Ostettiin tuossa pari viikkoa sitten uusi televisio. 42-tuumainen ja seitsemän vuotta vanha Philips toimi kyllä moitteettomasti, mutta ruutu oli auttamatta liian pieni kun muutimme (ja kun sanon "muutimme", tarkoitan tietenkin että nainen sai idean jota hän sinnikkäästi ajoi eteenpäin) olohuoneen järjestystä joka lisäsi katseluetäisyyden yli neljään metriin.
Tervetuloa tupaan 60-tuumainen Sony Bravia! Paljon isompi ja ohuempi ja 15 kiloa kevyempi kuin vanha. Ihanan tarkka kuva.
Pari juttua näissä uusissa televisioissa kuitenkin nikotuttaa. Pari juttua, joiden takia en ole pitänyt kiirettä uuden telkkarin hommaamisessa.
Ensinnäkin tärkein ja otsikossakin oleva kysymys: Internet-yhteys televisiossa. Juu, sen ansiosta televisiota voi kutsua "fiksuksi", se hakee päivitykset hienosti netistä ja siinä on wifi-ominaisuus.
Mutta mitä se OIKEASTI tarkoittaa: Netin ylitse käytettävät on demand -palvelut tulevat telkkariin. Vähän televisiosta riippuen niitä on kirjava ja ihan kattavakin määrä: On Netflixiä, Areenaa, YouTubea, HBO Nordickin kuulemma jossain. Ties olisivatko Maikkari ja Nelonenkin panostaneet ja tehneet Katsomolle ja Ruudulle omat sovellukset.
Tämähän on periaatteessa hienoa, MUTTA valitettavasti kaikissa tutuilla näkemissäni telkkareissa sekä tässä omassa uudessa nuo sovellukset ovat aivan tavattoman kankeita käyttää. On kaukosäädintä, kännykällä tai tabletilla käytettävää kaukosäädintä, jopa omaa ulkoista näppäimistöä, mutta silti ne ovat avuttomia ja kankeita.
Lyhyesti sanottuna en ole vielä törmännyt ÄLYtelkkareissa sovellukseen, joka olisi parempi kuin kännykkä- tai tablettisovellus, tai ihan läppärillä käytettävä nettisivu. Näihin taas pääsee käsiksi yksinkertaisesti niin, että tuuppaa telkkarin persuuksiin Chromecastin, Apple TV:n tai vaikka vain läppäriin kytkettävän piuhan.
Ja kaikki tämä onnistui jo vanhalla telkkarillani, jossa ei ollut nettiä tai mitään älyominaisuuksia. Pelkästään 35 euron arvoisella Chromecast-tikulla.
Siksi yritinkin etsiä uudeksi telkkarikseni periaatteessa isoa screeniä, jossa on hyvät liitännät ja monipuoliset kuva- ja ääniominaisuudet, mutta sellaisia ei ole tarjolla, kun kaikki telkkarit ovat ÄLYTELKKAREJA.
Saatiin siis esimerkiksi "Discover"-ominaisuus joka hakee kuvaruudun alalaitaan rimpsun samana päivänä tulevia tv-ohjelmia, joista 95% ei kiinnosta minua pätkääkään. Lisäksi saatiin näitä mainittuja palveluja, joista Netflixiä huvikseni kokeilin, mutta joka on niin kankea, ettei se tule kilpailemaan kosketusnäytöllisen iPadin ja Chromecastin kanssa. Areenaa en edes viitsinyt.
Hyvää internet-telkkarissa on ainakin tuo kaukosäädin, jonka saa myös kännykkään, ja jossa on samassa ohjelmaopas. Tämä on edistysaskel verrattuna kaukosäätimellä operoitavaan kankeaan ohjelmaoppaaseen.
Myös kodin netti alkaa tulla vastaan. Paritaloyhtiöömme saa maksimissaan 20 megan ADSL-netin, ja jos kaksi läppäriä, kaksi kännykkää, iPad ja telkkari ovat samaan aikaan yhteydessä wifi-reitittimeen, syntyy pätkintää. Onneksi 4G-kuuluvuus on hyvä, joten kännykät voivat käyttää sitä.
Itse telkkari on kuitenkin mahtava, heti kun ratkaisin aluissa mainituista ongelmista toisen: Niinsanottu motionflow teki kaikista elokuvista ja sarjoista aivan saippusarjan näköisiä kotivideoita. TV on niin fiksu, että se lisää freimien väliin kuvia niin, että 24 sijasta niitä onkin 120 (tsjp). Tämä tekee liikkeestä pehmeämpää, ja lopputuloksena minun ja monen muun silmissä Platoon näyttää pienellä digivideokameralla kuvatulta turistifilmiltä. Kytkekää tuo pois, vaikka olenkin lukenut että joidenkin silmään tuollainen teknologia (sitä on käytännössä kaikissa uusissa telkuissa eri nimillä) näyttää hyvältä.
Se telkkareista. Hyvää äitienpäivää!
