Tänään ajattelin ei-mihinkään-ajankohtaiseen-asiaan-liittyen kirjoittaa meikäläisen kirjoissa kaikkien aikojen kovimmista rap-levyistä, suomalaisista sellaisista. Listauksethan ovat parhaita, kuten kaikki tietävät.

Ja kuten aina, huomenna lista saattaisi olla erilainen.Varsinkin kun nyt huomaan että tämä on ihan saatanan tylsä kaanonmieslista. No, ei voi mikidi-mitään, nämä tunnustetut klassikot ovat ihan syystä tunnustettuja klassikoita. Kokonaisten onnistuneiden albumien tekeminen on ollut monelle kovalle suomiräppärille todella vaikeata.

5. Kemmuru - Kehumatta paras (2006)

Tämän levyn tilalla voisi MELKEIN olla Loost Koosin Ei väistetä jos ei tunneta, mutta Kemmuru vetää kuitenkin pidemmän korren. Molemmilla ryhmillä on äärimmäisen taitavat mc:t ja hyvä meininki, mutta Kemmurun tuotanto on kuitenkin parempaa ja Jodarok on Suomen paras freestyle-mc (muistelkaa vaikka sitä Rock-Suomen hiphop-jaksoa jossa Jodarok ja Loost Koosin Särre friistailasivat juonta eteenpäin).

Kemmurun paras biisi Unohtunut löytyy toki debyytiltä Mites se teiä?, mutta Kehumatta paras kokonaisuutena ylivoimainen. Kemmuru on vähän kuin hiphopin Miles Davis, jonka biiseistä kehkeytyy usein yli seitsenminuuttisia jameja. Miska eli Aksim pitää soundit tiukasti hanskassa.




4. Ruudolf - Vaimo (2003)


Joo, Doupeimmat Jumala seivaa on teknisesti ja biisillisesti parempi, mutta Vaimo-levy on niin vahvasti tunteella tehty, että sitä kuuntelee edelleen innolla. Ruudolf oli siis hiukan aiemmin kääntynyt uskoon (freestyleissä kauhua herättänyt Rudy Rääväsuu oli siis kuollut) ja eronnut "vaimostaan" (oikeasti se taisi kuitenkin olla tyttöystävä), sen jälkeen mies sämpläsi käytännössä mitään muuttamatta soul-standardeja ja äänitti jollain rupisella mikillä levyllisen erotilitystä - huumoria unohtamatta. Ruudolf on itsekin biiseissään myöntänyt, että tämän jälkeen oli vaikea tehdä biisejä "kun ei oo ollu uusii ideoit". Neroutta. Ei tietenkään löydy Spotikasta, mutta YouTubeen on loppuunmyydystä painoksesta vuodettu melkein kaikki biisit.






3. Ritarikunta - Saranat avaavat sanat (2001)

Tämä oli ensimmäinen hiphop-levy josta innostuin, tai joka oikeastaan esitteli minulle suomenkielisen räpin. Pidin toki Renesanssiakin hyvänä musiikkina, mutta omaan maailmaani tämä iski lujiten. Chyde ja Hopee (nyk. Lempi-Joe) olivat establismenttia vastaan, hyvien asioiden puolesta. Levyn taustat ovat vieläkin virkistävän omalaatuisia, eikä matkalle ole osunut yhtään huonoa biisiä. Parhaassa biisissä eli Kuka sua kuskaa on Jukka-Pojan ja Nopsajalan myötä mukana myös Jamaika-vaikutteita, jotka muutenkin kuuluvat Ritarikunnan meininkiin.

Tämän jälkeen toivoin Ritarikunnalta vielä kovempaa kokonaisuutta, mutta ukot keskittyivät iisisti ottamiseen ja pilviläppiin kenties liiaksikin. Tämä on siis kovinta RK:ta, vaikka TKU10-kokoelmalta löytyy myös järkyttävän kovaa tavaraa. Missäköhän mun TKU10-cdr muuten on... Ritarikunta-affiliate Pietari muuten julkaisi myös mahtavan ep:n Luonnollisesti syntynyt mies, jossa on kaikkien aikojen sairaimman flow'n sisältävä Taikuri-biisi. Ehkä myös kovin tausta ikinä, DJ Oddjobin duunaama.

Kuka sua kuskaa -biisiä ei näköjään ole YouTubessa, joten toiseksi paras vaihtoehto on Mä en jaksa, jossa sämplätään Tehareiden Eskimon silmiä.




2. Ceebrolistics - 0. (2001)

Hiukan samoin kuin Ritarikunnan tapauksessa odotin myös Ceebroilta jotain VIELÄ kovempaa levyä 0. jälkeen, mutta tämä jäi lopulta mestariteokseksi. Mutta millaiseksi mestariteokseksi... huh huh, RoopeK:n tuotanto kuulostaa edelleenkin JÄRJETTÖMÄN freeshiltä, ja mc:inähän RPK, Pijall ja MattiP ovat yksittäisinäkin huikeita.

Luisuivat sittemmin pois hip hopista dub stepiin jne, eikä Nollapistekään mitään klubiräppiä ole, mutta lukemattomia dreadlock-backpackereita tämä inspiroi varmasti edelleen. On siinä ja siinä että tämä pitäisi hylätä suomirap-listalta, koska tämä sijoittuisi korkealla missä tahansa albumilistauksessa, mutta mc-toiminta on kuitenkin yksi tärkeimmistä levyn osatekijöistä, joten menköön. Hyviä englanninkielisiä mc:itä ei Suomessa juuri ole, mutta Ceebrot hoitavat hommat sekä englanniksi että suomeksi. Kova on muuten myös Pijallin ja RoopeK:n Serkkupojat-levy, järkyttävän kova jopa.

Nollapiste on kriisi tai korkein piste. Ja mitä hemmettiä, tämä on ilmestynyt Spotikkaan!




1. Asa - Terveisiä kaaoksesta (2006)


Olen sitä luokkaa kova Asa-fani, että tällä listalla olisi voinut olla useampikin Asa-levyjä ja Avaimen Punainen tiili vielä siihen päälle. Lopulta kärkipaikasta kisasivat Leijonaa metsästän ja sitä seurannut Terveisiä kaaoksesta.

Leijonaa metsästän -levyn etuna on se valtava yllätysmomentti (toki ostin Posse-lehden mukana jo vuotta aiemmin lehden nimibiisin) joka muutaman vuoden hiljaiseloa ja Asaksi muuttuneella Matti Salolla oli. Sellaista räppiä ei oltu sitä ennen Suomessa tehty, eikä ole muuten tehty sen jälkeenkään. Leijonaa metsästän on myöskin perinteisempi rap-levy verrattuna Terveisiä kaaoksesta -levyyn. Mutta vasta Terveisiä kaaoksesta vei Asan vision perille asti. Slaavilaisuus, käsittämättömän isot vertauskuvat jo heti kansilehden "avaruuskoivuista" (koivuissa on mustaa ja valkoista, dialektiikka, kansallismaisema, mielensisäinen avaruus jne jne jne jne) lähtien levyllä mennään todella syvälle.

Itkuahan abstrakti sanoitustyyli aiheutti, mutta Asaa pitääkin verrata enemmän runoilijaan kuin iskulinjaräppäriin. Yksittäisiä huippukohtia on äärimmäisen vaikea valita, mutta ovathan esimerkiksi Monimuotosii tai Yksinäisyyden ja hiljaisuuden vuori suorastaan pelottavan upeita kappaleita. Kaikkien aikojen parhaimman suomihop-levyn tästä varmasti tekeekin tuo konseptin huipentuminen - kansanmusiikki, suomalaisuus, abstraktit sanoitukset, helposti maamme paras mc ja upeasti soitettu musiikki.

Asan sanotuksia tekee sitäpaitsi mieli pistää tekstin sekaan lainausmerkkien väliin. Nero.

"Uusiutuva vuosisata pääsee pälkähästä. Rauha-sota-rauha-sota, lähtee nälkä tästä." tai "Sun filosofia on vaan kasvukauden pituus, mä selittäisin mut siihen menee ikuus".

Pistetääs kaksi biisiä. Ensin tietty Monimuotosii.



Vaaranmaassa kertsin laulaa Jätkäjätkien kultakurkku Joska Lakopoulos.