Tämä aihe tuli mieleeni viime perjantaisesta Vain elämää -jaksosta. Kyllä. Kävelkää miekkaan, hukuttakaa itsenne tuhkaan, tämä postaus liittyy LÖYHÄHKÖSTI Vain elämää -ohjelmaan.
Tarkalleen ottaen ajatus iski kun Loiri höpötteli Apulannan Armo-biisin tärkeydestä itselleen. Miten hänestä on tuntunut, että Toni W. olisi pitänyt häntä sanoituksensa mallina. "Turhaa armoo viivyttää", vanha mies murisi kyynelistä kiiluvin silmin ja katsoi Wirtasta ihaillen.
Ennen biisin esitystä Wirtanen oli kertonut, että hän oli kirjoittanut biisin sanat Vallillassa eräällä parkkipaikalla autossa istuessaan. Kiilan tuottajan kanssa oli sovittu, että tehdään vielä yksi oikein imelä balladi. Sellainen saatiin.
Voi olla, että Wirtanen vähätteli tuttuun sarkastiseen tyyliinsä biisintekohetkeä. Voi olla, että hän oikeasti oli ihmissuhdekuvioistaan totaalisen hajalla, ja vuodatti näitä kokemuksia autossa itkiessään paperille.
TAI voi olla, että Wirtanen antoi intuitiolle vallan ja kirjoitti mitä mielessä liikkui. Sävellystyössä tämä on tietysti tavallista, melodiat tulevat suoraa kopiointia lukuun ottamatta aivojen tiedostamattomasta osasta.
Mutta sanoituksen taustoja valaistaan usein haastatteluissa - kerrotaan luomistarina. Ehkä sellaisen tarina on biisin markkinointia, mutta minusta oli hienoa, ettei Wirtanen käynyt sen kummemmin selittämään Armon tarinaa hienommaksi.
Koko tekstin ydin on siinä, mitä hän itsekin ohjelmassa totesi: Vasta jälkikäteen Apulanta-yhtye ymmärsi, että olivat tulleet tehneeksi biisin, joilla oli monille ihmisille suuri merkitys.
Voikin kysyä, onko niillä usein kuulluilla biisien syntytarinoilla niinkään suurta merkitystä? Biisille syntyy merkityksiä joka kerta kun joku kuulee sen. Bändille itselleen sillä on tietysti joku merkitys, mutta laajempi ja kollektiivisempi merkitys syntyy vasta yleisön kuultua kappaleen.
Olikohan tämä kaikki nyt ihan itsestäänselvyyttä? Jotenkin tämä ajatus iski itseeni niin kirkkaana että halusin sen tänne kirjata.
Kiitos kun kuuntelit.
Ja ai niin! Tästä päivästä lähtien Suomen Blogimedian blogit tekevät yhteistyötä Image.fi:n kanssa niin, että SBM-blogit ovat osa Image.fi:n artikkelivirtaa.
Jos löysit tähän blogiin ensimmäistä kertaa juuri Image.fi:n kautta, tervetuloa!
Minä
Siinä on jotain niin lumoavaa ajatella, että yhtye toimii jonkin instrumenttina ja luo kappaleen, jonka merkitys aukeaa vasta myöhemmin.
Aki, juuri tuota mietin! OIkeastaan tuossa on koko kirjoitus tiivistettynä.
Tästähän on valtavan viehättävä Roland Barthesin teos Tekijän kuolema (suo, orig 1967), tekstin synty. Barthesin mukaan tekstin selittäminen tekijän aikomuksilla tai tekijän persoonalla rajoittaa tulkintoja ja lukijan itsenäisyyttä. Hänen mukaansa jokainen teksti syntyy joka lukukerralla uudelleen, tässä ja nyt.
http://en.wikipedia.org/wiki/Death_of_the_Author
Kiitos anonyymi, olen tuosta kirjasta kuullutkin, mutten ole lukenut. Pitänee ainakin selailla joskus (jos on liian akateemista tekstiä niin tuskin jaksan läpi kahlata).
On kai siinä tiettyä käsitetykitystä, mutta maksaa kyllä vaivan vähän pinnistellä - ei se sen kummallisempaa ole kuin ottaa haltuun George M. Martinin maailma ja henkilögalleria. Puhuu ihan juuri tuosta ja on kovasti mielenkiintoinen.