Kun on aiemmin nähnyt osan Pilvikartasto-elokuvasta, ei tulisi mieleenkään tarttua romaaniversioon elleivät Amazon ja aikalaiset sitä niin ankarasti suosittelisi. Elokuva kaatui mahdottomuuteensa, mutta tämä kirja onneksi ei, vaikka lähellä käydäänkin.
Cloud Atlasin lukemisessa kesti todella pitkään. Elin elämäni kiireisintä työsyksyä, eikä iltaisin ollut energiaa pulahtaa pitkiksi ajoiksi kuudesta tarinasta muodostuvaan kudelmaan. Varsinkin kirjan keskimmäinen ja ehkä avaavin tarina tulevaisuuden Havaijin "Big Islandilta" vei paljon aikaa – johtuen lähinnä Mitchellin käyttämästä kielestä kyseisessä osassa tarinaa. Hän on kuvitellut kertojahahmolle paremman ilmaisun puutteessa tulevaisuuden etelävaltioiden murteen. Aluksi valtavan hankalalukuinen murre, mutta pikku hiljaa ilmaisusta sai otteen. Mitchell kertoo muutenkin jokaisen eri tarinan kunkin kertojahahmon kielellä ja erikoissanastolla erittäin taitavasti.
Koska kirjan lukeminen venyi puolentoista kuukauden mittaiseksi projektiksi, kaikki kirjan sisäkkäiset viittaukset eivät välttämättä auenneet minulle. Luotan kuitenkin siihen, että "pilvikartasto" muodostuu muustakin kuin sisäisten viittauksien bongaamisesta. Että kaikissa tarinoissa on joku satunnaisuuden elementti, tai ulkoapäin ohjaavien voimien armoton käsi, joka ei välitä yksittäisten ihmisten selityksistä. Tai että universumi ja ihmiskunta on niin monimutkainen KUDELMA, että kaikki selitykset ovat vain huteria konstruktioita todellisuudesta, joka ei ole valmis taipumaan selityksiksi ja loogisiksi syiden ja seurausten ketjuiksi. Tai sitten päinvastoin, kaikki liittyy kaikkeen, mutta niin monimutkaisella tavalla ettei sitä voi kääntää järjeksi.
"I watched clouds awobbly from the floor o’ that kayak. Souls cross ages like clouds cross skies, an’ tho’ a cloud’s shape nor hue nor size don’t stay the same, it’s still a cloud an’ so is a soul. Who can say where the cloud’s blowed from or who the soul’ll be ’morrow? Only Sonmi the east an’ the west an’ the compass an’ the atlas, yay, only the atlas o’ clouds."
En lopulta tiedä kumpi on tämän kirjan kohdalla totta, mutta en joka tapauksessa jaksanut ihan jokaista vastaantulevaa nimeä tarkistaa, että esiintyikös tämä nyt siellä 1800-luvun kauppalaivalla ja nyt taas täällä tulevaisuuden Koreassa. Toki jotkut ristikkäisyydet olivat ihan selviä, kuten tiedemies Rufus Sixsmith ja hänen nuoruuden säveltäjä-miesystävänsä kirjeet tai tulevaisuuden Korean esiasteen näkyminen Big Island -yhteiskuntaan saapuvina muukalaisina.
Ehkä enemmän kuin mitään muuta tämä kirja herätti kiinnostuksen Mitchellin muita romaaneja kohtaan. Kynässä on selkeästi taituruutta, mutta näin tapahtumavetoisen rypistyksen jälkeen haluaisin lukea jotain aihekeskeisempää. Tapahtumia ripoteltuna aiheen päälle. Elämää. Black Swan Greeniä minulle taidettiin suositella jos nyt muistan oikein.
Lukuvuosi (heh) alkaa käydä kohti loppuaan myös. Kahdesta lukemastani kirjasta (Nikolai Gogol - Kuolleet sielut ja Riku Talvitie - Viimeinen lähetys) en ole saanut aikaiseksi blogimerkintää, mutta muut löytyvät KIRJAT-tunnisteen alta täältä blogista. Jonkin verran kirjoja on myös kesken – ainakin Miki Liukkosen uusin, luen sen kyllä vielä.
