Tämä on aina vaihtelevin väliajoin mielestäni maailman paras levy. Minulla on ollut tämä omistuksessani cd-versiosta aina siitä lähtien kun levy ilmestyi vuonna 2006. Valitettavasti viimeiset pari vuotta levy on ollut hukassa, ja olen kärvistellyt Ysittömänä - tätä kun ei ole myöskään Spotifyssä.
Sitten edellisessä Mäntysaari ja Nivala -podcastissa paljastui, että suurvisiiri Nivala, Bildeberg-seuran ylimmän looshin johtaja ja Mäntsälän kovin teknomies, on PITÄNYT LEVYÄ IKUISUUSLAINASSA VIIMEISET PARI VUOTTA. Huh huh.
No, asia tuli oikeastaan ilmi sitä kautta, että kehuskelin ostaneeni tämän helmen vinyyliversiona. Joka on tietysti ylivertainen, eikä vähiten upean sanoitusvihkonsa ansiosta.
Jos et ole koskaan kuunnellut tätä levyä, sinun täytyy tehdä se jossain elämäsi vaiheessa.
Kerronpa miksi.
Joanna Newsom on suhteellisen nuori, jättimaista harppua soittava keijukaismainen kaunotar, joka laulaa kuin Pikku Myyn ja keskiaikaisen trubaduurin sekoitus. Ys-levyllä on viisi kappaletta, joista pisin, Only Skin, kestää rapiat 16 minuuttia. Albumi etenee kuin unessa läpi keskiaikaisen ja tinkimättömän moraalisen faabelin.
Ihan vaan teille pinnallisille ihmisille tiedoksi, että tämä tinkimätön ihmisnero näyttää tältä:
Musiikki on saanut vaikutteita vanhasta kansanmusiikista. Van Dyke Parks ja Newsom ovat sovittaneet isolle jousiorkesterille musiikkia joka ei ole klassista eikä folkia, eikä varsinkaan mitään "indie"-otsakkeen alle tyrkättävää, mutta silti poppia.
Ilmeisesti levyn avaava - HENGÄSTYTTÄVÄN UPEA - Emily-biisi kertoo Newsomin siskosta. En osaa sanoa onko laulussa kertojaminä vai laulaako Newsom itsestään, mutta ilmeisesti hän on ollut heitteillä ja sisko on tullut pelastamaan hänet.
Kuvittelit varmaan, että hän kertoisi tämän tarinan jotenkin selkein kielikuvin, mutta kuvittelit ihan täysin väärin. Ys-levyn maailmaan sopii, että tämä tarina on säävertauksin ja arkaaisilla ilmauksilla koristelluin kielikuvin kerrottu.
Emily on tähtitieteilijä, ja levyn muistettavimmassa kohdassa Newsom on luvannut, että hän laittaa siskon opetukset meteoreista, meteoriiteistä ja meteoroideista runoksi jotta muistaa mistä on kyse: "I promised I'd set them to verse so I'd always remember".
Ja sitten tulee se luettelo, jonka voit lukea sanoitusvihosta nappaamastani kuvasta, kuvan alareunasta.
Jos kuva on liian pieni, sanoitus menee näin:
That the meteorite is the source of the light
And the meteor's just what we see
And the meteoroid is a stone that's devoid of the fire that propelled it to thee
And the meteorite's just what causes the light
And the meteor's how it's perceived
And the meteoroid's a bone thrown from the void that lies quiet in offering to thee
Huomaan, että tämän(kin) levyn kohdalla on ihan turhaa yrittää kuvailla analyyttisesti ja soittimia läpikäyden miksi tämä on niin mahtavaa musiikkia. Tämä on minun kirjoissani kaikkien aikojen parhaiden levyjen top 3 -listalla siksi, että tämä vie NIIN nopeasti ja tehokkaasti ihmisen toiseen maailmaan, ettei sellaista koe musiikin kanssa kuin harvoin. Ja se tapahtuu melkein joka kerta levyä kuunnellessani.
Se omituinen runollisuus, sanoitusten kirjallinen taituruus ja Newsomin ääni yhdistettynä upeaan musisointiin vain toimii. Usein tuntuu, että sävy on pelkästään lempeä, mutta hetkessä ollaankin jo palavan kaupungin yllä, tai koskettamassa kuollutta kättä. Niinkuin vaikka Sawdust & Diamondsissa (3. biisi):
then the slow lip of fire moves across the prairie with precision
while, somewhere, with your pliers and glue you make your first incision
and in a moment of almost-unbearable vision
doubled over with the hunger of lions
"hold me close," cooed the dove
who was stuffed now with sawdust and diamonds
Minulla menee kylmiä väreitä pelkästä kirjoittamisesta. Kun Joanna kävi Tavastialla Ys-levyn aikaan, olin tietysti katsomassa keikkaa. Bändi soitti hyvin hiljaa, koko Tavastia pidätti henkeään taukojen aikana. Tämä nyt on klise, mutta itkin monta ilon kyyneltä kun keijukainen pisti menemään harpullansa.
Parasta musiikkia, nyt ja aina.