Nyt osui, kyllä, nyt osui. Olen toivonut Haloo Helsingille (tai Haloo Helsinki!:lle...) osumaa levymitassa heti heidän debyytistään lähtien. Tai oikeastaan en ollut aiva varma olisiko heistä hyvän LEVYN tekijöiksi - singlejä he ovat osanneet duunata ihan uransa alusta lähtien. Silloin kun ensimmäinen levy ja Vieri vesi vieri tai Perjantaina -singlet ilmestyivät, harmittelin ettei yhtyeestä tullut isompaa hetinyt. Jälkeenpäin ajateltuna oli heille hyväksi että sinnikkäästi kasvattivat yhtyettään rauhassa.
Penetroituminen koko kansan yhtyeeksi vaati lopulta aavistuksen hölmösti sanoitetun slovarin, Maailman toisella puolen, ja maailma oli valmis.
On kuitenkin helppo todeta, että Maailma on tehty meitä varten on bändin paras albumi. Minun mielestäni kaikkien artistien ei tarvitse tehdä omia biisejään - hienoimmat artistit saavat artistiutensa näkymään muidenkin säveltämillä biiseillä - mutta Haloo Helsinki! -yhtyeen kohdalla se oli tarpeellista.
Bändissä on alusta lähtien ollut kaikki kohdallaan: Hyvin yhteensoittava ryhmä, vahva konsepti jonka bändi on sisäistänyt tunnetasolle asti, hienoja biisejä sekä loistava laulaja. Tämän levyn jälkeen voinee sanoa, että Elli on paras suomalainen naispuoleinen bändin laulaja. Koskaan. Minulla on tässä blogissa tapana esittää rehvakkaita mielipiteitä: Joku levy tai kirja on kaikkien aikojen paras, joku keikka kaikkien aikojen kovin ja niin eteenpäin, mutta ei tästä ole epäilystä: Elli on paras. (Tarkennuksia: Paulalla ja Miralla on kyllä loistava bändi, mutta ovat enemmän "sooloartisteja", he ovat kyllä parempia yhdessä kuin Elli, Chisun ja Vartiais-Jenzan Elli ohittaa tulkitsijana. Elli on parempi kuin Vilkkumaa, Tervomaa, Mikä-Mikä-Maa, Turunen, Petra Tiktakista, Jonsu Indicasta, nyt joku varmaan heittää tähän jonkun Them Bird Thingsin mihin minä sanon että duud, please).
Maailma on tehty meitä varten on siksi mahtava levy, että sillä bändi tekee vielä ENEMMÄN kuin siltä odotetaan. Levyltä löytyy omalla musapäällikön mutu-tuntumallani neljä radiosingleä. Huuda! ja Vapaus käteen jää ovat ns. selvää kauraa, nimibiisi, Taivaanlaiva ja Carpe Diem seuraavia helvetin hyviä vaihtoehtoja. Tärkeintä kuitenkin on se, että kun levyn on kuunnellut läpi, on sellainen olo että on kuunnellut itsensä kanssa sinut olevan ja jonkinlaisella taiteellisella huipullaan seilaavan yhtyeen ehjän 11 biisin sävelteoksen, jonkalaisia ei radioon sopivaa poprockia tekeviltä suomalaisryhmiltä juuri koskaan kuulla.
Elli ei ole sanoittajana mikään Samuli Putro, mutta voi KIESUS kun tuossa Vapaus käteen jää -kappaleessa tulee tippa linssiin ja iso ihminen herkistyy. Kuten todettua, sanoitus ei ole maailman hienoin, mutta kun sanoituksen laulaja on niin syvällä tekstissä että klise kuulostaa sydämen aarialta, ei voi muuta kuin liikuttua. Huuda! oli hieno avaus, mutta tästä tulee toivottavasti bändin isoin hitti. Järkyn hieno biisi.
Miten minä tätä vielä kehuisin? Olen töissä radiossa, ja olen jotenkin tottunut siihen, että hyviä biisejä radioon tekeviltä artisteilta ei tule hyviä levyjä - enemmänkin hyviä singlejä. Haloo Helsinki! on kuitenkin pessyt tällä käsityksellä lattiaa. Bändi tekee saman minkä PMMP teki Kovemmat kädet -levyllä ja nousee joka ikisen rock-nilkin ja -poliisinkin silmissä varteenotettavaksi tekijäksi.
Kiitos Elli, Leo, Jere ja Jukka, tämä oli ilo.
Elli on kyllä aivan mahtava, siinä olet oikeassa.. Niinkuin paljolti kaikessa muussakin tässä arvostelussa. Kiitos siitä!
Maailman toisella puolen EI ole mikään kaikkien aikojen biisi, mutta oli se sen verran kiinnostava, että tartuin kirjastossa Haloo Helsinki!-levyyn ja KYLLÄ! Siinä on niin kova alku, että olin todella myyty! Haloo Helsinki!, Vieri vesi vieri, Yksinäiset(kin) ja Perjantaina.. Eikä se edes loppunut siihen.. Silmät kii.. Kaaos ei karkaa..
Kun Pelle Miljoonan "Moottoritie on kuuma" ilmestyi olin kai jotain kaksitoista (laskutaitoisille vähän ynnäiltävää?) ja se tuntui pitkään todella omalta(kin) ääneltä ja suurelta ja merkittävältä julkaisulta, mutta kyllähän tällä Haloo Helsinki!-meiningillä mennään tähän päivään ja komeasti. Ja vaikka aina voi sanoa, että tuollainen "ole onnellinen" ja "huuda ilosta"-hokeminen on teennäistä, niin, minun mielestäni nämä tyypit ovat uskottavia ja oikealla asialla. Mahtava bändi! Ja niin totta!
Aikoinaan Dingon saadessa pikkutyttöjen suosion olin pari vuotta, että no joo, ei nyt aleta kohkaamaan tästä jutusta, mutta nyt en aio enää välittää muitten mielipiteistä. Minä tykkään ja huomenna Tavastialla eka kertaa livekeikalla (siis tämän bändin livekeikalla). Jos bändillä on takana jo yli 300 keikkaa, niin ei tarvinne jännätä, että onko ne livenä huonompia kuin levyllä. Vanhaa Hanoi Rocksia en koskaan nähnyt livenä, mutta onneksi maailma menee koko ajan eteenpäin ja taas uudestaan.. Maailma on (taas uudestaan) tehty meitä varten! Niin kuin tämä bändikin..
Harmittaa todella paljon etten pääse tänään bändin levyjulkkarikeikalle. Olisi hieno nähdä heidät nyt, kun takana on jumalattoman onnistunut levy ja kiertue alussa.
Olen kyllä nähnyt heidät monesti livenä, energinen livebändi. Pitää ehtiä jollekin tämän kiertueen myöhemmälle keikalle.
Tuossa nimibiisin sanoituksessa on kyllä upeaa fiilistä. Bändi TIETÄÄ onnistuneensa ja olevansa tähänastisen uransa huippukohdassa.
Tuli kuunneltua levy spotikasa ja pakko miettiä kuinka paljon parempi levy olisi jos sitä ei olisi ollut tuottamassa suomi dancen multasormi Illusion Rake. Kaveri on kuitenkin vastuussa Ilkka Alangon soolopökäleestä mikä ei toimi edes camp huumorina. Suomesta olisi löytynyt useampi nuorempi tuottaja joka ei olisi tunkenu levylle väsyneitä ysäri soundeja. Levyä voi käyttää esimerkkinä miten tuottaja voi oikeasti huonontaa hyviä biisejä.
Ei paha albumi ollenkaan.
Jaffa-biisien aikoina tyrmäsin Haloo Helsingin täysin ja ajattelin, että kyseessä on pienimuotoinen tähdenlentö musabisneksessä. Eipä sitten ollutkaan. "Maailma toisella puolella" rasitti kovasti, mutta pari muuta kohtuullista radiosingleä edelliseltä levyltä kyllä pukattiin ulos, vaikka itse levy jäi hentoiseksi.
Nyt Haloo Helsinki! on kyllä harpannut kohtuullisen askeleen eteenpäin. Levyn alkupuolisko on jo oikeastaan todella mukavaa kuunneltavaa. Carpe Diem on huikea biisi ja Huuda! alkuvuoden parhaita kotimaisia hittejä. Varmasti huippu livebiisi. Lähtövalmiina on kaunis slovari. Levy ei ehkä kestä herpaantumatta yhtätoista biisiä, mutta paljon hyvää tässä on. En olisi pari vuotta sitten uskonut, että Haloo Helsinki! tekisi näinkin hyvän albumin. Vielä en ryntää levykauppaan, mutta tulevaisuudessa kyllä katsahdan bändin tekemiset tarkemmin. Paljon voi olla vielä edessä.
Vuonna 1980 kolahti ja kovaa, olin silloin 13-vuotias. Silloin tuli Pelle Miljoona ja se antoi todella hienoja, rajuja fiiliksiä. Vuonna 2013 olen 46- vuotias ja oikeastaan nyt kolahti kovaa toisen kerran, kun löysin Haloo Helsingin. Tässä on paljon samoja elementtejä kuin Pellessä silloin 33v sitten. Aivan huippubändi ja huippu- Elli, rokkenroll elää jälleen, hienoa. Näin heidät juuri livenä ekaa kertaa ja olin lopullisesti mennyttä miestä.
Mahtava tarina! Toivottavasti pääset joskus kertomaan bändillekin tämän.
Saatoin just ihastua tähän levyyn <3 <3
Vaikka eihän mun tämmösestä varmastaradiopörinähittiyäk-musasta pitänytkään tykätä, mutta kyllähän nyt putos suojaukset kokonaan :)
Pasi, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Syksyllä on tulossa uusi levy, muuten.