Olin eilen Helsinki Design Weekin vuosittaisessa Pecha Kucha Nightissa. Pecha kuchan idea on, että puhuja esittelee idean, itsensä, työnsä, projektin tms. kahdenkymmenen kuvan avulla. Jokainen kuva näkyy yleisölle 20 sekunnin ajan, eikä puhuja voi vaikuttaa kuvien vaihtumistahtiin. Jos et tajunnut, lue Wikipediasta lisää.

Homma on arkkitehtien kehittämä, ja Design Weekin ohjelman mukaisesti eilenkin kuultiin lähinnä arkkitehtien ja suunnittelijoiden puheita. Puhumassa oli tänä vuonna lähinnä "asiaperttejä", ei niinkään viihdyttäviä puhujia. Pieni pettymys siis, mutta ei siitä sen enempää.

Yhden suunnittelijan alleviivatessa kuviensa mielenkiintoisuutta ("It's curious, it's interesting, it makes you think" - se on KUVA! Katsoja ihan itse päättää herättääkö ajatuksia vai ei...) tuli mieleeni, että bändit voisivat opetella pecha kucha -filosofian ulkoa.

Kaksikymmentä 20 sekunnin biisiä olisi vähän liioittelua, mutta pointti on se, että uudet bändit soittavat AINA liian pitkän keikkasetin. Levy-yhtiöiden showcase-keikat ovat erikseen, mutta niitä on liian harvoin. Itse ainakin olen sen verran laiska keikallakävijä, että jos illan aikana soittaa vaikka 3 bändiä, enkä ole kuullut biisejä etukäteen, ei sitä keikkaa kerta kaikkiaan JAKSA puolta tuntia enempää.

Brittiläinen Hurts on kiertänyt maailmaa ennen debyyttinsä julkaisua kahdeksan biisin setillä. Helsingin YK:lla tämä kesti 33 minuuttia, ja se on ihan ideaalinen mittainen setti uudelle bändille. Silti keikan jälkeen kuului narinaa, että lyhyeksi jäi. Olisiko ihmisten sitten pitänyt kyllästyä? Hurts oli sitäpaitsi itselleni helppo uusi bändi katsastaa, koska olin kuullut levyä ennen keikkaa, (seuraa pätemistä) jonka näin muuten Lontoon Kokossa toukokuussa.

Työn puolesta katson aika paljon keikkoja, nykyään tosin enemmän omasta halusta. Pahin painajainen onkin joku arkipäivän MUZAkattaus, jossa kolme bändiä soittaa liian myöhään noin 45 minuutin setit. Bändi tietenkin itse nauttii paikastaan valokeilassa, mutta YLEISÖ EI. Ja huom. tyttö/poikaystäviä ei voi pitää yleisön väsymisen mittarina, niiden on pakko hymyillä ja taputtaa.

Nyt on aikainen aamu ja työt kutsuvat, joten en pura sydäntäni tämän enempää. Jos minulla olisi bändi (olkaa kiitollisia ettei ole), keikat kestäisivät 27 minuuttia vielä debyytin jälkeisellä kiertueellakin.

Just a thought.

Päivän biisinä Hurtsin remix Rammsteinin Haifischista. Jep, Rammstein-luuranko löytyy kuapin pohjalta, mut siitä myöhemmin lisää.