Hyvää #worldbookdayta. Sen kunniaksi kirja-arvostelu ja lukuvinkki.
Jari Sarasvuo on ollut minulle tärkeä mediahahmo 1990-luvulta asti, kun seurasin Hyviä, Pahoja & Rumia intohimoisesti. Kerran jopa faksasimme ohjelman kuuluisaan palauteosioon ystäväni Kirbyn perseen hänen vanhempiensa faksilaitteella. Nyttemmin olen palvonut hänen radio-ohjelmaansa, josta edelleen nautin viikoittain.
Tämä kirja kertoo Sarasvuon ammatillisesta historiasta hyvin henkilökohtaisen linssin läpi katsottuna. Miehen henkilökohtaisen elämän kirja jättää paljolti rauhaan, mikä on ehkä viisastakin, kun ottaa huomioon miten paljon hänen julkista persoonaansa on vuosien saatossa ruoskittu milloin mistäkin syystä. Kirjasta se tekee ehkä aavistuksen puolikkaan, mutta toisaalta ammatillisessakin historiassa riittää kertaamista.
Oikeastaan tämä kirja auttoi minua ymmärtämään, miten pientä sivuroolia mediatyöt Jari Sarasvuon ammatillisessa elämässä ovat näytelleet. Hänen varsinainen päätyönsä on aina ollut Writers' Studio - myöhemmin Trainers' House - joka muovautui kolmen kaveruksen markkinointitoimistosta valmennusyritysten palvotuksi kuninkaaksi.
Sitten tuli fuusio Satama Interactiven kanssa, päähenkilömme yrityksen ja persoonan romahdus ja Strongholdin TOUKKAVAIHE, jota ihan rehdisti palvoin. Tuli sellainen HPR-fiilis pitkästä aikaa silloin kun näin sen videon, jossa Sarasvuo istuu lauteilla ja kertoo elämästä. Vaikka kuinka yrittäisitte pukea sitä ahneen käärmeöljykauppiaan viittaa Sarasvuolle, niin ei se voi olla tuo mies. Tuo mies on hullu, sillä positiivisimmalla mahdollisella tavalla.
Sarasvuon työfilosofia ja erilaiset valmennukselliset filosofiat ovat kirjassa vahvasti läsnä, mutta mikään uuden metodin myynnin tueksi tarkoitettu opus tämä ei todellakaan ole - koko Stronghold mainitaan vasta aivan kirjan lopussa, kronologisesti kun edetään.
Eniten kirja avaa silmiä sen suhteen, miten herkillä Jari Sarasvuo elämänsä kanssa on. Ehkä se on toisaalta hänen menestyksensä avain. Mutta kyllä herkille ja avoimille ihmisille tulee myös turpiin. Kirjan perusteella intohimo tuottaa suuria onnistumisia, mutta edesauttaa myös aikamoista hyväksikäyttöä.
Tavallaan kirja on aika hyvä muistutus siitä, että yrityksetkin ovat inhimillisiä, koska niitä johtavat ihmiset ovat. Tai no, ehkä tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen toimien takana olevat ihmiset on helppo häivyttää johtoryhmän kokoushuoneen ovien taakse. Satamassa tai Trainersilla ihmiset ovat kuitenkin lähellä.
Sataman ja Trainersin fuusiosta kertova jakso on jo valmiiksi imevästi kirjoitetun kirjan trillerimäisin osuus. On kuin lukisi jotain Ilkka Remeksen taloustrilleriä, mutta Mikko Rimmisen kielikuvilla. Ihanaa. Tai kun hän kertoo Trainersin kulta-aikojen palosta ja bileistä. Tai hahmoista. Tai Simo Rantalaisen noususta ja tuhosta. Tai Kari Uotista. Tai mielipuolisesta, jopa maanisesta anteliaisuudestaan.
Kirjat syventävät sivistystä. Jos ajattelet, että Jari Sarasvuo on ahne paskanpuhuja, lue tämä kirja. Jos taas ajattelet, että hän on Suomen yritysmaailman pelastava enkeli, lue tämä kirja.
Jälkikäteis-edit: Piti sanoa, että kirjaa lukiessa Sarasvuo palkitsee scifi- ja fantasiakirjallisuuden tuntijat intertekstuaalisilla viittauksilla. Ainakin Frank Herbertin loistava Dyyni saa mainintoja, ja olisiko niin että Song of Ice and Fire myös.
