Tänään oli musiikin puolesta äärimmäisen hyvä päivä. Postikeiju toi heti aamusta työpöydällä Kanyen ja My Chemin uudet levyt. Toista olin kuullut pari kertaa levy-yhtiön toimistossa ja toista hätäisesti streamilta. Nyt pääsi kunnolla kuuntelemaan, ja palvonnan elkeitä ne aiheuttivat.

Sitten sain vielä sniikisti katsoa ennakkoon Pintandwefallin uuden videon (ja sinkun) King of all the Animals, joka on aivan loistava! Olen aina tykännyt Pinttien tekemisistä (vilpittömän hölmö huumori ja loistavat, yksinkertaiset melodiat vetoavat), mutta King of All the Animals on sekä tuotannollisesti että idean puolesta askel eteenpäin.

Ensinnäkin Tough Pint (vai olisko tuo Crazy...) räppää. Hätäinen kuulokuva voisi joillekin olla tässäkin blogissa analysoimani LCMDF, mutta täytyy sanoa, että Pintandwefall hakkaa, pieksee ja raatelee LCMDF:n heidän omilla aseillaan. Ei saa ottaa itseään liian tosissaan kun tekee modernia popmusiikkia!

Video on tietty luku sinänsä. Paljastettakoon sen verran, että mallia on otettu jenkkiläisten rap-videoiden naisväestä. Tietty Pintandwefall-tyylillä.

Tammikuussa ilmestyvä Time Is Right for Romans, Baby meni entistä suurempaan odotukseen. Hyvä Länsi-Vantaa!

Linkkaan videon kyllä tänne blogiin jahka se ilmestyy. SItä ennen kuuntelen sitä itse. Kanyen ja My Chemin levyistä kirjoitan paremmat arviot kun olen kuunnellut niitä tarpeeksi.

Lyhyesti niistä voi sanoa, että MCR onnistuu yhdistämään tarkan konseptin seuraamisen irtonaisuuteen ja entistä skarpimpaan hittikynään. Kanye taas tekee "perus"-räppilevyn, mutta niin helvetin hyvin, etten ole moista hetkeen kuullut. 808's & Heartbreakhan oli konseptitasolla mestariteos, mutta biisit eivät olleet niin hyviä kuin tässä. Jay-Z:kin kuulostaa pitkästä aikaa kurantilta, Pusha T:stä puhumattakaan.

Näihin tunnelmiin, lopuksi vielä Kanyen neroutta. Toivottavasti en koskaan menetä kykyä innostua musiikista. Kyynisyys ja kaiken vihaaminen on maailman helpointa, innostuminen on rohkeaa!



Milloin itse innostuit viimeksi musiikista?

En ole hetkeen päässyt osallistumaan musavisaan. Lähtökohtaisesti musavisat ovat kuitenkin parhaita. Joskus Tampereella ja vähän Helsingissä tuli musavisailtua paljonkin, mutta enää ei jaksa istua baareissa arki-iltaisin (YO-Talon musavisan mestaruuskausi nevö foget!).

Onneksi sain ystävältä kutsun huomenna KOTIMUSAVISAAN! Ideana, että kaikki osallistujat tekevät kymmenen kysymystä, ja kysyvät ne vuorotellen. Nörtteily sallittua.

Tuli oikein hyvä fiilis tästä spontaanista musavisailun mahdollisuudesta. Lähelläkään KOVAA visailijaa en ole koskaan ollut, mutta olen saanut kunnian kisailla tekijöiden joukkueissa.

En viitsi tässä paljastaa huomisten kysymysten teemaa, kun joku saattaa lukea sen liian aikaisin täältä.

Eipä siis tällä erää muuta, kuin että kuka työnsi Kurt Cobainin lavalle pyörätuolissa Readingin festivaaleilla vuonna 1992?

White Liesin EPONYYMI debyytti oli mahtava, vaikka vaikutteet olivatkin selvillä. Huomasitteko? Hoisin vaikute-keskustelun heti pois alta. Mitä sitten jos se kuulostaa Interpolilta tai Joy Divisionilta tai Editorsilta tai Echo and the Bunnymeniltä. MITÄ SITTEN? Se levy on mahtava, koska bändillä on taitoa tehdä muhkeita biisejä.

Eka levy oli menestys, ja tyypit nuoria, joten pelko on perslaudassa, että tulee liikaa paineita, eikä seuraaja onnistu.

Eka näyte tulevasta saatiin eilen, ja sanoisin että ei ole pelkoa. Bändissä on se hassu epäsuhta, että haastattelutilanteessa he ovat sellaisia nuoria englantilaispoikia, vähän ujojakin, mutta lavalla (Flow 09 nevö foget) ja levyllä ollaan NIIN mahtavia että.

Sen suuremmitta saarnoitta, kuunnellaanpa Bigger Than Us. Mitä mittää, onko kova?


Toka levy on siis nimeltään RItual, ilmestyy tammikuussa 2011. YouTuben videoinfon mukaan sisältää seuraavat biisit:
1. Is Love
2. Strangers
3. Bigger Than Us
4. Peace & Quiet
5. Streetlights
6. Holy Ghost
7. Turn The Bells
8. The Power & The Glory
9. Bad Love
10. Come Down

Pitää haukkua välillä, olen ollut niin kauhean positiivinen täällä blogissa.

Olen nimittäin saanut nauttia toistuvasti Take Thatin uudesta The Flood -singlestä. On selvää, että kun Robbiekin palasi bändiin, niin paluusinkun on oltava aivan helevatan tarttuva ja viimeisin päälle hittibiisi. Se tapa, jolla se tuotannon puolelta on varmistettu, on kertakaikkisen järkyttävä.

On hyvin mahdollista, että The Flood on kaikkien aikojen ylituotetuin biisi. Tästä on studioteknologian ja ammattimuusikkoarmeijan avulla hiekkapuhallettu kaikki sielu ja vilpittömyys niin kauas pois, ettei se tunnu inhimillisesti edes mahdolliselta.

Mutta niin se vain on. Tältä kuulostaa tunteettomuus. Tunteen tyhjiö.

Sävellyshän on toki näppärä, ja se on varmasti valittu tuhansien tarjokkaiden joukosta. Mutta ei näin VOI saada aikaan hyvää musiikkia.

Tämä ei ole siis mikään "poikabändit on niinq tuotteita" -kirjoitus, kyllä managerin kokoamilla bändeillä voi olla aidosti hyvää musiikkia. Take Thatillakin on hyviä biisejä. Mutta tämän möhkäleen tuotanto on kyllä niin kertakaikkisen ällöttävää, että pistää vihaksi.

Kuunnelkaapa peräkkäin The Flood ja Pertti Kurikan Nimipäivien Kallio. Rahasta viis, se on tunne mikä ratkaisee.

Harvoin on musiikinharrastajien piirissä niin kovaa odotusta tv-ohjelmien suhteen kuin tänä syksynä Rock-Suomen kohdalla.

Nyt on kaksi jaksoa takana, ja voin jo tässä vaiheessa todeta, että sarja ylitti odotukset. Odotusarvokin oli positiivinen, mutta ensimmäistä kertaa suomalaisessa musadokumentissa on näin huolellinen ja hieno fiilis.

Ensimmäinen jakso oli nimeltään Kapina, ja se käsitteli lähinnä punkkia. Hienoa arkistomateriaalia oli runsaasti, itseäni häiritsi lähinnä se haastateltujen konsensus, että 1970-luvun loppumetreillä ja 1980-luvun alussa soitettu suomalainen punk oli jotenkin hienoa. Aika tylsää se minusta oli. Varsinkin kun olin juuri lukenut Please Kill Me:n ("punkin suullinen historia"), joka hienosti kertoi siitä newyorkilaisesta alakulttuurista, joka kukoisti hetken - kunnes muu maailma kiinnostui.

Jaksojen teemoittaminen jakaa mielipiteitä. Mielestäni se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vaikka yhtenäisen kronologian yrittäminen. Bändejä jää toki näinkin käsittelemättä, mutta niistä valittaminen on osa sarjan metakeskustelua - tai verkkoulottuvuutta.

Suomirock-jakso - eli jakso 2 - tavoitti jotenkin helvetin hienosti genren olennaisuuden, vaikka musiikillisesti homma lähtikin hajoamaan 1990-luvun lopulle tultaessa. Siis musiikin genret yleisesti, eihän niitä ysärin lopun - ehkä grungen? - jälkeen ole enää voinut kovin yhtenäisesti kuvata, hajonta on niin suurta.

Enihuu, Popedan, Yön ja Eppu Normaalin muistelot, arkistomateriaalit ja käsikirjoittaja Pekka Laineen pateettinen yhteenveto toimivat äärimmäisen hienosti. Hieno fiilis jäi.

Liitinkin sarjan viralliseen tv-kaanoniin heti Diilin perään. Ensi maanantaina pohditaan progea, mikä lienee lähinnä Laineen omia intressejä. Saapa nähdä onko mies liian lähellä, vai onko hommasta saatu järkevä kokonaisuus.

Kiitos joka tapauksessa tekijöille. Sarja, joka ei lähde kertomaan kaikkea ihan alusta lähtien, vaan palvelee myös niitä, jotka tietävät faktat, on erittäin tärkeä lisä suomalaiseen musiikin historiankirjoitukseen.

Olen tässä jo viikon verran (tai jotain sinne päin) hehkutellut ja fiilistellyt Los Angelesista kotoisin olevan Warpaintin levyä The Fool.

Suhtauduin FB-linkkauksiin ja asiantuntijavinkkauksiin aluksi samoin kuin muihinkin uusien indieryhmien kohdalla: Jonkun on täytynyt päästä vinkkaamaan ensimmäisenä potentiaalisesti kovasta bändistä.

Yllätys on ollut erittäin positiivinen, kun The Fool on pakottanut itsensä toistuviin uusintakuunteluihin niin työn lomassa Spotikasta kuin muussa kuuntelusta kännykästä. Eräs kaveri kommentoi, että Warpaint on "muotoa ilman sisältöä", mikä on tietysti hienosti sanottu, mutta en kyllä alkuunkaan allekirjoita tuota.

En koskaan jaksa kuunnella vain hienoja soundeja, vaan joko tunnelman, tunteen tai biisimateriaalin (mielellään kaikkien kolmen) täytyy olla kohdallaan. Warpaintin soundi on tyylikäs, paremman sanan puutteessa. Jollain tavalla tulee mieleen The XX, ehkä minimalistisuudesta, ehkä pehmeästä naisäänestä. Ei The Fool kumminkaan niin minimalistista ole kuin The XX, eikä sitä kannata muutenkaan käyttää liian orjallisena vertauskohtana.

Jotain hyvin brittiläistä tässä on. Iso-Britannia ennen brittipop-buumia, Afghan Whigs, miksei shoegazing-bänditkin. Bändi tulee kuitenkin Los Angelesista, ja koostuu neljästä naisesta, jotka Wikipedian mukaan soittavat "experimental art rockia". Tuollaisen kuvauksen perusteella en jaksaisi kuunnella yhtään mitään. Warpaintin kohdalla voisi puhua pikemminkin itsevarmasta omaperäisyydestä ja muodon hallinnasta.

Jos nyt yksi biisi pitäisi suositella, niin kokeilkaa videobiisi Undertow'ta. Spotikan omistajille levy löytyy tuolta aiemmasta linkistä. Oma suosikkibiisi on Baby





Kyllä tämä vuoden top kymppiin - ehkä viitoseenkin -  nousi aika lailla varoittamatta.  Arvosanaksi jo Ultramariinin arviosta tutut nukkuvat jackrusselit (sen verran lunki bändi kuitenkin), yhdeksän kappaletta.

Ihana otsikko, Me Naisten ideanurkasta päivää. Eihän tuo siis mikään uusi idea ole, mutta sellainen, joka olis pitänyt toteuttaa aikoja sitten.

Siis ihan yksinkertainen lukupäiväkirja. Pienen muistiinpanon vois kaikista kirjata, jos on jotain kirjaamisen arvoista. Huomaan nimittäin, etten edes muista tänä vuonna lukemiani kirjoja. Tai siis muistan kyllä mistä niissä on kyse, jos joku kysyy olenko lukenut sen ja sen kirjan, mutten muista minkälaisia juttuja on tullut luettua.

Olen pikkuhiljaa tajunnut, että olisi tärkeätä päästä mutustelemaan ajatuksissa niitä aiemmin luettuja kirjoja. Muistan, että kun olin flunssan takia koulusta poissa joskus vuonna 2004, kirjoitin Basson foorumille suurpiirteisen listan siihenastisista lukemistani kirjoista. Ja nyt kun kahlasin väsyttävän määrän vanhoja kirjatopikkeja, löysin sen listan! Siis luetut romaanit mitä muistin sillä listauksella.

Vitsi, tässähän olisi hyvä lukupäiväkirjan alku, paitsi että vuodesta 2004 tähän päivään jää vähän helvetisti listattavaa... harmi että Kindleä ei ole ollut aina, siellähän ne olis kaikki tallessa. No niin, taas ongelma jonka Kindlykäinen ratkaisee. Jokaiseen kirjaan saa muistiinpanojakin, joten huomiot tulis ratkaistua sillä.

Jep, se paperiversio kuulostikin liian vaivalloiselta. Vaikka onhan noita varmasti netti pullollaan.

Hyöty lukupäiväkirjasta olisi se kokonaiskuva, ja että huomaisi mitä aukkoja löytyy. En ole esimerkiksi koskaan lukenut A Catcher in the Ryetä, eli Sieppari ruispellossa- kirjaa, vaikka se ilmeisesti on nerokkuutta.

Postaan nyt löytämäni lukupäiväkirjan tähän, vaikka tekisikin mieleni alkaa täydentelemään sitä. Tuohon ei siis ole sisällytetty elämäkertoja tai tietokirjoja (tai koulukirjoja). Jos vaikka Basson foorumin tietokanta tuhoutuu, niin se on tallella täälläkin. Vaikka eihän tuokaan tietenkään tarkka ole, lasten- ja nuortenkirjat olen esimerkiksi jättänyt pois, Viisikoistahan se lähti!

Luetut kirjat vuoteen 2004 asti. Ei siis tarkka päiväkirja, vaan muistin varassa tehty 6 vuotta sitten. Sen jälkeisistä ei ole pidetty kirjaa :(

Adams, Douglas Linnunrata-trilogia (5 kirjaa)
Agejev, M Kokaiiniromaani
Alasalmi, Päivi Vainala
Aldiss, Brian Helliconia-Sarja (3 kirjaa)
Banks, Ian Crow Roadin käsikirjoitus
Banks, Ian Kävelyä lasilla
Banks, Ian Ampiaistehdas
Banks, Ian Muista Flebasta
Banks, Ian Aseiden käyttö
Banks, Ian Pelaaja
Baum, Frank L. The Wizard of Oz
Beckett, Samuel Huomenna hän tulee (näytelmä)
Bradbury, Ray Fahrenheit 451
Brontë, Emily Humiseva harju
Brown, Dan The Da Vinci Code
Bukowski, Charles Pulp
Bulgakov, Mihail Saatana saapuu Moskovaan
Bunker, Edward Konnakoulu - rikolliset muistelmat
Bunker, Edward Elukkatehdas
Burroughs, Edgar Rice Tarzanin paluu
Burroughs, William S. Alaston lounas
Card, Orson Scott Seitsemännen pojan seitsemäs poika
Card, Orson Scott Punainen profeetta
Card, Orson Scott Oppipoika Alvin
Card, Orson Scott Kisälli Alvin
Carroll, Lewis Alice in wonderland
Christie, Agatha Kuolema lähettää viestin
Christie, Agatha Lordin kuolema
Christie, Agatha Idän pikajunan arvoitus
Christie, Agatha Aikataulukon arvoitus
Christie, Agatha Ten little niggers
Christie, Agatha Kuolema ilmoittaa lehdessä
Christie, Agatha Salaperäiset rukiinjyvät
Christie, Agatha Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Christie, Agatha Salaperäinen matkustaja
Christie, Agatha Esirippu
Christie, Agatha Kuolema niilillä
Christie, Agatha Kortit pöydällä
Christie, Agatha Stylesin tapaus
Clarke, Arthur C. Avaruusseikkailu 2001
Clarke, Arthur C. Lapsuuden Loppu
Clarke, Arthur C. Avaruusseikkailu 2010
Clarke, Arthur C. Maan valo
Conrad, Joseph Nostromo
Conrad, Joseph Heart of darkness
Dahl, Roald Kuka pelkää noitia
Dahl, Roald Matilda
Despentes, Virginie Pane mua
Dibdin, Michael Salaseura
Dick, Philip K. Ubik
Dick, Philip K. Valis
Dick, Philip K. Varro vain viime vuotta
Dick, Philip K. Transmigration of Timothy Archer
Dick, Philip K. Palmer Eldritch - kolmesti merkitty mies
Dick, Philip K. On aika sijoiltaan
Dick, Philip K. Haudasta kohtuun
Dick, Philip K. Rakennamme sinut
Dick, Philip K. Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi
Dick, Philip K. Lies Inc.
Dick, Philip K. Oraakkelin kirja
Dick, Philip K. Maailma jonka Jones teki
Dick, Philip K. Ruukunkorjaaja
Dostojevski, Feodor Rikos ja rangaistus
Dostojevski, Feodor Karamazovin veljekset
Eddings, David Belgarionin Taru (4 kirjaa)
Eddings, David Mallorean Taru (4 kirjaa)
Eddings, David Eleniumin Taru (3 kirjaa)
Eddings, David Tamulin Taru (3 kirjaa)
Ellis, Bret Easton Amerikan psyko
Ellis, Bret Easton Glamorama
Elton, Ben Popcorn
Farmer, Philip José Lordi Tyger
Feist, Raymond C. E. Kaupparuhtinaan nousu
Feist, Raymond C. E. Mustan kuningattaren varjo
Feist, Raymond C. E. Paholaiskuninkaan raivo
Feist, Raymond C. E. Pirstoutunut kruunu
Gaardner, Jostein Sofian maailma
Gaiman, Neil Neverwhere - maanalainen Lontoo
Gaiman, Neil Good Omens
Gogol, Nikolai Kuolleet sielut
Golding, William Näkyvä pimeys
Grass, Günter Peltirumpu
Greene, Graham Tädin kanssa maailmalla
Greenland, Colin Harmin tiellä
Harrison, Harry Bill - linnunradan sankari pullotettujen aivojen planeetalla
Harrison, Harry Bill - linnunradan sankari robottiorjien planeetalla
Harrison, Harry Bill - linnunradan sankari mauttoman mielihyvän planeetalla
Harrison, Harry Bill - linnunradan sankari zombievampyyrien planeetalla
Harrison, Harry Ruostumaton teräsrotta
Harrison, Harry Teräsrotan paluu
Harrison, Harry Teräsrotta pelastaa maailman
Harrison, Harry Teräsrotta tahtoo sinut
Harrison, Harry Teräsrotta presidentiksi
Hassel, Sven Rumputuli
Hassel, Sven SS-kenraali
Hassel, Sven Monte Cassino
Hassel, Sven Tuomittujen legioona
Hassel, Sven Ei muista nimeä
Hassel, Sven Ei muista nimeä
Hassel, Sven Ei muista nimeä
Hemingway, Ernest Nuoruuteni Pariisi
Hemingway, Ernest Kenelle kellot soivat
Holdstock, Robert Portti metsään
Holdstock, Robert Alkumetsä
Home, Stewart Oppi tulee idästä
Home, Stewart Käkimassaa
Home, Stewart Uhoan voimaa
Home, Stewart Ajatuksen loppu
Home, Stewart Pelko ja viha
Home, Stewart Ei tippa tapa
Honkasalo, Laura Sinun lapsesi eivät ole sinun
Hornby, Nick High Fidelity
Hornby, Nick Pitch Fever
Hornby, Nick About a boy
Hotakainen, Kari Iisakin kirkko
Hotakainen, Kari Klassikko
Hotakainen, Kari Juoksuhaudantie
Hotakainen, Kari Bronks
Hotakainen, Kari Syntisäkki
Hotakainen, Kari Ritva
Hotakainen, Kari Buster Keaton - elämä ja teot
Huxley, Aldous Uljas uusi maailma
Ings, Simon Kuuma linja
Ings, Simon Headlong
Irving, John Oman elämänsä sankari
Irving, John Välisarjan avioliitto
Irving, John Kaikki isäni hotellit
Irving, John Garpin maailma
Irving, John Neljäs käsi
Jansson, Tove Muumipeikko ja pyrstötähti
Jansson, Tove Muumipappa ja meri
Jansson, Tove Taikatalvi
Jansson, Tove Muumipapan urotyöt
Jardin, Alexandre Fanfan - Lemmenunelmia
Kafka, Franz Amerika (tai Mies joka katosi)
Kafka, Franz Oikeusjuttu
Kafka, Franz Linna
Kapuscinski, Ryszad Imperiumi
Karason, Einar Tyhmyreiden neuvot
Kerouac, Jack Matkalla
King, Stephen Cujo
King, Stephen Painajainen
King, Stephen (nimellä Richard Bachman) Teloittajat
King, Stephen (nimellä Richard Bachman) Kirous
Kivi, Aleksis Seitsemän veljestä
Kivirähk, Andrus Riihiukko
Koontz, Dean Yövuoro
Kundera, Milan Olemisen sietämätön keveys
Laamanen, Lamppu Tavastia - Helsinki
Llewellyn, Richard Vihreä oli laaksoni
Loe, Erlend Supernaiivi
Loe, Erlend L
Loe, Erlend Tosiasioita Suomesta
Long, Jeff Helvetin piirit
Long, Jeff Vuosi nolla
Loriga, Ray Tokio ei välitä meistä enää
Marguez, Gabriel Garcia Sadan vuoden yksinäisyys
Marguez, Gabriel Garcia Kukapa everstille kirjoittaisi
Melville, Herman Moby Dick
Miljoona, Pelle Missä rastamies nukkuu
Miljoona, Pelle Bonneville
Miljoona, Pelle X - hän palaa
Niemi, Mikael Populaarimusiikkia Vittulajänkältä
Ojaharju, Jorma Operaatio ilohauska
Orwell, George Nineteen eightyfour
Orwell, George Eläinten vallankumous
Palahniuk, Chuck Fight Club
Palahniuk, Chuck Survivor
Pelecanos, George P. King Suckerman
Peter Hoeg Lumen taju
Pohl, Frederik Tähtiportti
Pohl, Frederik - Kornbluth, M.C.: Avaruuden kauppamiehet
Prada, Juan Manuel de Pimpit
Pratchett, Terry Eric
Pratchett, Terry Noitasiskokset
Pratchett, Terry Carpe Jugulum
Pratchett, Terry Mort
Pratchett, Terry Vartijat hoi!
Pratchett, Terry & Neil Gaiman Hyviä enteitä
Pullman, Philip Maaginen kaukoputki
Raittila, Hannu Ei minulta mitään puutu
Roszak, Theodore Flicker
Rowling, J.K. Harry Potter ja viisasten kivi
Rowling, J.K. Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Rowling, J.K. Harry Potter ja Azkabanin vanki
Rowling, J.K. Harry Potter and the Goblet of Fire
Rowling, J.K. Harry Potter and the Order of the Phoenix
Rucker, Rudy Robojen poika
Röyhkä, Kauko Kaksi aurinkoa
Röyhkä, Kauko Silvia
Sandemose, Aksel Pakolainen ylittää jälkensä
Sartre, Jean-Paul Inho
Self, Will Suuret apinat
Self, Will Kuinka kuolleet elävät
Sem-Sandberg, Steve Kaikki katoavainen on vertausta
Shakespeare, William Hamlet (näytelmä)
Siltala, Juha Jumala oli mies
Simmons, Dan Hyperion
Sinisalo, Johanna Ennen päivänlaskua ei voi
Spinrad, Norman Jack Barron
Steinbeck, John Hyvien ihmisten juhla
Steinbeck, John Torstai on toivoa täynnä
Stoker, Bram Dracula
Süskind, Patrick Parfyymi
Tartt, Donna Jumalat juhlivat öisin
Tervo, Jari Tuulikaappimaa
Thompson, Hunter S. Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
Tolkien, J.R.R. Taru Sormusten herrasta
Tolkien, J.R.R. Silmarillion
Tolkien, J.R.R. Hobitti
Trumbo, Dalton Sotapoika
Vachss, Andrew Flood
Vachss, Andrew Strega
Waltari, Mika Tanssi yli hautojen
Waltari, Mika Kaasua, komisario Palmu
Weber, Bernard Muurahaiset
Weber, Bernard Muurhaisten paluu
Weiss, Tracy Syyshämärän lohikäärmeet
Weiss, Tracy Talviyön lohikäärmeet
Wells, H. G. Aikakone
Wells, H. G. Kun nukkuja herää
Welsh, Irvine Trainspotting
Welsh, Irvine Liima
Welsh, Irvine Paska
Wilde, Oscar Dorian Grayn muotokuva
Wilson, Robert Anton Illuminati! - Pyramidin silmä
Vonnegut, Kurt Ajanjäristys
Vonnegut, Kurt Galapogos
Vonnegut, Kurt Hokkus Pokkus
Vonnegut, Kurt Kalmasilmä
Vonnegut, Kurt Sähköpiano
Vonnegut, Kurt Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle
Vonnegut, Kurt Jumala teitä siunatkoon herra Rosewater
Vonnegut, Kurt Mestarien aamiainen eli hyvästi masentava maanantai
Vonnegut, Kurt Kissan kehto
Vonnegut, Kurt Teurastamo 5
Vonnegut, Kurt Titaanin seireenit
Vonnegut, Kurt Äiti yö
Vonnegut, Kurt Siniparta

Näillä mennään. Oletkos pitänyt lukupäiväkirjaa ruoja?

Postaan tähän vielä juuri tällä hetkellä mietittynä viiden lempikirjani kannet.

John Harris: The Last Party: Britpop, Blair and the demise of English rock
Arto Melleri: Runot
Imogen Edwards-Jones: Pop Babylon
John Grisham: Ford County
Stephen Fry: USA on the Road
Stieg Larsson: Millenium-trilogia
Neil Gaiman: American Gods
Seth Godin: Linchpin
Paul Auster: Mr Vertigo
Bram Stoker: Dracula

Äääh, eiköhän ne ollu siinä. Listaaminen, PARASTA! Tällä hetkellä menossa Hilary Mantelin Wolf Hall ja John Fagerholmin ja Mikael Riihimaan Albert Järvinen -elämäkerta.

Kirjoissa on aina tämä pätemisen aspekti. Koska niiden lukemiseen täytyy nähdä vaivaa - ilmeisesti. Vaikka eihän sillä loppujen lopuksi ole levyjen kuunteluun niin suurta eroa. Paitsi että huomaan, että kirjojen kohdalla makuni on paljon kapeampi. Sarkastisia valkoisia keski-ikäisiä miehiä, USA:sta mieluiten. Masentavaa ehkä? Mutta pidän minä Zadie Smithistäkin, ja Haruki Murakamista.

Öitä.

Terveisiä Berliinistä lukijat. Olen siis jo kotona, mutta tämä on taas niitä blogimerkintöjä, jossa kaikki liittyy löyhähkösti toisiinsa.

Ensinnäkin haastattelin kaupungissa My Chemical Romancen laulaja Gerard Way'ta ja kitaristi Frank Ieroa. Heistä ehkä tarkemmin myöhemmin, mutta sanonpa sen verran, että extra mega super advance copyna kuultu uusi levy Danger Days: True Lives of the Fabulous Killjoys on paljon parempi kuin Na Na Na -biisin perusteella arvelin. Siis jopa parempi kuin Black Parade, josta pidän paljon. MCR-faniudesta tulee ihanan kapinallinen olo.

Mutta asiaan. Gerard on myös sarjakuvapiirtäjä, ja Danger Days -levyn tarinasta hän on piirtänyt sarjakuva-albumin, itse asiassa jo ennen levyä. Se kertoo neljästä Killjoysta, jotka ovat nuoria "super"sankareita, jotka taistelevat pahaa firmaa vastaan.

Tarina on toteutettu hienosti niin, että se on samaan aikaan tosissaan, ja samaan aikaan ironinen kokoelma viittauksia populaarikulttuuriin, mm. Mad Maxiin ja Blade Runneriin. Vähän erilaista supersankarismia siis - ainakin Batmaniin tai Teräsmieheen verrattuna.

Erilainen supersankarismi jatkui illalla hotellihuoneessa, kun päätin katsella Kick-Ass-leffan, josta olin kuullut hyvää. Ei se mikään mestariteos ollut, mutta idea oli joka tapauksessa hauska. Nuori nörtti ryhtyy supersankariksi, vaikkei hänellä todella ole mitään supervoimia. Apuun liittyy kostomielessä naamioiduksi viittamieheksi ryhtynyt ex-poliisi ja hänen tyttärensä.

Leffan katselusta tuli mieleen Watchmen, joka olkoon tämän kirjoituksen pihvi. En ole hetkeen sitä lukenut, ja tuli kauhea himo lukea se uudestaan. Kyseisessä kirjassa käsitellään tuo supersankarius noin 12000 kertaa syvemmällä tasolla kuin Kick-Assissa ja 5699 kertaa syvemmin kuin MCR:n levyn tarinassa. Kun sitä kirjaa ekaa kertaa tavaili, niin tuli sellainen mahtava hengästynyt ihastus, mikä tulee vain oikein käsittämättömän nerokkaiden kirjojen kohdalla.

Millainen ihminen on supersankari, ja mikä heitä ajaa? Ovatko supersankarit onnellisia? Tietenkään Watchmen ei rivien välissä kerro supersankareista, vaan ihmisistä ja vallasta. Who watches the Watchmen, niinkuin kirjassa kysytään. Alan Moore on nero, siitä ei pääse mihinkään. Muistan tällaisen knopin, että yhdessäkään Moore-filmatisoinnissa ei mainita hänen nimeään lopussa - koska hän on halunnut irtisanoutua niistä.

Ja kuinka ollakaan, kaikki liittyy löyhähkösti kaikkeen: Watchmenista haaveiltuani muistin, että MCR on tehnyt viime vuonna ilmestyneen Watchmen-leffan soundtrackille Bob Dylanin Desolation Row'sta (aika tylsän) cover-version.

Kannattaako muuten se Watchmen-leffa mennä katsomaan?

Katsellaan siis Na Na Na ja ihaillaan Killjoysien sankaruutta.

Hellanjestas mikä nimikin on tällä artistilla. The-Dream! Jostain oudosta syystä nimi tulee kirjoittaa väliviivalla. Ti-Driim.

Mutta eipä anneta nimen pahentaa miestä, kysessä on nimittäin aidosti kuunneltava r&b-artisti.

Ja nyt en muuten puhu mistään vanhasta bluesrockista tai mitä se r&b alun perin olinkaan, vaan tästä soulin ja rapin välimuodosta, ärränpeestä, puhutaan Ne-Yo:sta, R. Kellystä, Destiny's Childistä (joka tosin tais olla enemmän peruspoppia).

Tästä genrestä ei ole kovinkaan helppo tykätä. Yleensä lauluäänet on munattomia ja tuotanto superjuustoista.

MUTTA

The-Dream ja varsinkin Love King levy MÄÄRÄÄ. Se vittu määrää! Olin perkules ehtinyt unohtaa tuon levyn sen jälkeen kun se ilmestyi, mutta onneksi kaveri muistutti siitä.

Jotenkin levyn tuotanto on todella miellyttävää. Siis sekin on juustoista, mutta jotenkin viileällä tavalla. R&b:n tekijöistähän etsitään aina "seuraavaa Princeä". Vähän aikaa sitten se oli paljon muillekin säveltänyt Ne-Yo, joka on kieltämättä lahjakas biisintekijä, mutta The-Dreamin menossa on paljon enemmän sellaista jumalaista itsevarmuutta, jota uuden ajan Prince tarvitsee.

Kuunnellaan siis Yamaha-biisi (JAMMAHAA, JAMAHAAA), ja naatiskellaan. Kuka tekee Yamaha-prätkistä biisin? Tai oletan et nimi tulee siitä.

Huomenna lähden Berliiniin morjestamaan My Chemical Romancea, saa heittää huomisillaksi vinkkejä, että mitä voisin Berliinissä tehdä. En kaipaa turistivinkkejä, oon käynyt siellä aika monesti, mut vaik jotain keikkoja tai muuta sellasta.