Paras seminaarimuisto... cheezzuz. Sanasta tulee ensimmäisenä mieleen ala-asteen hartaasti uskonnollinen opettaja, joka yritti viihdyttää oppilaita muistoillaan "seminaarin pojista" (tarkoittaen pappisseminaaria tms).

Tämä kirjoitus käsittelee kuitenkin kahta seminaaria: parhaillaan käynnissä olevaa Musiikki & Media -tapahtumaa Tampereella ja muisto-osastolta Berliinin Popkommia vuonna 2010 (tai 2009, kuka näitä muistaa).

Olen tätä kirjoittaessani junassa matkalla Tampereelle, jossa M&M-bailando alkoi eilen. Huomenna lauantaina olen puhumassa "blogipaneelissa" blogeista. Haluaisin puhua siitä, että musablogeihin pitäisi saada enemmän lukijoita tekemällä houkuttelevampaa sisältöä, mutta luulenpa että paneeli keskittyy blogien sisältömarkkinointiin ja blogeihin laajemmin. Tervetuloa joka tapauksessa kuuntelemaan klo 15:30 lauantaina jos olet paikalla!

Tänäänkin on monta mielenkiintoista keskustelua, vaikka radion musiikkipäällikölle onkin yleensä laihanlaisesti sisältöä. En ole kuitenkaan kahteen vuoteen M&M:ssä käynyt, joten vaihteeksi on mukava päästä Ilveksen aulaan tapaamaan tuttuja ja kuuntelemaan huolestuneita puheenvuoroja digiajan ongelmista musiikkiteollisuudelle.

Illalla on tietysti edessä Lost In Musicin keikat. Ajattelin lähteä aika vapaalla aikataululla liikkeelle, mutta YO-talolla soittaa puolen yön aikaan suosikkiyhtyeeni Lapko, jonka nelimiehistä kokoonpanoa en ole vielä koskaan nähnyt livenä, joten siltä osin valinta on helppo. Sain juuri tekstiviestillä kutsun Rähinän Vain elämää -valvojaisiin jollekin laivalle, joten se vaikuttaa mukavalta alkuillan vaihtoehdolta.

Kestovitsi M&M:stä käsittelee yleensä sitä, että tapahtumassa vain ryypätään. Toisaalta tapaan tärkeintä sidosryhmääni eli levy-yhtiöitä muutenkin viikottain, eli tapahtuma ei ehkä olisi minulle aivan välttämätön, mutta joka kerta tuolla on siitä huolimatta tullut eteen aidosti hyödyllisiä keskusteluja ja uusia tuttavuuksia Suomesta ja ulkomailta.

Sitä paitsi ne, jotka ovat paikalla myymässä jotain, eivät taatusti pelkästään juopottele. Olen siitä siunatussa asemassa, että voin keskittyä keräämään tietoa ja tapamaan ihmisiä. Tai siis kyllähän minäkin myyn jotain - ainakin ajatusta siitä, että soittolistoja demonisoidaan turhaan, ja että työni Voicen musiikkipäällikkönä on tuloksiltaan erinomaista. Ja että Also Sprach Jussi on mahtava blogi! Pitäis varmaan olla tatuointina QR-koodi joka ohjais tänne blogiin. Käyttäisi joku niitäkin joskus.

Myönnettäköön, että minulla ei ole tässä kirjoituksessa kovin suurta pointtia. Tämä on enemmän sellaista perinteistä päiväkirjamaista bloggausta kun on aikaa tapettavana.

Mutta niin, lupasin otsikossa vielä parhaan seminaarimuiston. Se sijoittuu Berliinin Popkomm-messuille - tai oikeastaan pienelle klubille Kreuzbergissä.

Olin matkassa työkaverini kanssa, jonka nimeä en viitsi tässä paljastaa. Hän on joka tapauksessa äärirakastettava seuramies, joka ei varsinkaan humalassa epäile kertoa mielipidettään kaikista mahdollisista asioista.

Meneillään oli Viron showcase-ilta, ja paikalla paljon suomalaisia musavaikuttajia - muistaakseni ainakin Epe Helenius ja Juhani Merimaa. Sekä siis minä ja kollegani.

Showcasessa esiintyi tuolloin vielä "tulevaisuuden toivo" -kategoriaan kuulunut Iiris-yhtye. Koska virolaiset eivät ole niin tumpeloita pr-toiminnassa kuin suomalaiset, bändin hippi-tavalla viehkeä laulaja/päähahmo Iiris Vesik kiersi keikan jälkeen yleisössä esittäytymässä ja kyselemässä tunnelmia.

Kun Iiris saapui aavistuksen humalaisen kollegani (olimme nauttineet färsaarelaista vodkaa jossain cocktail-juhlissa) päätti antaa Iirikselle neuvon, jota hän ei toivottavasti koskaan unohda:

"Make every song count"

What else is there?

Ja hei, jos luit blogiani ensimmäistä kertaa, koska kuulit blogin olemassaolosta Musiikki & Media -tapahtumassa, jätä kommentti tuohon alle niin tiedän että täytin tavoitteeni! Tervetuloa!