Also Sprach Jussi - eli ajatuksia vähän kaikesta

Hyvät ja huonot uutiset -tv-ohjelmasta on molempia kerrottavana. Hyvät uutiset: HJHU on hyvä ohjelma. Huonot uutiset: HJHU ei käsittele uutisia, vaan tarjoaa nokkelasanaisille ihmisille vuorotellen paikkoja hauskoihin anekdootteihin.

On outoa, että symppaan yhtäkkiä Mikko Kuustosta. Tai en minä häntä koskaan ole inhonnut, mutta suhtautunut välinpitämättömästi. Tässä ohjelmassa hänen tehtävänsä on lähinnä nauraa silmät sirrillään, mutta se toimii!

Olisi hienoa, jos telkussa olisi Hyvät ja huonot uutiset, joka oikeasti käsittelisi uutisia. Mutta ei se olisi niin viihdyttävä, eikä sitä voisi käsikirjoittaa noin tarkasti.

Kerronpa teille haaveen: Voisin erittäin mielelläni sivutöikseni olla jonkun tuollaisen ohjelman paneelissa. Olisin tosin parempi ei-käsikirjoitetuissa jutuissa, mutta hyvä kässärikin kelpaisi. Ei mitään musiikkiaiheista, vaan ihan yleistä asiaa. Mutta niin, että siinä olisi sitä asiaakin eikä vain kaskuja.

En olekaan vielä katsonut eilistä HJHU-jaksoa, jossa vieraana on Paavo Väyrynen. Luulis olevan laatua.

Radiojuontaminen on kuitenkin kuningaslaji. Sen kertoo kait sekin, että kaikki julkkikset haluavat aina olla radiojuontajia. Ja kaikki muutkin. Siinä pitää heittäytyä niin paljon, ja siinä ollaan enemmän persoonan varassa kuin tv-juontajien tapauksessa. Jonkun Idolsin juontaminen koostuu kameraa kohti kävelystä ja prompterille kirjoitetun puujalkavitsin laukomisesta (kärjistys & provo). Totuus on kuitenkin se, että pari vuotta sitten olisin varmasti ottanut tuollaisen pestin vastaan, että hyvä täältä puskista on huudella. Mutta nyt: HJHU-tyylisiä hommia tänne kiitos, kuitenkin tätä blogia luetaan tuotantoyhtiöissä todella tarkasti.

Mihinköhän tämäkin nyt liittyi?

On vähän orastavaa flunssaa ja teki mieli kirjoittaa. Ehkä katson kumminkin nyt sen HJHU:n.

Ja ai niin, lepää rauhassa Pokla, Tavastian poke. En voi väittää tunteneeni miestä, mutta kun tarpeeksi usein käy Tavasialla niin hän kyllä muistaa naaman, ja päästää murahtaen sisään eikä edes katso toimittajien nimilistaa, jota tietysti snobina usein käytän.

Vähän yllättävähkönä musiikkivalintana tämän päivän blogiin Kuustonen Kettunen Kaartamoa.

Tämä arvio sisältää palvontaa, ei levy, jos otsikon (sulkeilu) hämmentää.

Pariisin Kevään kolmas albumi Kaikki on satua ilmestyy puolentoista viikon kuluttua, ja se on bändin paras tuotos. Se on myös aiempaa enemmän BÄNDIN tuotos, vaikka Arto Tuunelan "lapsi" onkin (oOotteko koskaan lukenut bändihaastista jossa levystä käytetään lapsivertauskuvaa? Eikö oo hienoo? Tosi toimiva jotenkin? "Vaikea synnytys"?).

Jotain ihmeellistä on tapahtunut Sony Musicilla PK:n sinkkuvalintoja tehtäessä. Viime kerralla peli korkattiin Invisible Manilla, vaikka Tämän kylän poikii olis TIETYSTI ollut ilmeisin valinta. Eikä siitä tehty edes videota! Minä olen tästä Sonyn ladyjen kanssa jutellutkin. Jälkiviisaana totta kai. No, Astronautti ei muutenkaan ollut kokonaisena albumina toimiva, liian paljon heikkoja raitoja, samasta muotista veistettyjä. Sitä kuuluisaa lupausta löytyi.

Tälläkin kertaa eka sinkku on onnettomasti valittu. Saari on sellainen Astronautti-levyn biisi, jossa on kyllä kiva melodia, mutta ei koskettavaa unohtumattomuutta. Kaikki on satua -levyltä ei löydy ehkä ihan Tämän kylän poikii tasoista radiohittiä, mutta ihan vaan biiseinä monet näistä ovat bändin top femmaan yltäviä. Esimerkiksi On aika juosta, Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen, Kesäyö, Vanginvartijan uni, Lopeta! tai Kevät.

Oikeastaan vain vika biisi Häikäisee ja mainittu Saari eivät oikein lähde. Häikäiseen kohdalla Tuunela & Dudes eivät ole onnistuneet mielestäni nostatuksessa kunnolla.

Kokonaisuutena tässä on sitä Pariisin Kevään ideaa puhtaimmillaan. Raikasta, aavistuksen naiivia mutta silti taitavaa pop-musiikkia. Tämä levy tulee sikäli jakamaan mielipiteet, että kenties Rubik-jäsenistön läsnäolosta ja bändin kasvaneesta roolista tai Tuunelan halusta johtuen tässä irroitellaan ja soitetaan paljon enemmän kuin aiemmin. Toki Tuunelan puhtaasti tuottamia biisejäkin löytyy, Lopeta! ja Sytytä valo ovat pieniä esitelmiä miehen kokonaisuuden hallinnasta. Mutta minä tykkään enemmän revittelevästä otteesta. Irtonaisuudesta. Vanginvartijan uni. Huh, miten kaunis biisi.

Kauhean pitkä ja muka-analyyttinen arvio. Sitä minun piti oikeastaan sanoa, että tästä tulee todella hyvälle tuulelle, ja että tässä on todella paljon loistavia kappaleita. Toivottavasti tämä kasvattaa bändin suosiota, mutta olen huomannut, että jos minä tykkään jostain levystä oikein paljon, kansan syvät rivit eivät, mietitään vaikka Stellaa.

Kiitos PK, parin viikon päästä levyjulkkarit, pakko käydä tarkastamassa niinkutsuttu LIVEKUNTO.

Ps. On aika juosta -biisissä on MAHTAVAN ikuinen Suomi-melodia. Herkistyn. VITUN hieno biisi.

Jos vielä antaisin tähtiä, lätkisin tälle täydellisyyden, vaikkei se täydellinen olekaan. Mutta tuntuu hyvältä sielussa.