Jep, kirjoitan tv-viihteestä. Tässä on pari yötä nukuttu Tähdet tähdet -sarjan ensimmäisen jakson jälkeen. Katsoin ensimmäisen jakson melkein kokonaan, vaikken todellakaan odottanut niin tekeväni.

Itse asiassa ajattelin, että katson sen mielenkiinnosta, koska se jotenkin etäisesti liittyy työhöni (olen musapäällikkö, bitches), koska siitä kuitenkin kaikki puhuu, ja keksin sitten jonkun nasevan tweetin ja jätän ohjelman pärjäämään yksinään.

Sunnuntaina, ohjelman loputtua olin hämmentynyt. Oliko tämä kauheata paskaa? Oliko tämä läppä? Mitä tämä oli?

Sitten tajusin. Tähdet tähdet on loistavaa musiikkiviihdettä, koska se on ihan tarkoituksella hömppää.

Olen ihan loputtoman kyllästynyt siihen raskassoutuiseen narratiiviin joka kuljettaa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa, The Voice of Finlandia, Vain elämää:tä ja mikäunohtui-ohjelmaa eteenpäin.

The Voice ofissa se herkkä kasvutarina tavallaan kantaa, ENKÄ VÄITÄ etteivätkö kaikki noista olisi toimivia ja tunteita herättäviä viihdeohjelmia.

MUTTA

ON niin mahtavaa huomata olevansa "vain" hömpän äärellä. Hömpän, joka ei yritä tiristää katsojasta kasvutarina-kyyneleitä, luopumisen kyyneleitä, saamisen kyyneleitä tai epäonnistumisen kyyneleitä. Tähdet tähdet pyrkii tekemään hömppäviihdettä, RAILAKKAASTI.

Okei, ohjelmassa on randomihkosti valittu tuomaristo. Maria Veitola ja Juhani Merimaa höpisevät mukavia, vieraileva tuomari analysoi. Mutta tämäkin tukee konseptia. Molemmat ovat toki kokeneita esiintyjiä, mutta heille ei ole sälytetty samanlaista auktoriteetin taakkaa kuin vaikkapa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman samettitakkiin puetulle ryhmälle.

Ainoastaan Miko Leppilampi on ehkä vähän ulkona konseptista köyhän miehen rat pack -imagoineen, mutta ehkä sekin toisaalta sopii kuvioon.

Oli miten oli: Mieleni oli ilmeisesti opetettu odottamaan jotain Irinaa kertomassa kyynelehtien, miten se "räppi sitten lopultakin lähti", mutta EI, saimmekin jumalattoman raikaan ja karnevalistisen tulkinnan Salt N'Pepan (MERIMAALTA BEBA-VITSI) Push Itista, autenttisin riimein ja pukimin.

Jari Sillanpää ei osaa räpätä, joten hän vetää totaali-eeppisen Gangnam Stylen. Ehkä sitä kuunnellessa totuus kurkisti jostain esiripun takaa: Ei se mene tämän paremmaksi. Sillanpää on viimeisen päälle pro, ja hän vetää minkä tahansa biisin - kirjaimellisesti minkä tahansa biisin - kuin se olisi Satulinna. Siis samalla paatoksella.

Minusta tuli fani. Siltsue on tietysti myös hieno orastava meemi, kiitos MTV:n some-tuottaja Martti Lindholmin.

Oikeastaan ainoa miinus on pudotusmekanismi. Mikseivät kaikki artistit voisi vain esittää kaikentyylisiä biisejä, ja se siitä? Kokoelmalevy pihalle, kaikilla hyvä mieli.