Blogin aloitusteksti - vähän vaikea. On jo pidemmän aikaa tehnyt mieli aloittaa blogi omille musa- ja kirjahöpinöille, joita aion maustaa jutuilla pelaamisesta, laitteista ja miksei vaikka viskin juomisesta.

Kaikillahan pitää nykypäivänä olla blogi, mutta minullapa onkin monta. Tämä on kuitenkin niistä kaikista henkilökohtaisin, ja liittyy ainoastaan omiin intresseihini. Täällä ei siis puhuta työpaikkani nimissä tai itseä promotoiden.

Tuleepa rento fiilis kun heti luettelee kauheasti sääntöjä.

Aloitetaan vaikka sillä, että tätä blogipohjaa - jonka css-tyylejä sitten vähän muokkasin - tuli etsittyä muutama päivä. En ole mikään designer ja graafinen silmäni on olematon, joten etsin sellaisen blogipohjan, joissa mittojen muokkaminen ja yhden kuvan lisääminen riittää.

Sitten Perttu Saksa otti Viewmasters-kuvaamon Block Party -happeningissa kuvan, joka on jotenkin mahtavan raaka, ja tiesin että näin narsistisella ihmisellä ei ole muita mahdollisuuksia kuin pistää oma naama isolla heti blogin alkuun.

Jotta eka merkintä ei menis ihan selittelyksi, aloitetaan peli musiikilla ja kirjoilla.

Tällä viikolla on tullut kuunneltua Foalsin kakkoslevyä Total Life Forever, jonka kyllä sain jo ajat sitten, mutta jota en ole ehtinyt kuunnella. Onneksi raahasin levyn hyllystä koneelle ja siirsin kännykkään. Ekan levyn matikkapoukkoilu (joka sekin toimi ajoittain) on poissa, ja tilalla ehkä hiukan The XX:stä muistuttavaa kelluntaa. Varmaan "oikeat" vaikutteet on jossain kasarilla, mut enhän minä näitä tunnista. Hieno levy joka tapauksessa. Spotifystä löytyy vaan se kimurantti eka, joka ei anna juurikaan vihjeitä siitä miltä tuo kakkonen kuulostaa.

Muinaisaikojen jäänne Myspace tarjoaa pari biisinäytettä.

Kirjoja on luvussa tällä hetkellä kaksi. Stieg Larssonin Millennium-trilogian viimeinen osa The Girl Who Kicked the Hornets Nest on melkein finaalissa. Haksahdin aiemmista vannomisista huolimatta lukemaan noita, ja kyllähän ne toimivat. Kuitenkin jo toisen kirjan kohdalla tuli sama fiilis kuin dekkareissa aina: Turhauttavaa lukea jotain ja vain odottaa loppua. Haluan, että kirjat tarjoavat jotain koko ajan, eivätkä vain rakentele näyttävää loppuratkaisua. Larsson joka tapauksessa paras dekkari aikoihin.
Vaikka toisaalta, en ole kyllä lukenut dekkareita vuosiin... paitsi Agatha Christietä joskus lomilla.

Sitten aloitin Paul Hardingin Tinkersin, joka lupaa alun perusteella paljon. Pulitzerin on tainnut saada. Alun perusteella tälläinen "herkän kaunis" tarina, mut toivottavasti sieltä löytyy vielä jotain muutakin.

Pää avattu, kommentoida saa.