Meillä on amerikkalaista jalkapalloa seuraavan kaveripiirin WhatsApp-ryhmässä yksi sanonta. "VITTU MÄ RAKASTAN JEFUA". Niin sanotaan aina kun jefun seuraaminen tuntuu sydämessä asti, eli aika usein.
Tämä kirjoitus käsittelee tavallaan TV-kommentaattori ja Raidersin puolustuksen linjamies Howie Longin kirjoittamaa "For Dummies" -sarjan kirjaa amerikkalaisesta jalkapallosta, mutta koska urheilulajia käsittelevässä tietokirjasta ei ole juuri kirjelmöitävää tänne blogin puolelle, niin ajattelin samalla yrittää kertoa miksi pidän jefusta niin paljon.
Olin pitkään ollut suorastaan kateellinen ihmisille, jotka saavat urheilun seuraamisesta lisäarvoa elämään. Olen katsellut jalkapallon EM- ja MM-kisoja, Mestarien liigaa, joskus Valioliigaa ja La Ligaakin, osaavassa seurassa, mutta yksilösuorituksia ja hetken jännitystä lukuunottamatta laji ei ole koukuttanut niin että vannoisin sille rakkautta. Kursorinen seuraaminen riittää. Koripalloa olen seurannut myös, vähän NBA:ta, Suomen maaotteluja ja arvokisoja silloin kun niitä TV:stä tulee. Salossa asuessani kävin suht usein katsomassa korista jopa paikan päällä, Salon Vilppaan hornankattilassa Salo-hallissa. Loistava tunnelma. Kuitenkaan minulle ei koskaan syntynyt himoa tutustua lajin taktiikoihin, imeä tietoa pelaajista tai fanittaa jotain koripallojoukkuetta. Jääkiekosta en viitsi edes puhua.
Olin tavallaan luovuttanut urheilun suhteen. En urheilemisen, sillä 30-vuotiaana aloitettu juoksuharrastus on yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut, mutta urheilun seuraamisen suhteen olin luovuttanut. Kunnes sitten vuoden 2011 paikkeilla elämääni tuli Bill Burrin Monday Morning Podcast. Bill on Bostonista, ja monologipodcastinsa vakiotarinoihin kuuluu bostonilaisten urheilujoukkueiden menestys eri sarjoissa. Kuten monet tietävätkin, New England Patriots on menestynein jefujoukkue viimeisen 20 vuoden ajalta, ja Bill tietysti Pats-fani. Ensimmäisen vuoden puheet jefusta podcastissa menivät melko lailla ohi, mutta lopulta syntyi halu ymmärtää mitä pelissä tapahtuu. Olin toki katsonut Super Bowleista pätkiä joskus, ja pelannut konsolilla jotain varhaista jefupeliä, mutta en kovin tarkasti ymmärtänyt mitä kentällä tapahtuu.
Niinpä ryhdyin aina Burrin kierrosraportin jälkeen tutustumaan muutaman minuutin highlight-pätkiin joita NFL.com tarjoaa. Näillä menin muutaman vuoden. En vielä rakastanut jefua, mutta en voinut elää ilman näitä pieniä näytteitä. Jostain syystä pikku hiljaa piskuisen Green Bayn oma joukkue Packers muotoutui suosikikseni. Luultavasti siksi, että joukkueen pelinrakentaja Aaron Rodgers oli 2012 johdattanut joukkueen Super Bowl -voittoon Steelersiä vastaan ja olin nähnyt siitäkin pelistä kohokohtia. Ehkä myös siksi, että pikkukaupungin poika samaistuu pikkukaupungin joukkueeseen. Ehkä tiedostamatta siksi, että Huittisten ja Green Bayn värit ovat vihreä ja kullankeltainen.
Tästä tilanteesta ollaan pikku hiljaa tultu siihen, että jo useamman vuoden olen tajunnut, että olen seurannut urheilulajia niin että voin keskustella siitä. Siis muutenkin kuin tasolla "oli se Markomörkö kova!". Tämä on hieno kokemus. Tämä on sitä salaseuraa joita jalkapalloa seuraavien ystävieni puheissa ja eleissä näin. Minä olen URHEILUPUHUJA. Sujuva urheilupuhuja. Sitten kun pistin kerran itsestäni sosiaaliseen mediaan kuvan Green Bayn lippis päässä, löytyi heti muita samaan lajiin haksahtaneita. Olivat pysytelleet piilossa, kuten minäkin.
En vielä onnistunut vastaamaan MIKSI juuri jefu. Suurimmat syyt ovat ne, että 16 ottelun runkosarjassa jokainen peli ratkaisee, ja tästä taas seuraa hienoa tarinallisuutta ennen jokaista ottelua. Osa kunniasta kuuluu tietenkin amerikkalaiselle medialle ja NFL:n organisaatiolle. Ovat mestareita juonellistamaan lajin seuraamista korostamalla herkullisimpia taistelupareja. Olen jo pidempään ollut Game Passin onnellinen tilaaja, ja sitä kautta voi katsoa NFL:n omaa kanavaa vaikka 24 tuntia vuorokaudessa. Puhumatta tietenkään podcasteista. Around the NFL, Tailgate ja Green Zone tulee kuunneltua kauden aikana huolella, ja välillä myös Packernet Podcast.
Tarinallisuuden lisäksi varmaankin taktisuus. Peli ei ole juoksua päästä päähän, vaan jokainen down on hyökkäyksen ja puolustuksen koordinaattoreiden miekkailua, aseinaan huikeisiin atleettisiin suorituksiin pystyviä (melko varmasti ainakin vähän doupattuja) urheilijoita. Tätä aspektia harjoittelen edelleen, ja se oli myös osasyy tämän kirjan lukemiseen (oli hyvä, pidempäänkin seurannut oppi uutta, olkoon tämä se kirja-arvio). Miten hyökkäys asettuu – mitä luultavasti tulee tapahtumaan. Asettautuuko puolustus oikein, osaanko jo sanoa blitzaako puolustus, puolustavatko miestä vai zonea?
En nyt ala tässä pätemään sen kummemmin, mutta vaikka pelistä pystyy nauttimaan tietämättä taktiikoista tai persoonista mitään, niin tiedon karttuessa seuraaminen sujahtaa ns. nextille levelille. Ja silloin huudetaan VITTU MÄ RAKASTAN JEFUA. Jopa niin paljon, että kävin New Jerseyn Meadowlandsilla katsomassa Green Bayn pelin joulukuussa. Kannatan siis Green Bayta, ja heidän häviönsä ottavat päähän ja voittonsa parantavat mielialaa. Silti fanitan ensi sijassa peliä. En tiedä mitään parempaa kuin sunnuntain klo 20 alkava runkosarjakierros. Jos Green Bay pelaa vasta myöhemmin, seuraan tapahtumia Red Zone -kanavan kautta joka näyttää käynnissä olevasta 8-12 matsista aina tiukimpia tilanteita, eli kun hyökkäys on alle 20 jaardin päässä maalialueesta eli ns. red zonella. Näin pääsen seuraamaan KAIKKIA pelejä. Mitä suosikkipelaajat tekevät, mitkä joukkueet loistavat ja mitkä ovat syöksykierteessä. Viikolla voi sitten iltaisin tai työmatkoilla katsoa lopuista matseista ainakin highlightit, parhaista 40 minuutin tiivistelmän.
Siksi nyt onkin vähän haikea fiilis kun NFL ja NCAA:n college-jefu jatkuvat vasta syyskuussa. Vaahteraliiga pelastaa onneksi vähän.
Sen kunniaksi listaan viisi tämän hetken suosikkipelaajaani NFL:ssä, ensin vain Green Baysta, sitten kaikista joukkueista. Ja tässä siis FIILISsuosikkeja, ei ole mitään tilastoja tai faktoja taustalla, vain oma fiilis.
Green Bayn aktiivipelaajat top 5:
1. Aaron Rodgers
2. Aaron Jones
3. Za'Darius Smith
4. Davante Adams
5. Bryan Bulaga
NFL:n aktiivipelaajat top 5 (pl. Green Bay):
1. Lamar Jackson
2. Christian McCaffrey
3. Julio Jones
4. JJ Watt
5. Ryan Fitzpatrick
Ja tosiaan tuo Longin kirja on hyvä, tosin jos ei ole koskaan nähnyt yhtään jefumatsia niin ei siitä sitten juuri iloa ole. Lajin pariin pääsee parhaiten kun elokuun lopussa kuuntelee Tailgaten kausiennakot, valitsee fiiliksellä itselleen suosikkijoukkueen ja hyppää kyytiin ensimmäiselle kierrokselle.
