Uskomatonta mutta totta: Minäkin olen tehnyt joskus musiikkia. Aika monenlaistakin itse asiassa. Mitään häikäisevää musiikillista lahjakkuutta minulta ei todellakaan löydy, mutta ajattelin tänään esitellä teille melkoisen nolon musiikillisen luurangon.
Nu metal. Ehkä jotain räkäistä hardcorea vähän joukkoon. Keskenkasvuisen minun hyvin epäkypsä huutoääni ja pseudo-tiedostavat sanoitukset. Ystäväporukka ja TINKIMÄTÖN musiikillinen visiomme tuotti yhtyeen nimeltä VIHA ON KIHTI. Joo, on todella tyhmä bändinnimi. Tuli siitä kun ystäväni Kimmo (joka tämän biisin kovalevyltään löysi) suomensi tahallaan väärin Rage Against the Machinen "anger is a gift" -hokeman.
Suorastaan vihaan kaikkia blogihaasteita ja blogikunniamerkkejä jne, MUTTA haastan nyt kaikki musabloggaajat paljastamaan musiikilliset luurankonsa ja linkittämään postaukset tuohon alas. Stop Shake Honey Go! -Analta tiedän ainakin sellaisen löytyvän. Oikeasti hyvässä bändissä oli hän.
Olkaa siis hyvä . Viha on Kihdin "Benjamin"-nimiseltä ep:ltä löytyvä kappale Steriili matkamuisto. Minä vastaan kirkumisesta, jätän muiden soittajien nimet mainitsematta kun en ole kysynyt heiltä tähän lupaa.
Tässä välissä haluaisin lähettää terveisiä kaikille nu metal -yhtyeissä soittaneille. Tre Union 4 ever.
Minä
Postasin tästä viime vuonna omien synttärieni aikaan, mutta käynee tännekin. Yläasteella olin bändikurssilla ja sen lopussa päästiin soittamaan studioon. Coveroitiin sitten Apulantaa ja tulos on mitä on. http://noyougirlsneverknow.blogspot.com/2011/05/tanaan-on-syntymapaivani.html
Olen soittanut erään blogistin kanssa Nirvana-covereita salolaisen ostoskeskuksen katolla.
Ahahahahah Harlekiinirakkautta. Olin paikalla. Surrealismi 2001 (tai jotain sinne päin).
Musiikilliset luurangot on mun mielestä jotenkin omituinen asia. Miksei voi vaan pitää juuri siitä musiikista mistä nyt sattuu pitämään? Kai se on sit noloo pitää musiikista josta "ei sais pitää". Mää oon ihan tietoisesti yrittänyt päästä eroon kaikista tollasista rajoituksista ja hedonistisesti pitää kaikesta sellasesta mikä mun mielestä on hyvää riippumatta genrestä tai yleisestä hyväksynnästä.
Karsu, tuosta asiasta olen samaa mieltä ja olen siitä blogannutkin joskus aikoja sitten. TOtta kai saa pitää mistä haluaa, muu on sairasta. Mutta oman - ihan rehellisesti sanottuna - kehitystä kaipaavan musiikkiesityksen julkaiseminen taas on sellainen luuranko joka vähän hävetti.
Musiikillisista luurangoista täällä: http://alsosprachjussi.blogspot.com/2010/10/miksi-kaija-koota-pitaisi-diggailla.html