Suomalaisia kirjablogeja on paljon, ja suurin osa niistä on vieläpä tosi hyviä. Kätilöä on kirjablogeissa hehkutettu sen ilmestymisestä lähtien. Itse en olisi kirjaan ehkä vieläkään tarttunut, ellei työkaverini Spämmie-O olisi pakkolainannut sitä minulle.

Mutta hyvä että lainasi! Katja Ketun julkisuuskuva on jotenkin sellanen karikatyyrinen Voima-lehden vegaanikolumnisti, mutta onneksi en miettinyt hänen julkisuuskuvaansa, sillä Kätilö on oikeasti todella väkevä kirja.

Muistuttaisin muuten tässä välissä tämän rakkaan blogini ekasta sisältöyhteistyötä, WSOY:n ja Suomen Blogimedian kanssa. Esittelyssä Jo Nesbøn Poliisi, ja samaan syssyyn vielä tarjouslinkki Adlibrikseen. Klikkailkaa vapautuneesti jos haluatte jeesata bloggaajaanne. Support your local blogger. Blogedi blog.

Noniin, mainoskatko on ohi.

Kätilö kertoo - tättärää - KÄTILÖSTÄ! Siis naisesta, joka auttaa lapsia kohdusta ulos maailmaan. Turvaa heidän elämänsä alun. Tämä kätilö asuu Lapissa varsin möykkyisenä aikana tämän maan historiassa, nimittäin Lapin Sodan aikana ja juuri sitä ennen loppuvuodesta 1944 ja alkuvuodesta 1945.

Kirja sijoittuu lähinnä loppuvuoteen 1944. Kaikesta huomaa, että Kettu on tehnyt tanakkaa tutkimustyötä tapahtumien taustalle. Itse kätilöys tuntuu hyvinkin uskottavalta 1940-luvun touhulta, mutta varsinkin Saksan armeijan toimet ja historialliset tapahtuvat muutenkin esitetään juuri sopivan vakuuttavasti. Siis niin, ettei historiallinen konteksti tunnu päälleliimatulta, vaan niin, että tunnelmasta tulee äärimmäisen uskottava.

Vahva tunnelma on välttämätön kirjan onnistumiselle. OIkeastihan kirja kertoo rakkaudesta, ja jos kirjan rakkaustarina kätilön ja SS-upseeri/valokuvaaja Johannes Angelhurstin välillä olisi sijoittunut epäuskottavaan ympäristöön tai sijoitettu muuten vain sodan ulkopuolelle, ei se olisi tuntunut niin todelta.

Ei-hyvää kirjassa oli sen kieli, joka oli paikoin kuin parodiaa suomalaisista romaaneista. Kirjan kätilö oli pysynyt neitsyenä 35-vuotiaaksi asti, kunnes luutnantti (tjsp) Angelhurst rupesi astumaan häntä. Oikeastaan koko kirjan ajan sukupuolielämää kuvaillaan runsaasti ja ärsyttävän parodisen tuntuisesti. Tämä seuraava esimerkki ei ole suora lainaus kirjasta, vaan minun keksimäni parodia, joka silti VOISI olla suora lainaus kirjasta. Kyllä, meno on näin raakaa: "Vitustani valui mahlaa hänen preussilaisen himonussijakyrpänsä päälle, halusin sitä sisuksiini niin paljon että imin hänen siementään".

Jotenkin tarpeetonta, monessakin kohdassa. Kai uskovainen 35-vuotias vasta seksin löytänyt kätilö voisi ajatella seksiä jotenkin muutenkin? Tai vähemmän karrikoidusti?

Alkupuolella kätilölle annetaan mystisen tuntuisia voimia. Että hän TUNTEE miten lapsi voi ja milloin se tulee. Tämä mielenkiintoinen kulma on varmasti tosi vanhojen kätilöiden kohdalla, ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä tämän ajatuksen kehittyvän eteenpäin kirjan aikana.

Puutteistaan huolimatta Kätilö on kyllä ansainnut hehkutuksensa, ja teki kirjoittajastaan silmissäni yhden mielenkiintoisimmista suomalaisista nykykirjailijoista.

Seuraavaksi lukujonossa on Donna Tarttin ERITTÄIN odotettu Goldfinch, jota olen itse asiassa ehtinyt jo parin sadan sivun verran lukea. Vastaa imultaan Secret History (eli Jumalat juhlivat öisin) -kirjaa. Tarina on mielenkiintoinen sekoitus John Irvingin Until I Find You:ta ja Jonathan Safran Foerin Extremely Loud and Incredibly Closea. Ehkä myös DeLillon Falling Mania.