Also Sprach Jussi - eli ajatuksia vähän kaikesta

Huomasitteko, että laitoin otsikkoon parhaaseen nettiviihdeuutistyyliin kysymysmerkin. Tämä juttu kuitenkin myös vastaa kysymykseen. Kyllä, minun mielestäni Fucked Upin David Comes To Life on vuoden kovin levy tähän mennessä.

Onneksi NPR.org on tarjonnut levyn ennakkokuunteluun, sen verran ehdin tuon levyn kuulemista ennakkopalan perusteella odottaa.

Itse tajusin Fucked Upin hienouden edellislevy The Chemistry of Common Lifen kuultuani. En kuitenkaan rakasta ihan koko levyä, ehkä siitä syystä, että bändin massiivisen soundin kuunteleminen voi käydä raskaaksi. Mutta kauneimmillaan Fucked Upin musiikki on juuri niin katarttista kuin Käsittämättömän Iso Ääni voi parhaimmillaan olla. Ystäväni Antti kuvasi tätä mainiosti: "Mieluummin kuin Jyväskylään, lähtisin kuuntelemaan tätä tykitystä maailman isoimman festivaalin päälavalle maailman isoimmalla volyymillä". Tosin maailman isoimman festarin päälavalta Pink Eyesin olisi hankala lähteä yleisön sekaan teuatroimaan.

Vaikka olen kuunnellut David Comes To Lifeä vain kankean nettistream-käyttiksen kautta, tuntuu se silti aavistuksen helpommin nieltävältä kokonaisuudelta. VALTAVA pakettihan sekin on (18 biisiä), mutta bändi malttaa varioida itseään aavistuksen enemmän. Onneksi se tärkein, eli järkyttävän upea ja massiivinen poljento on edelleen tallella. Levy on jonkinlainen musikaali Davidin ja Veronican suhteesta, mutta koska en ole vielä saanut albumin kansia käsiini, en osaa kertoa enempää.

Ankkarockissa bändin näin, ja siellä laulaja Pink Eyes eli Damian Abraham suoritti usein nähtyjä seikkailujaan yleisön joukossa. Abraham näyttää Crowbarin jäseneltä, muut fuckedupit torontolaisilta hipstereiltä (mitä he siis ovatkin). Mahtava look.

David Comes To Lifestä saa niin järjettömästi elinvoimaa, että sitä on pakko jo siksi pitää vuoden kovimpana tähän mennessä. Perkule, nythän se on Spotifyssäkin! Tämä levy rikkoo silti pitkähkön levykauppapaastoni, tämä on vain PAKKO omistaa.

Nauttikaa huolella.

Blogissa tulossa lähipäivinä myös arviot Death Cab for Cutien Codes and Keysistä (aluks tuntu hankalalta mut kuuntelut palkitsee!) ja Stellan Jokin on muuttumassa -levystä (huh, suomirock ei ole kuollut) ja George R. R. Martinin Game of Thrones -kirjasta.

Tänä keväänä Tuska-festivaalin ystävien FB-ryhmässä on itketty katkeria kyyneleitä, koska Suvilahteen siirtyneen metallijuhlan alueella ei saa enää tänä vuonna nauttia omia juomia.

Ryhmäläisten kiukku kohdistuu Tuskan organisaatioon, jolla ei ole kuitenkaan asian kanssa mitään tekemistä. Tai on - Tuska-organisaatio olisi info-sivujensa (kts. kohta "omat juomat ja alkoholi") mukaan halunnut jatkaa vanhaa liberaalia viinapolitiikkaa, mutta viranomaiset eivät antaneet siihen lupaa entisestään tiukentuneiden säännösten nojalla.

Joku vääräleuka voisi tässä kohtaa todeta, että hevijurpoille viina on tärkeintä, menisivät nauttimaan musiikista. No, kolmessa Tuskassa vierailleena voin sanoa, että sitä siellä nimenomaan aiemmin tehtiin, kun omia viinoja sai muovipulloissa tuoda alueelle.

Suomi on rampauttavan tiukasta alkoholipolitiikastaan johtuen festivaalikulttuurin kehitysmaita. Kun liput maksavat rapiat sata euroa, ei nuorisolla ole yksinkertaisesti varaa lipittää edes niitä muutamaa hanatuotetta, varsinkin kun niistä kaljasponssin avustuksella nyhdetään 6-7 euroa tuopilta. Siksi ne juomat juodaan liian nopeasti ennen alueelle tuloa.

Ihan oikeasti, kun Tuskaan sai tuoda omia juomia, en nähnyt siellä samanlaisia raivokännitapauksia kuin kaikilla muilla festivaaleilla, jotka ovat jo aiemmin joutuneet kieltämään omat juomat. Sitten kun ihmisten känniääliöintiä kauhistellaan mediassa, voidaan syyttävä sormi huoletta osoittaa lainsäätäjien suuntaan. Käykääpä raittiusihmiset joskus eurooppalaisilla festareilla.

On toki surullista, että viinaa joudutaan miettimään näin paljon, mutta ihmiset menevät pitämään festivaaleille hauskaa, eikä alkoholinkäyttöä (ainakaan kohtuullista sellaista) VARMASTI pystytä  vähentämään pistämällä ihmiset ahtaisiin karsinoihin litkimään ylihintaista bisseä sen sijaan, että kaikki voisivat rauhassa nauttia omia juomiaan kuten vaikka Provinssissakin saisi ennen tehdä. Kyllä ne kaljateltat silti täynnä olisivat. Tai ainakin sitten niin, että koko festivaali on anniskelualuetta, kuten  Himos Juhannuksessa (olin siellä työtehtävissä...) on toimittu.

Säädösten tiukentuessa suomalainen lainsäädäntö tekee festivaalien porteista viinanjuonnin nopeuskilpailuja, ja festivaalialueen tapahtumista jonotusmaratoneja joissa taistellaan sammumista vastaan. Kärsijöitä: Festivaalikansa ja festivaalijärjestäjä.

VITTU.

PS. Odotan Provinssirockia vaikkeivät bändit ihan hirveästi kiinnostakaan (The Joy Formidable oli mahtava lisäys ja onhan siellä ne muutamat mahtavuudet). Pääsen toteuttamaan haaveeni festivaaliradion tekemisestä YleX:n taajuudella lauantaina ja sunnuntaina klo 14-18. Muistakaa kuunnella 8)