Olipas tämä arvio vaikea aloittaa. Luultavasti ja tietysti liioittelin kirjoittamisen aloittamisen vaikeutta, mutta Kanyen edellinen albumi My Beautiful Dark Twisted Fantasy on minusta kaikkien aikojen parhaiden levyjen top 10:ssä, joten Yeezusta odotettiin tässä pirtissä kuin jeesusta monissa muissa pirteissä.
Ei tämä ole niin hyvä levy kuin MBDTF. Sen voin kertoa tässä suoraan, että päästään siitä demonista. Mutta ei tämä myöskään huono levy ole. Järjetön (ja siksi niin upea) riskinotto, vähän hätäisen oloinen ehkä, mutta erittäin hyvä levy kuitenkin.
Tämän levyn myyttiä kasvattaa vielä tämä Rick Rubinin haastattelu, jossa mies kertoo, että Kanye oli ottanut häneen yhteyttä viisi viikkoa ennen Yeezuksen suunniteltua julkaisupäivää. Oli pyytänyt apua. Miehet olivat tavanneet, ja Rubinille oli selvinnyt, että Kanyella ei ollut vielä mitään valmiina, vain kolme tuntia demoja.
Tästä demokasasta Rubin ja Kanye puristivat esiin Yeezuksen, joka on minusta sisarteos MBDTF:ä edeltäneelle 808's & Heartbreakille. 808's:n konsepti oli tuo mainittu rumpukone ja vocoder-laulu - yhdistettynä vahvasti tunnustukselliseen itkuräppäykseen, jota kuullaan myös Yeezuksella (ja jota Kanye esitti myös taannoin Flow-spektaakkelissaan). Yeezuksen konsepti on minimalistinen tekno - jopa dubstep - yhdistettynä poliittisiin räppeihin.
Räppärinä Kanye kuulostaa monin paikoin paremmalta kuin koskaan. Ilmeisesti hänellä on ollut räppejä valmiina jo ennen Rubinin tapaamista, niin punnittuja nämä rivit ovat. Kuten tiedetään, Kanye ei ole mikään freestyle-virtuoosi tai tekninen mc - hänen tyylinsä perustuu pikemminkin huolelliseen kirjoittamiseen. New Slaves esimerkiksi on terävästi ja tuhlailematta kirjoitettu. Hassua, että Jay-Z:n mestariteos Blueprintillä Kanye breikkasi tuottajana ja Jay-Z oli maailman kovin mc. Nyt Jay-Z:n samoihin aikoihin julkaistu Magna Carta... Holy Grail jää lyyrisesti Kanyen jalkoihin - kuten tietysti myös tuotantopuolelta.
Yeezuksella on järkyn kovia avainbiisejä: Mainittu New Slaves, I Am God, Blood on the Leaves ja Black Skinhead, mutta kokonaisuutena (räplevyksi lyhyenä kokonaisuutena) tässä on liikaa hutkimisen makua. Ehkä Kanye olisi tarvinnut lisäaikaa.
Toisaalta jokainen biisi on MUSIKAALINEN, mikä erottaa Kanyen riviräppäreistä. Biisit ovat kokonaisteoksia, eivät nasevia biittejä räppien taustalle.
Levyllä ei ole mitään radiosinkkuja. Käsittääkseni tästä on joissain piireissä puhuttu "laskelmoituna levynä". Se tuntuu ihmeelliseltä. Enemmänkin tämä on potentiaalinen kaupallinen itsemurha (no, taisi se miljoonan myydä ekalla viikolla), mutta Kanye onkin artisti.
Hieno mies. Tarvitsemme häntä. Mutta Yeezuksen tähden, My Beautiful Dark Twisted Fantasy säilyy lempiteoksenani. Nyt kovin tylsältä tuntuviin Late Registration jne. -levyihin ei onneksi taida olla enää paluuta.
