIMAISESTI paras on Toca's Hair Salon. Lapsi käyttää myös Royal Salonia ja BS Makeupia, mutta ensin mainittu on raskas ja kömpelö, ja jälkimmäinen kömpelöyden lisäksi myös lisäostoja tyrkyttävä.

Palapeleistä ollaan käytetty Hello Kitty Jigsawia, joka on ihan ok, ei loistava, sekä World Puzzlesia, josta oppii hienosti karttoja, vaikkei senkään käyttis ole kovin laadukas.

Kuvankäsittelyä voi harrastaa Repix-softalla. Se on varmaan tarkoitettu aikuisten selfieiden tuunaukseen, mutta lapsi jaksaa käyttää paljon aikaa ottamiensa kuvien koristeluun. Suositeltava siis sekin.

Haluan vielä korostaa pointtiani: iPadin (tai muun tabletin tai kännykän) antaminen lapsen käyttöön ei tarkoita automaattisesti huonoa vanhemmuutta. Toki järki kannattaa pitää mukana, mutta parhaimmillaan sovellukset antavat lapsen luovuudelle mahtavan kanavan.

Kun lapsen aivot ovat esikouluiässä herkässä tilassa (eli herkästi oppivassa siis), kannattaa aivoille antaa purtavaa mielekkäällä tavalla. Niin, että lapsella on samalla hauskaa.

Jos teillä on jotain vinkkejä, mitä oppimispelejä tai lastenpelejä DNA Appisessa pitäisi olla mukana, lupaan viedä ehdotuksenne eteenpäin.

DNA Appinen löytyy siis täältä.

Tajusin tuossa Fifa 13:a iPadilla pelatessani, että haluan lyhyesti avata sitä, miten iPadia voi parhaiten käyttää pelikoneena.

Taustana sen verran, että minulla on Wii ja Xbox, mutta ne ovat pölyttyneet jo vuosia varastossa. Lapsiperheen elämä, bloggaaminen, juokseminen, lukeminen ja tietysti kohtuullisen kiireinen työ eivät kerta kaikkiaan jätä aikaa konsolipelaamiselle. Tai sanotaan että olen halunnut priorisoida aikani noihin muihin asioihin.

iPad on kuitenkin uskollinen seuralaiseni, ja vaikka käytän sitä lähinnä Kindlenä, Hesarin lukemiseen ja someiluun, tulee sillä myös ajoittain pelattua. Hassua, että tablettien tullessa tuhahtelin, enkä oikein ymmärtänyt mihin sellaista tarvitsisin. No, Apple tavallaan loi uusia tarpeita, ei korvannut vanhoja, mutta muun muassa pelaamiseen iPad on oikein hyvä.

Eniten iPad-peliaikaa käytän Carcassonnen parissa. On rentouttavaa ottaa illan päälle pari erää vaikeimpia tietokonevastustajia vastaan. Peli maksoi muistaakseni kahdeksan euroa, ja on kallein padihankintani. Helposti hintansa väärti. Olen pari lisäosaakin ostanut, mutta pelaan mielummin ilman niitä. Loistava toteutus, koukuttava peli.

Menolippu toimii myös mahtavasti iPad-pelinä. En jostain syystä koukutu siihen niin kovin kuin Carcassonneen, mutta useita tunteja olen senkin parissa viettänyt. Jälleen loistava, lautapelille uskollinen toteutus ja intuitiivinen käyttöliittymä - joskaan ei niin kaunis kuin Carcassonnessa.

Fifa13 tulikin jo mainittua. Pelaajia ohjataan tavallaan pleikkariohjainta simuloivilla painikkeilla jotka ova näytön alalaidoissa. Kuten konsoliesikuviinsa, iPad-versioonkin on piilotettu paljon kikkoja, jotka lihasmuisti oppii pelaamalla. Erittäin hieno toteutus, ja vaikeudenkin saa säädettyä sopivaksi. Itse pelaan kokonaisia kausia semi pro -vaikeustasolla. Peli alkaa oikeasti muistuttaa jalkapalloa - eli siis pallon saa parhaiten vastustajan maaliin pelaamalla kuten jalkapalloa oikeasti pelataan (eikä esim. kuljettamalla Messillä koko kentän yksin läpi, kuten helpommalla tasolla).

Barcelonalla ei kannata pelata, Messi on liian hyvä pelaaja. Tällä hetkellä pelaan ManU:na kautta läpi.

Sitten on tietysti kasa lastenpelejä tytärpuoltani varten. Paras on Toca's Hair Salon 2, mahtava toteutus. Sitten on erilaisia palapelejä ja prinsessapelejä.

Näitä etsiessäni olen turhautunut ilmaispelien tulvaan. App Store on täynnä ilmaisia paskasti toteutettuja pelejä, jotka heti alusta asti tyrkyttävät paskaa lisäsisältöään (tyyliin osta tästä erilaisia meikkivärejä prinsessalle). Itse pelit on toteutettu karmivan bugisesti ja hätäisesti. PALJON mielummin maksaisin 4 euroa hyvästä lastenpelistä kuin kävisin läpi kymmeniä paskoja ilmaisehdokkaita. Mutta hyviä maksullisia lastenpelejä on vähän. Sama koskee tietysti myös aikuisten pelejä.

Bad Piggies on myös pakollinen joka iPadiin. Sen parissa viihtyy lapsi ja 34-vuotias mies aivan yhtä tehokkaasti. Älyä vaativa peli, upea toteutus. Rovio määrää.

Näihin Hay Day/Clash of the Clans/Supernauts -peleihin en jaksa lähteä yhtään, vaikka niitä mielenkiinnosta olen kokeillutkin. Ei kiinnosta käyttää aikaa peleihin, joiden koukuttavuus perustuu ajankäyttöön ja odottamiseen. Tai maksamiseen. Kaikki esimerkit ovat toimivasti toteutettuja, mutta in app purchases -systeemi on jotenkin luotaantyöntävä. Vaikka toki monissa peleissä se on toteutettu vähemmän päällekäyvästi.

Mitä pelejä minun pitäisi ladata? Mikä on paras? Carcassonne-tyylistä kamaa toivoisin lisää. Maestro Toni Wirtanen suositteli jo Magic the Gatheringia, mutta en perkule uskalla. Pelkään että se vie liikaa aikaa. En siis halua valvoa kaikkia öitä iPad-pelien parissa, tarvitsen vain ajoittaista pientä, aivoja stimuloivaa viihdettä.

Mikä on paras Sudoku-sovellus? Niitä on miljoona, en ole löytänyt vielä kätevintä.

#tabloidhesari tuli, ja voi pojat se olikin melkoinen mediatapahtuma. Sanomatalon sydämestä toimitetut Nelosen uutiset nostivat tapahtuneen pääuutisekseen. Yhtäkkiä sanat broadsheet ja tabloid näkyivät kaikkialla.

Ja onhan se uusi Hesari hieno. Niin oli vanhakin, mutta epäkäytännöllisen iso. Tarpeellinen siirto siis.

Minä olen lukenut iPad-Hesaria syyskuusta lähtien, ja olen tyytyväinen lehden sisältöön, varsinkin kun tulen päivä päivältä allergisemmaksi tyhjänpäiväisille nettijutuille.

Olen kuitenkin heti tuosta ensimmäisestä iPad-Hesari blogauksestani lähtien toivonut parannuksia päivälehden iPad-versioon. Nyt-liite ja Kuukausiliite ovat loistavasti toteutettuja, mutta perus-Hesarin uudistuneet juttuformaatit kääntyvät todella avuttomasti iPadille.

Olen napsinut muutaman kuukauden ajan kuvankaappauksia havainnollistaakseni tilannetta. Vastaavia epäloogisuuksia on lehdessä päivittäin. Joten nyt kun paperiversio on tabloid-kokoinen, niin toivottavasti Sanomaladossa keskitytään iPad-versioon, varsinkin kun kytkyä niin paljon markkinoidaan.

Kainalojutut ja näyttävät uutiskuvitukset menevät minne sattuu. Olen tabloidiuudistuksen jälkeen huomannut, että isoja graffoja suositaan entistä enemmän, mikä on tietysti hienoa. Valitettavasti vain iPad-versiossa ne ovat lähes lukukelvottomia, vaikka ne saakin avattua koko ruudun kokoiseksi.

Ymmärrän, että nykyisen sovelluksen valtti on selattavuus. Eri osiot on helppo silmäillä läpi, ja rakenne on selkeä. MUTTA kun nykymuotoisen lehden ahtamisesta sopimattomaan julkaisujärjestelmään seuraa yllä nähdyn kaltaista huttua, olisi näköislehti ehkä sittenkin mielekkäämpi vaihtoehto.

Parin päivän alitajuisen kulutuskiihotusprosessin jälkeen tilasin muutama viikko sitten digitaalisen Hesarin sekä iPad 2:n yhtenä pakettina. 40 euroa kuussa tuo maksaa, mutta lopetin 6 viikkoa sitten tupakoinnin, joten ajattelin, että tupakoinnista säästyneet rahat voi käyttää tuohon.

Tilaus ja toimitus onnistui mahtavan helposti. Pari tuntia netissä tehdyn tilauksen jälkeen tuli sähköpostia, että Padin voi noutaa valitsemastani Humac Storesta (vai mikä helkkarin I Love MacPeople Macintosh Apple PeopleStore se nykyään onkaan). Nouto onnistui kätevästi minimijonotuksella ja -paperityöllä. Minua palvellut kundi oli jostain bändistä, ja kertoi että olen haastatellut häntä. Nolottaa helvetisti kun en edelleenkään muista että mistä bändistä.

Hesaria minulle ei ole tullut vuoteen, ja sitä on ollut ikävä. Paperiversiota ei ole kuitenkaan ikävä, joten tämä oli luonteva tapa saada lehti. Ennen en oikeastaan koskaan lukenut arkisin paperilehteä, mutta nyt tärkeimpiä juttuja tulee luettua melkein joka aamu aamiaisen yhteydessä. Kuukausiliitteiden arkisto on tietenkin varsinainen herkkupala, ja Kuukausiliitteen käyttökokemus Padilla on myös ihana.

Perus-Hesarin siirto Padille takkuaa joskus. Esimerkiksi kainalojutut aukeavat usein melko idioottimaisina, ja alaotsikoiden, kuvatekstien ja kirjoittaja on espoolainen raggari -selvennösten sijoittelu näkyy joskus virheellisesti. Tämä on ärsyttävää, mutta ei juuri vaikuta lukukokemukseen. Kenties tabloid-kokoon siirtyminen paperilehdessä tuo muutoksen myös Padiversioon.

Nyt-liite on laadullisesti varjo 10 vuoden takaisesta, mutta pääjutut siitä tulee luettua. Esimerkiksi taannoin pedofiili-juttu oli erittäin laadukas ja mielenkiintoinen.

Hesarin digiversiota voin suositella, vaikka taitto ja kainalojutut peruslehdessä kaipaavatkin parannusta. Maksan lehdestä ilolla.

iPad 2 toimii perushyvin. En ole suuri iOS-käyttöjärjestelmän ystävä, enkä iPhonea huolisi kännykäkseni, joten iPadin kanssa turhauttaa välillä käyttöjärjestelmän suljettu ja muokkausmahdollisuuksista riisuttu luonne. Lehtien lukemisen lisäksi käyn Facebookissa ja Twitterissä ja pelaan ajoittain Civilization Revolutionia. 4v tytärpuoli sen sijaan on innostunut piirrossoftasta, Yle Lapset -palvelusta, Lolan ABC-junasta ja muista vastaavista. Käyttöjärjestelmäkin on hänelle sopivan simppeli.

Läppäriä iPad ei minun käytössäni missään nimessä korvaa. Macbook Pro ja OsX pieksevät lelumaisen tabletin minä päivänä tahansa. Myönnän suorilta, että itse laite tuli hankittua enemmänkin leluksi, tai mahdollistamaan Hesarin lukua.

Myöskään Kindleä iPad ei korvaa. Paitsi että taustavalaistu näyttö (vaikka laadukas onkin) väsyttää silmiä, iPad tarjoaa myös liikaa muita houkutuksia, että keskittyminen vaativien kirjojen lukemiseta herpaantuu. Toki olen Kindle-softan myös iPadiin ladannut, ja olenkin huomannut lukevani iPadilta runoja kun istun vessassa. T.S. Eliotia, Hellaakoskea, Yeatsia, Keatingia. Tuliko liikaa tietoa? HYVÄ.

Latasin tänään iOS6:n iPadiin. Toden totta, kartat ovat lähinnä vitsi (Kaapelitehtaan vieressä Digital Chocolate -firma oli merkitty veden päälle, Verkkokauppa.com oli ruoholahtelaisessa vuokra-asuntokorttelissa jne) ja YouTube-appin poistaminen on naurettavaa, mutta muuten tuo vaikuttaa nopeasti testattuna aika samalta kuin aiemminkin.

Pikkuveljellä on käytössä iPadilla kitaravahvistimia ja -efektejä mallintava softa, jonka ajattelin itsekin hankkia. Tulee tuolle rämä-sähkökitaralle taas käyttöä.