Pitkästä aikaa musalistailua! Tämä sama listaus on käyty läpi myös Access All Areas -podcastin uusimmassa jaksossa, joten jos haluaa mielummin audiona niin jostain puolen tunnin kohdalta kannattaa aloittaa.
Kuten aina, tämä listaus olisi erilainen riippuen siitä minä päivänä sen teen. Tämän viikon totuus on nyt tämä. Olen kelpuuttanut listalle mukaan vain albumeja, mutta jos listaisin ep:itä niin Yeboyahin ja Lauri Haavin ep:t olisivat ehdottomasti mukana. Listan ulkopuolellekin jäi hienoja levyjä, mm. Eetu ja Abreu hyvin niukasti, mutta se on positiivinen ongelma: Maassamme julkaistaan paljon hienoa musiikkia.
Lista käydään läpi käänteisessä järjestyksessä. Kaikkia näitä voi kuunnella Spotifysta, suurin osa löytyy myös vinyylinä levykaupoista.
10. Vesterinen Yhtyeineen - Faaraoiden aika
Hitaasti mutta varmasti parantaa tämä yhtye juoksuaan. Striimiystävällisten kokeilujen jälkeen on palattu perusasioihin eli hienoihin koskettaviin tarinoihin ja tyylikkääseen moderniin suomirockiin. Vahva suositus.
9. Samuli Putro - Pieniä rukouksia
Tarinoista puheen ollen. Putron levyt ovat aina vähintään mielenkiintoisia, mutta tälle vähäeleiselle tutkielmalle on osunut myös monta loistavaa biisiä.
8. Pimeys - Delta
Odotukset tätä levyä kohtaan olivat korkeammalla kuin mitä saatiin. Pahimmillaan tämä on jotain Funkykarkureiden tyylistä suomifunkia, mutta parhaimmillaan Pimeys luo nahkansa todella vakuuttavasti. Ei kuitenkaan pärjää kahdelle edelliselle Pimeys-levylle. Uudistuminen ei ole helppoa.
7. Maustetytöt - Kaikki tiet vievät Peltolaan
Tämä oli aiemmin alempana listaa ja yhdessä vaiheessa kokonaan ulkona. Levyn soundillinen ja sanoituksellinen konsepti nimittäin alkaa jossain määrin toistaa itseään. Mutta sitten tulee taas kuuntelukertoja kun on pakko myöntää, että sävellyksinä tässä on monta vahvaa näytettä debytoivalta yhtyeeltä. Tarttuvaa suomipoppia.
6. Juha Tapio - Pieniä taikoja
Vähäeleinen kokeilu, hassusti jo nimelläänkin Putron albumin sisarteos. Ei korkeuteen kurkottavia Tapio-anthemeja, vaan laulaja-laulunkirjoittajuutta, herkkää pohdiskelua ja mm. Tiina Vainikaisen kanssa kirjoitettu mestarillinen Päiväni ilman sinua ja hienosti kasvava Dam Da Da Dam. Kestää valtavasti kuuntelua.
5. Chisu - Momentum 123
Alkuun nikottelin tämän pop-allergisuudelle, eikä biisimateriaalista kovinkaan moni yllä Chisu-listan kärkeen, mutta kokonaisuutena ja varsinkin huolellisessa kotikuuntelussa suureksi kasvava teos. Keikka Oulun Suomipop-festivaaleilla on myöskin hienoimpia tänä vuonna näkemiäni keikkoja, mikä laajensi näkökulmaa levyä kohti.
4. Viitasen Piia - Meidän jälkeemme hiljaisuus
Laulaja-lauluntekijän ympärille kasatun yhtyeen kurotus kohti suurempia äänimaisemia. Tarinat ja yhtyemusiikki lyövät hienolla tavalla kättä. Nimibiisin post rock -sävyt tai toisaalta Jos yhtä pyytää saisin -aloitusnumeron intiimi meno toimivat maalitolppina jonka väliin tämä hieno albumi asettuu.
3. Ellinoora - Vaaleanpunainen vallankumous
Vaikka singlejä on tipahdellut muutaman vuoden mitalla, onnistuu lopputulos olemaan nimenomaan kokonaisuus – pop-levy joka kertoo hienolla tavalla nuoren naisen elämästä räiskeineen, ollen samalla moniääninen ja tuotantoa myöden kunnianhimoinen taideteos.
2. Pykäri - O
Olen aina digannut Pykärin Mikon tekemisistä, mutta tämä on ehkä mielenkiintoisin hänen kaikista levyistään. Reginan ja Shine 2009:n kohdalla on pyritty ehkä linjakkaampaan kokonaistaideteoksellisuuteen, mutta vähän yllättäen tämä rönsyilevän runsas indiepopin, hiphopin ja Mariah Careey -popin liitto loksahtaa upeasti yhteen. Hieno levy täynnä todella hienoja biisejä.
1. Olavi Uusivirta - Skorpioni
Olavin levyistä olen aina pitänyt, mutta jostain syystä mikään uudemmista ei ole noussut itselläni Minä olen hullun tai Preerian tasolle. Waterloo-sinkun tuotantokikkailu ehkä jopa ärsytti, mutta ilmestyessään albumi rupesi kolisemaan lujaa pienen alkunikottelun jälkeen. Upea slam-runo Miten mulla meni, sydäntäraastavan tosi Ehkä sun on pakko mennä tai tunnelmaltaan takinliepeeseen tarttuva Sudenkorento ovat tällä hetkellä huippukohtia, mutta tässä on kyse nimenomaan kokonaisesta levystä, joka on tähän vaiheeseen Olavin uraa todella kova näyttö. Rakastan.
