Minä en ole nähnyt Miss Farkku-Suomi -leffaa, mutta siinä on joka tapauksessa pääosassa kaunis nuori nainen nimeltään Sanni Kurkisuo.
Sanni on näyttelijäntaitojen lisäksi selvästi lahjakas muusikko. Hänen ensimmäinen singlensä Prinsessoja ja astronautteja ei aivan osunut omaan makuhermooni, mutta toinen single Jos mä oon oikee tärähti isosti. Se yhdisti helposti havaittavan vahvan melodian sekä aidosti uuden ja tuoreen äänen suomalaisten naislaulajien joukossa.
Sanni on 19- tai 20-vuotias, joten hän on selvästi seuraavaa sukupolvea verrattuna Chisuun, War-Tiaiseen, Anna Puuhun, Eriniin tai Laura Närheen. Hän on luontevasti nuori, tai ainakin kuulostaa siltä. Myös Sotke mut -levyn tuotanto on valjastettu tukemaan Sannin (ehkä tiedostamatonta) pyrkimystä tulla uuden sukupolven ääneksi.
Smakista tutun Henrin (Hank Solo) tuottama levy soi modernisti, muttei liian modernisti. Välillä flirtataan dubstepin tai EDM:n kanssa, välillä trip hopataan tai sotketaan säröä mukaan. Sannin laulua on myös efektoitu tavalla, joka olisi helposti voinut lipsahtaa korniksi. Näin ei ole käynyt, vaan koko paketti tuntuu perustellulta ja kokonaisuutta tukevalta.
Olisin ollut vaikuttunut näin nuoren tekijän debyytistä, vaikka Jos mä oon oikee olisi jäänyt levyn parhaaksi biisiksi. Näin ei kuitenkaan ole. Sannin ja tuottajan yhdessä säveltämältä levyltä löytyy heittämällä vielä kaksi singleä lisää, jotka lisäksi ovat vielä parempia biisejä kuin tähän mennessä julkaistut.
Esimerkiksi Hakuna Matata, Me ei olla enää me ja Kiinni kuulostavat suorastaan loistavilta. Kokeilin Sotke mut -levyä tänään autoparlamentissa (eli siis kuuntelin sitä autossa kotimatkallani). Hakuna Matatan soidessa rummutin raivokkaasti rattia ja huusin laulun sanoituksia. Juuri tuollaisia hetkiä etsin musiikista aina, joten Sotke mut nousi tällä meriitillä erittäin korkealle vuoden kotimaisia levyjä listattaessa. Myös Dementia, nimibiisi ja Utopiaa loistavat.
Toki 12 biisin joukossa on hieman heikompaakin ainesta, esimerkiksi ilmeisesti Pekka Ruuskaa (en ole tosin varma kertooko biisi hänestä) dissaava Kiitos & anteeksi on toimivampi ideana kuin toteutuksena. Loppupuolen hiturit eivät myöskään toimi yhtä lujaa kuin koko levyn alkupuolisko. Mutta 8 hienoa biisiä 12 on mahtava suoritus.
Tätä blogia lukeneet tietävät, että minulla on pehmyt paikka naislaulaja-lauluntekijöille. Esimerkiksi Chisun Vapaa ja yksin -levyä olen kuunnellut aivan tolkuttomasti, tai ulkomailta Fiona Applea, Tori Amosta tai Alanis Morissettea. Tämä levy saanee - ainakin joidenkin biisien osalta - samanlaisen toistokuuntelupaikan sydämessäni. Olkoonkin, että tekijä laulaa laulujaan täysin eri maailmasta kuin missä itse elän.
Onkin hämmentävää, miten hienosti Sanni on läsnä lauluissaan. Hän on kamalan nuori, mutta SILTI pystyn helposti samaistumaan hänen lauluunsa, ymmärtämään tunteen.
Tulevaisuuden tähti, ei epäilystäkään.
MAINOS: Sanni esiintyy Voicen The Risteilyllä 14.11. Silja Europalla. Näin kerran häneltä sellaisen 3 biisin pikkukeikan ja se oli ihan parasta, joten odotan täyspitkää keikkaa todella.
Eikös sun Jussi pitäis tietää kuka sille rasmukselle ehdotti suomeksi laulamista.. Ei se pekka ruuska ainakaan ollut
Levyllä tosiaan on 8 osuvaa kappaletta, mutta oon ilmeisesti eri linjoilla siitä että mitkä ne on.
Kiitos ja Anteeksi on hauska ja loistava
kun taas hakuna matata sai miut vaihtamaan kappaletta hyvinkin nopeasti, vaikka koitin kuunnella koko biisin.
Mutta ehdottomasti levyn parhautta on kaksi jo julkaistua singleä
ja me ei olla enää me joka sai liikutuksen partaalle.
Kaiken kaikkiaan 20.9 julkaistuista kolmesta suomalaisesta ehdottomasti paras.
Anonyymi: Ajattelin et se on varmaan joku joka mainitaan kiitolistassa, koska se olis jotenkin suoraselkäistä kun tuosta Rasmus-vinkistä pystyy kuitenkin päättelemään kuka se on. Ruuska oli siellä. TOinen vaihtoehto on Asko Kallonen. Olen tuollaisen Rasmus-tarinan joskus kuullut, mutten muista kuka siinä oli päähenkilönä...
Torstai: Mahtavaa miten eri tavalla levyn voi kuulla. Kuuntelin levyä aamulla vaihteen vuoksi bussissa. Toimi sielläkin. Eritoten Kiinni ja Hakuna matata. Kiinni-biisin pianojuttu tuo mieleen jonkun biisin, mutta en saa päähän minkä. Ehkä jotain Alicia Keysiä tai jotain. Ei se sample ole, mut hyvin samanlainen kuin joku tuntemani pätkä.
Varsin hyvätasoinen debyytti nuorelta mimmiltä. Me ei olla enää me singlepotentiaali on valtava. Myös Dementiassa on särmää ja muutama muukin kova biisi on saatu kasaan. Puolestaan Kiinni kappaleen kohdalla tekisi mieli vaihtaa seuraavaan biisiin.
Kivan nuorekas asenne Sannilla. Varmasti tullaan vielä kuulemaan.
Mä en oo tykännyt kuulemistani Sannin biiseistä, vaikka onkin todettava, että Jos mä oon oikee onkin huomattavasti Prinsessoja jne. parempi. Itse kaipaan kärsivämpiä ja isompia naisnäkökulmia, Sanni ei vaan yllä niihin. Ymmärrän kuitenkin, miksi hänestä moni pitää eikä hän toki vain ole Chisu/Jenni/Laura-akselilta, markkinat on rajalliset. Ja ihan hyvä niin, Chisu ja Jennikin riittää.
Se tosiasia, että joku Smakin jäsen on 24-vuotias, on villi. Mihin vuodet ja aika menee?
Hanna / vedenvaraan
Hanna, kokeile tuota debyyttiä, saatat yllättyä.
Olinpas tuossa jokunen tunti sitten tämän naisen keikalla mansesterissa. Erittäin vangitseva 25 minuuttinen. Biisit toimivat livenä ja mua levyllä kiusannut laulu tarttui livenä upeesti. Meen saletisti uudestaankin keikallensa.
Kyllä, Sanni on loistava live-esiintyjä. Itse näen hänet seuraavan kerran Voicen Risteilyllä 14.11. Tickets still available. /mainos.
Ja kyllä lähti tää levy aukeemaan keikan jälkimainingeissa! Hienoja biisejä ja kolahtavaa sanoittamista. Fuuuuck jes ja Tykkään!