Wes Andersonin elokuvat ovat aiheuttaneet minussa mielihyvää, mutta eivät varsinaista rakastumista tai palvontaa. Royal Tenenbaums, Darjeeling Limited ja Steve Zissoun vedenalainen maailma ovat kaikki hyviä, mutta eivät loistavia elokuvia. Fantastic Mr. Foxia en ole nähnyt.

Moonrise Kingdom on näkemistäni Anderson-elokuvista paras, ohuelti loistavan alapuolella, piirun verran erittäin hyvän yläpuolella. Hänen aiemmat elokuvansa ovat kaikesta lämminhenkisyydestä huolimatta olleet hieman etäisiä, mutta Moonrise Kingdomin saaren pienoismaailma on superrakastettava.

Lisäksi käsikirjoitus (jonka Anderson on tehnyt Roman Coppolan (Francis Fordin poika, arvaan että saanut nimensä Roman Polanskilta) kanssa) on hienovaraisen briljantti kaikkine jippoineen.

Elokuvassa orpo partiopoika ja kivuliasta esiteini-ikää viettävä tyttö karkaavat Chicaw-intiaanien (tjsp) metsästysreittiä pitkin ja pistävät vanhempansa, läheisensä ja Khaki Scouts -partioliikkeen miettimään itseään. Kaikki tyylikkäästi vuodessa 1965.

En halua yrittää selittää elokuvaa sen enempää. Riittää kun sanon, että siinä on wesandersonmaista magiaa. Toivottavasti ukko malttaa varioida tyyliään, ettei hänestä tule Tim Burtonia, jonka uudet leffat ovat kuin parodioita hänen hyvistä elokuvistaan.

Feel good movie, mutta ei VAIN feel good movie.

PS. Mahtavia keksittyjä kirjoja leffassa!