Kuulin tänään amerikkalaisen metalliyhtye Disturbedin version U2:n kappaleesta I Still Haven't Found What I'm Looking For.
Jos olet joskus kuullut Disturbedia ja tuon kyseisen U2-biisin, arvaat varmaan jo tässä vaiheessa, että lopputulos riitelee kaikkea oikeutta ja kohtuutta vastaan.
Disturbed on hirvittävä bändi, mutta se heille sallittakoon. Disturbedin laulaja määkii ihmeellisellä kurkkuäänellä huonoa elämäänsä, sukii värjättyä partaansa (tämä perustuu mielikuviin) ja ottaa uusia tribaalitatuointeja kaljuunsa. Taustalla hengettömäksi tuotettu riffikone sylkee Panteran ylijäämäriffejä Linkin Parkin otteella.
Kun tällainen yhtye ottaa käsittelyyn U2:n valitusvirren, syntyy niin käsittämättömän kammottavaa kuuloelimissä havaittavaa värähtelyä, että tekee mieli heittää cd:t parvekkeelta, deletoida Spotify ja kieltää, että mitään musiikki-nimistä ilmiötä koskaan maailmanhistoriassa olikaan.
Kuunnelkaa itse.
Tuntuuko tämän jälkeen kohtuuttomalta, että esimerkiksi Disturbedilta voitaisiin vain ottaa coverointioikeudet pois? Varsinkin kun sama yhtye on jo aiemmin ryystänyt kasaan sellaisen version Genesiksen Land of Confusionista, että Phil Collins on saattanut jopa suuttua.
Kuunnellaanpa nyt sekin. No joo joo, tiedän ettei kukaan tämän blogin lukija pysty niitä molempia kuuntelemaan.
Coverit ovat kliseisesti sanottuna KAKSPIIPPUNEN JUTTU. Esimerkiksi Nirvanan coverit on tehty tyylillä, ja ne antavat usein paljonkin lisää alkuperäisversioon verrattuna. Man Who Sold the World, Meatpuppetsin biisit, Vaselinesin biisit, Shocking Bluen Love Buzz, jne.
No, tämä nyt on ilmiselvä kanta. Mutta mihin biiseihin ei kannattaisi koskea?
Ei ainakaan Leonard Cohenin Hallelujahiin, se on selvä. Anna Puulla on sympaattisia biisejä, mutta se Hallelujah meni just niin pieleen kuin kaikkien muidenkin, paitsi tietty Jeff Buckleyn. U2:n One on tietty myös paha. Sanokaa te, mitä on versioitu liikaa?
Toisaalta rakastan karaokea. Ihan totta! En juuri osaa laulaa, mutta se demokraattisuus ja vahva humalan taso tekevät siitä mahtavan ilmiön. Covereitahan nekin on, ja rakastan versioita biiseistä, mutta joku raja siihenkin on vedettävä.
Jose Gonzalezin Heartbeats-versio on muuten paska. Tämä provona, mutta en oikein tajua Gonzalezia.
Oikeastaan, ennen kuin kirjoitatte kommentteihin mistä biiseistä ei pitäisi tehdä covereja (koska hyvän tekeminen on mahdotonta tai niitä on tehty liikaa), puhdistakaa korvanne Knifen Heartbeatsilla.
Hae tästä blogista
Minä

Kuka minä olen?
Olen musadiggari, kirjaintoilija, laitteista innostuja ja juoksija. Siviiliammatiltani olen Nelonen Median radioiden musapäällikkö. Blogin mielipiteet eivät liity työpaikkani toimintaan. Jos haluat laittaa postia, se onnistuu jussi.mantysaari(ät)gmail.com
Suositut tekstit
- Onko Suomesta tulossa poppareiden maa? Onko angsti ohi?
- Arvostelu: Netflixin Easy
- Lukuvinkki: Satu Rämö - Hildur
- Testissä Amphion Argon1 - eli on kaiuttimia ja on KAIUTTIMIA
- Arvio: Miksi Sillan kolmas kausi on niin onnistunut
- Lukuvinkki: Henrik Tikkanen - Majavatie 11 ja Mariankatu 26
- Lukuvinkki: Marko Annala - Paasto
- Lukuvinkki: Elena Ferrante - Uuden nimen tarina
- Lukuvinkki: Emily St. John Mandel - Sea of Tranquility
- Lukuvinkki: Emmi-Liia Sjöholm - Virtahevot
Uusimmat kommentit
Satunnaisotoksia
Blogeja
Aiemmin ajateltua
- elokuuta 2022 (4)
- heinäkuuta 2022 (3)
- huhtikuuta 2022 (1)
- maaliskuuta 2022 (1)
- helmikuuta 2022 (1)
- tammikuuta 2022 (1)
- joulukuuta 2021 (4)
- marraskuuta 2021 (2)
- lokakuuta 2021 (1)
- syyskuuta 2021 (3)
- elokuuta 2021 (1)
- kesäkuuta 2021 (1)
- toukokuuta 2021 (2)
- huhtikuuta 2021 (2)
- maaliskuuta 2021 (1)
- helmikuuta 2021 (2)
- tammikuuta 2021 (2)
- joulukuuta 2020 (2)
- marraskuuta 2020 (1)
- lokakuuta 2020 (2)
- kesäkuuta 2020 (2)
- toukokuuta 2020 (1)
- huhtikuuta 2020 (2)
- maaliskuuta 2020 (2)
- helmikuuta 2020 (2)
- tammikuuta 2020 (2)
- joulukuuta 2019 (2)
- syyskuuta 2019 (2)
- elokuuta 2019 (3)
- heinäkuuta 2019 (1)
- kesäkuuta 2019 (1)
- toukokuuta 2019 (1)
- huhtikuuta 2019 (1)
- maaliskuuta 2019 (3)
- helmikuuta 2019 (2)
- joulukuuta 2018 (1)
- marraskuuta 2018 (2)
- syyskuuta 2018 (4)
- elokuuta 2018 (3)
- heinäkuuta 2018 (2)
- kesäkuuta 2018 (1)
- toukokuuta 2018 (2)
- huhtikuuta 2018 (1)
- maaliskuuta 2018 (1)
- helmikuuta 2018 (1)
- tammikuuta 2018 (1)
- joulukuuta 2017 (2)
- marraskuuta 2017 (2)
- lokakuuta 2017 (4)
- syyskuuta 2017 (3)
- elokuuta 2017 (4)
- heinäkuuta 2017 (3)
- kesäkuuta 2017 (3)
- huhtikuuta 2017 (3)
- maaliskuuta 2017 (1)
- helmikuuta 2017 (3)
- tammikuuta 2017 (5)
- joulukuuta 2016 (3)
- marraskuuta 2016 (5)
- lokakuuta 2016 (6)
- syyskuuta 2016 (3)
- elokuuta 2016 (6)
- heinäkuuta 2016 (5)
- kesäkuuta 2016 (4)
- toukokuuta 2016 (4)
- huhtikuuta 2016 (5)
- maaliskuuta 2016 (10)
- helmikuuta 2016 (5)
- tammikuuta 2016 (5)
- joulukuuta 2015 (8)
- marraskuuta 2015 (8)
- lokakuuta 2015 (6)
- syyskuuta 2015 (7)
- elokuuta 2015 (7)
- heinäkuuta 2015 (8)
- kesäkuuta 2015 (6)
- toukokuuta 2015 (11)
- huhtikuuta 2015 (11)
- maaliskuuta 2015 (8)
- helmikuuta 2015 (12)
- tammikuuta 2015 (9)
- joulukuuta 2014 (12)
- marraskuuta 2014 (13)
- lokakuuta 2014 (11)
- syyskuuta 2014 (11)
- elokuuta 2014 (12)
- heinäkuuta 2014 (13)
- kesäkuuta 2014 (11)
- toukokuuta 2014 (11)
- huhtikuuta 2014 (15)
- maaliskuuta 2014 (15)
- helmikuuta 2014 (19)
- tammikuuta 2014 (17)
- joulukuuta 2013 (15)
- marraskuuta 2013 (16)
- lokakuuta 2013 (17)
- syyskuuta 2013 (17)
- elokuuta 2013 (13)
- heinäkuuta 2013 (6)
- kesäkuuta 2013 (1)
- toukokuuta 2013 (6)
- huhtikuuta 2013 (6)
- maaliskuuta 2013 (7)
- helmikuuta 2013 (8)
- tammikuuta 2013 (7)
- joulukuuta 2012 (8)
- marraskuuta 2012 (10)
- lokakuuta 2012 (7)
- syyskuuta 2012 (9)
- elokuuta 2012 (7)
- heinäkuuta 2012 (6)
- kesäkuuta 2012 (6)
- toukokuuta 2012 (5)
- huhtikuuta 2012 (5)
- maaliskuuta 2012 (5)
- helmikuuta 2012 (4)
- tammikuuta 2012 (2)
- joulukuuta 2011 (9)
- marraskuuta 2011 (9)
- lokakuuta 2011 (8)
- syyskuuta 2011 (11)
- elokuuta 2011 (10)
- heinäkuuta 2011 (5)
- kesäkuuta 2011 (8)
- toukokuuta 2011 (12)
- huhtikuuta 2011 (17)
- maaliskuuta 2011 (13)
- helmikuuta 2011 (12)
- tammikuuta 2011 (11)
- joulukuuta 2010 (8)
- marraskuuta 2010 (9)
- lokakuuta 2010 (15)
- syyskuuta 2010 (16)
- elokuuta 2010 (1)
He tajuavat mistä on kyse:
MAINOS!!!
Muista myös Suomen paras populaarikulttuuri-podcast Mäntysaari ja Nivala.
Tämä on klassinen neljännen levelin versio. Ensin tehdään Pulp-cover (1st level). Sitten ajatellaan, että hei, sehän on Nick Caven tekemä (2nd)! Sitten huomataan, että saatana, sehän on huono (3rd). Sitten tajutaan, että se on tarkoitettu huonoksi (4th). Kappale julkaistiin aikanaan Bad Cover Vesrionin b-puolena. http://www.youtube.com/watch?v=2-5Ng762OhY
:D Hahahahahahaha
Mä olen Jussi sun kanssa tästä 100 %:sti eri mieltä, sillä mun kirjoissa Disturbed on tehnyt kaksi klassikkolevyä (eka ja Ten Thousand Fists), eikä uusi Asylumkaan pöllömpi ole.
Mutta se U2-coveri, sehän vasta toimiva onkin!
DISTURBED-KÄPIS!
Disturbed on sellanen bändi mihin mä olisin tavallaan voinut haksahtaa, onhan niillä kuitenkin melodiantajua. Mut sit ei... vähän sama juttu kuin Bullet for My Valentinen ekan levyn kanssa (josta tiedän ettet Nalle pidä). Se on kauhean korni ja muovinenkin, mut silti se on aivan mahtava. Seuraavat levyt ovatkin jo paljon huonompia.
Mulle BFMV ei ole koskaan kolahtanut, toisin kuin Disturbed.
Pikkasen myöhässä tätäkin kommentoin, mutta jotenkin tämä voihelvettimiksnoitekitoncoverin-keskustelu on taas yksi näitä aiheita, jotka eivät ehkä lopu koskaan. Ja hyvä niin. Salaa elättelen toiveita että bänditkin tajuaisivat huonon coverin jälkeen, että virhe tuli tehtyä. allekirjoitan kyllä tuon hirvittävyyden Disturbedin U2-vedosta. Osa sielustani kuoli kuuneltuani ekat 20 s. Kauheeta paskaa. Tosin Land of Confusionista tykkäsin. Se on mun mielestä huikee. Coverit onnistuu välillä ja välillä ei. Silti kun aiheesta puhutaan niin onneksi on hyviäkin coveribändejä, kuten Fat Wreck Chordsin Me First and the Gimme Gimmes. Toki heiltäkin löytyy kasa paskaa, mutta positiivista on se, että vaikka siinä lähinnä kyse onkin hauskanpidosta, niin on aiheelle annettu vähän ajatustakin. Teemalevyt ja klassikkopunkbiisien introjen bongailu biiseistä on vähintäänkin yhtä kivaa kuin Don Rosan d.u.c.k. - piilotukset sarjakuvissa. Esimerkkinä vaikkapa Sound Of Musicista My Favorite Things - veto, missä introna toimii kuin peruna nenään Bad Religionin Generatorin intro.
TJEU: http://www.youtube.com/watch?v=00T0t06Ol-I
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan Wall-Man
Me First on toki kova, hyviä coverlevyjä ovat tehneet myös Nouvelle Vague (vakavammalla otteella) ja Richard Cheese (huumorilla).
Land of Confusion sopii sikäli Disturbedille, että toi alun perin synalla soitettu rytmi kuulostaa ihan Disturbedin kitaroinnilta. Silti se on Disturbedia.
http://www.youtube.com/watch?v=kQJa5IOHVo0
Kamala.