Aina välillä on mukavaa lukea amerikkalaista bisneskirjallisuutta. Siitä tulee niin lennokas fiilis. Tai no, Malcolm Gladwelliä ei kai voi laskea bisneskirjailijaksi, mutta Seth Godin -henkisestä tavarasta puhun.

Daniel H. Pink on ilmeisesti yksi aikamme  suurista bisneskirjailijoista. Hänen uusin kirjansa Drive kertoo - kuten ampparitmainen alaotsikko mainostaa - "the surprising truth about what motivates us". No, yllätys on suhteellinen käsite, mutta hiukan vitsikkäästä otteestani huolimatta Pink osaa avata motivaation havainnollisesti perusteita myöden.

Pääteesi on, että erityisesti työpaikoilla motivaatiosta ei suostuta uskomaan sitä, minkä tiede on jo aikoja sitten todistanut. Ihmisiä on nykymuotoisilla työpaikoilla hyödytöntä motivoida "kepillä ja porkkanalla", eli lyhytjänteisesti suunnitelluilla "tee tämä ja saat tämän bonuksen" -tempuilla. Pink siteeraa lukuisia tutkimuksia, joissa tämä on todettu motivaatiota laskevaksi.

Sama pätee koululuokkaan: Eräässä kokeessa koululuokka oli jaettu kolmeen osaan. Ensimmäiselle ryhmälle oli luvattu pieni palkkio siitä, että he piirtävät tehtyään tehtävät. Toinen ryhmä sai palkinnon spontaanisti sen jälkeen kun olivat piirtäneet, ja kolmas ryhmä sai ainoastaan tiedon, että saatte piirtää jos haluatte.

Palkkiolla houkuteltu ryhmä piirsi nopeasti, mutta seuraavan kerran kun oli mahdollisuus piirtää, heitä ei enää kiinnostanut. Toinen ja kolmas ryhmä suhtautuivat piirtämiseen yhtä innokkaasti kuin aiemminkin. ELI: Ihminen on motivoitunein tekemään asiaa, jossa hän saa toteuttaa kolmea tärkeintä motivaation osa-aluetta: autonomy, mastery ja purpose, eli itsemääräämisoikeus, mestariksi pyrkiminen ja syvempi tarkoitus.

Aikamoista saarnaa, mutta se on hyvä ja tärkeä ajatus!

Kirjana Pinkin Drive kompastuu bisneskirjojen helmasyntiin: Se on tehty niin simppeliksi, että kiireiset jenkkiläiset bisnesihmiset voivat aloittaa sen melkeinpä mistä kohdasta tahansa. KAIKKI toistetaan monta kertaa, ja väännetään rautalangasta. Lopussa on vielä valmiiksi pureksittuja keskustelunaloituksia, sekä kirjan idea tweetin mittaisena ja cocktail-kutsuille sopivassa muodossa.

En ole tottunut noin tyhmään kirjallisuuteen, vaikka idea kirjan sisällä onkin kirkas.

Mietin näinä yt-neuvotteluiden aikoina, että jos itse joutuisin vastaavaan tilanteeseen, lukisin uudestaan Seth Godinin Linchpin-kirjan ja tämän. Niistä saa valtavasti motivaatiota oman itsen toteuttamiseen työelämässä.

No niin, tässä blogissa kirjoitetaan siis myös bisneskirjoista. Toisaalta, olenhan aiemmin kirjoittanut oikeistokirjallisuudestakin, joten ei kai tässä mitään.

Parasta musiikkia juuri nyt löytyy Bloodred Hourglassin debyyttialbumilta, Deadmau5in Album Title Here:ltä (ne biisit joissa ei ole laulua) ja Fatboyn Love Creolelta.