Olipahan taas. Lukeminen ja elämä on ollut jotenkin tosi vaikeaa tässä kesälomien jälkeen eristyksissä, enkä ole meinannut millään saada loppuun kahta megalomaanista romaania jotka minulla oli kesken. Tämä Neal Stephensonin uusin tuntui paikoin valtavalta urakalta, vaikka hänen kirjoja muutaman lukeneena tiesin varsin hyvin mihin ryhdyin. 

Pidän kyllä Stephensonin kirjoista, mutta The Fallin VALTAVUUS kävi silti muutamaan kertaan uuvuttamaan. Tapahtumia on mahdotonta kuvata tiivistetysti, mutta suurin piirtein tällaista on tiedossa: virtuaalimaailmaan sijoittuvalla nettiroolipelillä rikastunut Dodge kuolee yllättäen, hänen aivonsa säilötään jos vaikka tekniikka kehittyisi niin että ihmisiä olisi mahdollista herättää henkiin. Hänen tätinsä ja tädin lapsi tutkivat asiaa pidemmälle ja monien vaiheiden jälkeen Dodge herätetään henkiin. Tästä seuraa VALTAVASTI kaikkea, mutta Stephensonille tyypillisesti tarina flipataan muutaman sadan sivun jälkeen täysin uuteen suuntaan. 

Jo kirjan alkutaipaleella ehditään käsitellä mielenkiintoisia nykymaailman teemoja. Vihapuhe netissä, virtuaalitodellisuus, sosiaalisen median kautta saatavan tiedon suodattaminen, kuplaantuminen, "tiedon jälkeinen aika" ja niin edelleen. Puolivälin jälkeen mennäänkin jo sitten aivan muihin maailmoihin kun Dodgen luoman virtuaalimaailman kehitys lähtee vyörymään. Ja juuri kun luulet, että ollaan liukumassa kohti loppua, Stephenson flippaa tarinan VIELÄ kerran ympäri, tai ainakin uuteen suuntaan. Jos päätarinaa pitäisi luonnostella, se olisi varmaan jonkinlainen versio John Miltonin Paradise Lostista, sen verran kuin ko. opuksesta tiedän.

Kuten edellisen romaanin Sevenevesinkin kanssa, taas joutuu toivomaan, että Stephenson olisi malttanut vähän karsia aineksia, tai vaikka julkaista ne useampana kirjana. Hänen maailmansa ovat todentuntuisia, ja huimaavan mielikuvituksellisia samaan aikaan, mutta ähkyhän tässä tulee. Vaikka esimerkiksi Cryptonomicon hyppii ajassa edes takaisin se pysyy kuitenkin samassa tarinassa. Samoin Reamden spektri on leveä, muttei näin monijakoinen. 

Mielummin tätä silti lukee kuin turpaansa ottaa, niin sanotusti, mutta ei Fall ole lähelläkään Stephensonin parasta antia.

Huh huh tätä vuotta 2020, kesäkuussa olen viimeksi blogannut! Kaiken järjen mukaan korona-aika ja lisääntynyt kotona noruminen antaisi lisää aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle, mutta päin vastoin, tässä on tuntunut olevan kaikenlaista murhetta ja stressiä eristyksestä eikä lukeminen tai kirjoittaminen ole sujunut. Olen tosin lukenut kahta megalomaanisen pitkää kirjaa, joten sekin voi selittää. Mutta ei ole kiva vuosi tämä.