Olen lukenut Harry Potter -kirjasarjaa uudestaan, koska saimme sen avulla tytärpuoleni innostumaan pitkistä tarinoista, toivottavasti pian kirjojen lukemisesta itse ja fantasiakirjallisuudesta, mikä ei koskaan ole väärin.

Ensimmäisellä kerralla ahmin kirjat läpi nopeasti. Petyin hieman cliffhangereihin ja tyhjäkäyntiin 4. kirjan jälkeen, mutta muuten tarina ja sen maailma katosi mielestäni ennalta-arvattavan loppuratkaisun jälkeen.

Nyt, hitaasti suomennoksia ääneen lukiessa, olen ehtinyt ajatella kirjan maailmaa tarkemmin. Olemme tällä hetkellä 6. kirjan loppuratkaisussa (IIIKS), ja varsinainen arvio kirjasarjasta seuraa Kuoleman varjelusten jälkeen, mutta ajattelin kirjoittaa jo tässä keskeneräisessä vaiheessa eräästä Potterin maailman omituisuudesta.

Minä nimittäin tavallaan ymmärrän Voldemortin porukkaa. En tietenkään ymmärrä heidän perustelematonta julmuuttaan (no, ehkä hirnyrkkien mukana kadonnut sielu sitten selittää julmuuden), mutta heidän tahtoaan elää nykyisen taikayhteiskunnan ulkopuolella.

Rasismi ei ole se syy, vaikka J. K. Rowling sen onkin kirjoittanyt hellyyttävästi mukaan. Niin sanottujen "kuraveristen" halveksunta ei ole pelkästään Kuolonsyöjien piirre, vaan ikivanhoista ja homehtuneista perinteistään kiinni pitävän kulttuurin kuolinkorinaa.

Minusta Kuolonsyöjien maailman erityispiirre on halu toimia Taikaministeriön ulkopuolella. Muu taikamaailma on pakotettu Taikaministeriön sosialistisen byrokratian valtaan, joka Harry Potterin esimerkillä todistettuna on usein myös mielivaltainen.

Taikaministeriössä on valtava määrä erilaisia osastoja, joiden nimillä vitsaillaan kirjasarjan mittaan usein. Sen lisäksi taikamaailman työpaikkoja tuntuu löytyvän lähinnä palvelualalta. Taikaministeriön pomon paikka on valtavan politikoinnin takana, ja jos ei kuulu taikaministeriöön, eli "Puolueeseen", on turha haaveilla merkittävästä postista.

Weasleyn perheen isä on ilmeisesti liian kiltti tai idealisti, että yrittäisi kiipiä epätoivoisen suuressa Taikaministeriö-organisaatiossa. Niinpä hänet on tuomittu huonosti palkattuihin paskaduuneihin, joista Puolueen ylemmät jatkuvasti vittuilevat.

Voldemort joukkoineen taas haluaa toimia Taikaministeriön ulkopuolella. He ovat käynnistäneet suorastaan randistisen vastaliikkeen, jossa vahvempi tappaa heikomman, ja kaikista vahvin tekee mitä haluaa. Mutta vastakkainasettelu on kuitenkin selvä. Voldemort johtaa yksilöllisyyden ihannointiin taipuvaista, joskin fasismilta haiskahtavaa henkilökulttia, jossa itsenäiset ja rohkeat teot palkitaan. Palkinnot tosin ovat yleensä pomon lupia tappaa joku.

Oli miten oli, Potterin maailma on jakaantunut äärimmäisesti kahtia valtaapitävän taikaministeriön sosialistiseen byrokratiaan (koska pitäähän se valtava koneisto jollain rahoittaa) ja Voldemortiin fasismiin. Tylypahkan koulu on ainut sosiaalidemokratiaa muistuttava alue tässä sekamelskassa. Harrylla oli aikuisiässä varmasti muskelia yletä Puolueen koneistossa, mutta entäs ne kaikki kiltit tylypahkalaiset, jotka valmistuttuaan lähtevät koulusta suurin toivein?