ÖÖÖÖ olinko vähän tyhmä kun huhtikuussa Nivalan hehkuttaessa tätä levyä Mäntysaari ja Nivala -podcastissa en tarttunut syöttiin, vaan päinvastoin tuhahtelin ennakkoluuloisena etten tajua tätä musaa.
Onneksi - kuten ennenkin on todettu - MYÖHÄÄN ON PAREMPI KUIN EI MILLOINKAAN. Niinpä eilen valkoisen Infestissumam-vinyylin pöhähtäessä soittimeen koin valaistumisen. Tai ehkä olisi oikeampi puhua pimentymisestä, koska Ghost pelehtii hyvin vahvasti itsensä saatanan kanssa.
Ateistina saatana on minulle lähinnä toimivaa pop-kuvastoa ja -sanastoa, mutta Infestissumamia kuunnellessa Alakerran Herra, BEELZEBUB, Sathanas, mikä lie, tuntuu tulevan jotenkin oudon lähelle. Ghost ei todellakaan soita mitään ankaraa metallia, kyse ei ole siitä. Musiikillisesti liikutaan jossain Mercyful Faten tai King Diamondin lähimaastossa, tosin ruotsalaisten touhuissa on jotain aidosti ainutlaatuista.
Soundi ja soitto on pehmeää, melodiat hienovaraisia mutta tarttuvia. Parasta tässä levyssä on kuitenkin tuo selittämätön tunnelma, ja yhtä vahva konseptin hallinta kuin vaikka Kraftwerkilla. Papa Emeritus II on maskeerattu johtaja, muut jäsenet ovat kasvottomia. Levy alkaa siitä mihin Opus Eponymous jäi, eli Antikristuksen syntymästä.
Naiseni sanoi minulle tänään, että jos vielä kerran laulan levyn aloittavaa nimibiisiä (joka muuten tarkoittaa vihamielistä tai jotain sinne päin), hän heittää minut ulos! RAJUA!
Kaksi päivää olen nyt kuunnellut tätä levyä kotona ollessani melkeinpä tauotta. Jo nyt voin sanoa, että tämä on yksi 2013 parhaista levyistä. Täydellisen tasapainoinen, hullun hienoja biisejä sisältävä, mieltä kiihottava ja uhkarohkea. Ruotsalaiset osaavat myös metallin. Jotta mikään osa-alue ei olisi epäonnistunut, myös kansitaide on aivan järkyttävän hienoa.
Levy on äänitetty Nashvillessä - muuten. Nick Rasckaululunizein toimesta. Palvon.
Nyt ollaan kyllä jännän äärellä. Introbiisi alkaa vähän väsyneesti - onhan tuota kirkkolaulua kuultu - mutta jumaliste kun se lähtee toden teolla käyntiin! Se on niin kova, että koko loppulevy tuntuu kyllä suoraan sanottuna vähän pliisulta siihen verrattuna.
Mutta on se hyvä ja pääsee kyllä voimasoittoon, ei mitään epäselvyyttä. Tuo kansikuva on muuten ihan älyttömän magee, ja logosta napsahtaa kyllä täys kymppi (vaikka minulle tulee siitä kyllä enemmän mieleen rap kuin metalli).
Äärimmäisen jännä kiekko kyllä, kyllä sua kannattaa näemmä kuunnella.
Kiitos Mikko, tuo oli mukavin palaute hetkeen! Makuasiat ja niin edelleen, mutta mukava että kuuntelet. Muista levittää sanaa. Spread the word white boy. Tein rohkean etnisyysoletuksen tuossa.
Luulen, että kyllä tältä levyltä lohkaistaan ensi viikolle viikon biisi (meillä on tällainen proggis pyörimässä: http://www.viikonbiisi.com/ ), kunhan vain ehdin kuunnella sen verran lisää, että saan valittua, minkä otan.
Viikon biisi, pitääkin tutustua. Kiitoksia linkistä.