Kyllä. Olemme tässä pisteessä. Kaikki vanhat mediat ja instanssit ovat jo vuoden parhaat -listansa julkaisseet – Spotify julkisti jopa kuunnelluimmat biisit vaikka vuotta on vielä jäljellä – mutta minä maltoin odottaa tähän asti.
Olen lähettänyt Rumballe ja Soundille vastaavat listat jo yli kuukausi sitten, ja tänäkin vuonna listani on vähän erilainen niihin verrattuna. Vaan sepä ei teitä lukijoita haittaa, sillä yksittäisten vastaajien listoja ei musalehtien nettisivuilla ajan- ja tilanpuutteen vuoksi julkaista.
Jälleen kerran.
Aloitetaan ulkomaisilla levyillä. Mukana linkki tekemääni arvioon jos sellainen on.
10. Sia - 1000 Forms of Fear
Aivan helkutan vahvoja biisejä! Valitettavasti ei albumimitassa aivan kanna, mutta popsäveltäjänä ja tulkitsijana huikea. Olen arvostellut levyn pidemmin täällä, joten tutustu.
9. Tom Petty & The Heartbreakers - Hypnotic Eye
Vähän yllätyksenä tämä mahtuu listalleni. En vuoden alussa ajatellut, että tänä vuonna Pettyn Tomppa varmaan julkaisee hienon levyn. Mutta niin vain teki! Mahtavaa rentoutta, ajan patinoimaa biisinkirjoitustaitoa ja lämpöisen tuhnuiset soundit. Pakko ihailla Pettyä ja kokeneita muusikoita muutenkin: Miten löytää inspiraatio kymmenien vuosien uran jälkeen? Tässä ei ole mitään pakotettua. Loistavaa musiikkia. Kirjoitin tästä pidemmänkin arvion.
8. J. Cole - 2014 Forest Hills Drive
Tämä on parempi rap-levy kuin Run the Jewels 2, joka oli aiemmin listallani. Tässä riittää helvetisti kuunneltavaa. Olen suorastaan uppoutunut tähän viime päivinä. Jay Z:n perintöprinssi ottaa kruunusta entistä tiukemman otteen. Watch the throne Jaykka. Kirjoitin tästä pidemmänkin arvion.
7. Behemoth - The Satanist
Puolalaisen bläkkisbändin jo ties kuinka mones levy, ja kuinka ollakaan heidän parhaansa! Ehjimpänsä. Kauneimpansa. Rakastan tätä kuivantiukkaa soundia, sekä sitä miten saavutettavia nämä biisit ovat. Paras bläkkis on melodista minusta. Kirjoitin pidemmin levystä täällä.
6. Taylor Swift - 1989
Taylorrrrrrr. Venkoilusi Spotikan kanssa on aiheuttanut sen, että tämä on ainut cd-levy jonka olen tänä vuonna säilyttänyt. Muut olen jakanut palkintoina Voicen netissä, taajuudella tai antanut lahjaksi. Tai laittanut SBS:n musahuoneen levyhyllyyn, joka on enemmän sisustuselementti kuin työkalu. Kirjoittamani arvion jälkeen olen kuunnellut levyä vielä paljon, ja se on parantunut koko ajan. Loistavat biisinkirjoittajat (etunenässä tietysti Swift itse) ja sopiva tasapaino kertsihakuisuuden ja hitaamminlämpenevän hyvyyden välillä. Kirjoitin pidemmin täällä.
5. Kent - Tigerdrottningen
Mielestäni tämän vuoden ohinukutuin levy. Aivan helvetin hyvä! Kentin parhaita! Mahtipontinen, herkkä, haavoittuvainen, kaunis, tyylikäs, vähäeleinen mutta suurieleinen! Sävellyspuolelta todella vahva, sovitus- ja soundipuolelta puolivälissä Tillbaka till Samtidenin koneita ja vanhempien levyjen kitaroita. Kirjoitin pidemmän arvion myös. Lue ja kuuntele. Juuri nyt soi vika biisi Den Andra Sidan. Kylmikset.
4. Beck - Morning Phase
Vaikka Beck ei ole käytännössä keksinyt tälle levylle mitään uutta, vaan lähtenyt toisintamaan Sea Changesin fiilistä, olen kuunnellut tätä niin intensiivisesti ja rakastanut joka sekuntia, ettei tämän hyvyydestä ole epäilystä. Kyseinen musiikkityyli on Beckin oma. Kirjoitin pidemmin täällä.
3. Weezer - Everything Will Be Alright in the End
Hyväksyn, että tässä vaiheessa elämääni suosikit saattavat olla jotain teini-iän suosikkien uusia lämpeämisiä. Weezer hoiti tänä vuonna kyseisen tontin. Monien pettymysten jälkeen tulivat ja räjäyttivät. Itsetunto on back, biisit on back. Kuunnelkaa tuo lopun instrumentaalikolmikko! SOITANTA! Paras biisi on Da Vinci, koska siinä on niin uskomaton kertsi. Kirjoitin pidemmin täällä.
2. Hozier - Hozier
Tämä ei ehtinyt Rumban ja Soundin listoihini, mutta viimeisen kuukauden aikana olen kuunnellut tätä aivan helvetisti. Tilasin vinyylinä tämän myös, joten olen kuunnellut irkkumiehen debyyttiä kotona, autossa, lenkillä, duunissa ja unissanikin muistaakseni tämä soi. Ensimmäiset seitsemän biisiä ovat täydellisyyttä hipovia ja jos homma jäisi siihen oltaisiin klassikon äärellä. Homma HIEMAN laiskistuu lopussa, mutta vain hieman. Bluesia, gospelia, indie rockia, folkia, uskomaton ääni ja hienoja biisejä. Kannattaa tutustua. Pidempi arvio täällä.
1. Ed Sheeran - X
Näyttää siltä, että tänä vuonna musiikkimakuni oli kaanon to the max, sillä Sheeranin X on ollut myös maailman mittakaavassa vuoden kuunnelluin levy - ainakin Spotifyn kautta. On sitä myytykin eniten. Ja ihan syystä! Ei tässä ole yhtään huonoa biisiä, ei edes "ihan hyvää", vaan koko Äksä on kultaa alusta loppuun. Vieläpä niin, että Spotifyn pidennetyllä special editionilla on kolme biisiä jotka eivät nekään huononna kokonaisuutta, vaan päin vastoin parantavat sitä. Nuori Ed on tehnyt niin kovan levyn, että hänen on myöhemmin urallaan vaikeaa parantaa tästä. Eniten kuuntelemani levy tänä vuonna, paras levy tänä vuonna. Sisältää myös vuoden parhaan biisin Thinking Out Loud. Pidempi (tosi pitkä) arvioni täällä.
Siinä! Huomenna sunnuntaina tai mahdollisesti maanantaina julkaisen listan parhaista suomalaisista levyistä. Kertokaa mitkä levyt jäivät minun listaltani uupumaan?
jaahas, pitäisköhän tämän perusteella tarttua tuohon kentin uusimpaan. jotenkin ei ole vielä pystynyt. kuitenkin yksi niistä nuoruuden soundtrack-bändeistä. ja kiitos muuten blogistasi! löysin pari viikkoa sitten, kahlasin läpi ja sen myötä oli pakko tilata kasa levyjä!
Mikko, onpas mahtava lukea tuollaista palautetta. Uskaltaisin suositella sinua tarttumaan Tiikerikuningattareen. Kerro sitten kuinka kävi.
Tämä oli hyvä lista. Etenkin tuo sun top5 on sellainen jota oon kuunnellut paljon. Beck on tainnut soida eniten. Kent ja Weezer vanavedessä... loppupään listasta oikeastaan sitten vaan Sia kolahti. J.Cole ja Taylor Swift jäi kesken. En kyennyt.
Mutta uusia hyviä tuttavuuksia ja vanhoja vähän unholaan jääneitä suosikkeja... jesh, onneksi ryhdyin kuuntelemaan.
Ihailen tota omistautumista. Ja olen tavallaan tyytyväinen että edes osa kolahti - ihan vaan siksi ettet tehnyt turhaa duunia. Mut nyt jos seuraat koko vuoden näitä levyarvioita niin ei tarvi vuoden lopussa kahlata niin pitkää listaa :D
Se mulla oli ajatuksenakin, että kuuntelen sun levyarviot tässä nyt matkan varrella :D
Ja eihän tässä turhasta duunista oo puhettakaan. Vaikka kaikki ei kolahtaneet, musta on jotenkin aika mahtavaa se kuinka musa tarjoaa jokaiselle jotakin. On tietyllä tavalla kiehtovaa kuunnella levyä josta ei itse saa oikein mitään irti ja samalla huomata, että toinen on kyseisestä levystä aivan fiiliksissä. Aika hienoa!
no niin Jussi! tiikerikuningatar on otettu haltuun. jotenkin olen aina karttanut koneita kentin musassa, sen takia ehkä lähestyminen tähän levyyn oli vähän nihkeää. du & jag döden on viimeisin levy joka vei palan sydämestäni. MUTTA tässä levyssä ne koneet ei haittaakaan, pääosaan nousee nää upeat melodiat, jotka vetää yhä uudelleen mukaansa siihen mystiseen kent-maailmaan, johon joskus eksyin. olen ehdottoman tyytyväinen että aloin tätä kuunnella, ei tää nyt ihan täydellisin timantti mun makuun ole mutta hieno levy joka tapauksessa. jotenkin tässä kaikuu vanhempi Kent, en tiedä miksi. mutta näin!