Onneksi minua aktiivisemmat bloggaajat ja musiikkilehdet ovat jo ehtineet nostaa esiin Antero Lindgrenin debyyttialbumi Motherin.

On meinaan todella TODELLA hieno päänavaus tältä mieheltä.

Olen kotoisin samasta pikkukaupungista kuin Antero, joten olemme siis puolituttuja. Näin hänet muutama vuosi sitten, ja hän kertoi tekevänsä levyä. "Okei", ajattelin. Niinhän me kaikki. Sittemmin Antero yritti saada albumia aikaan 22-Pistepirkkojen levy-yhtiölle ja kanssa, mutta siitä ei ilmeisesti tullut mitään.

Hyvä niin, sillä itsehän en koskaan ole pitänyt "Pirkkojen" musiikista tai blues-lässytyksestä. Keränen-metodilla tuotettuna Anteron levy olisi huomattavasti tylsempi kuin nyt, kun sille ovat taustoja tehneet trendikertut Siinai/Zebra&Snake-yhteyksistä.

Oli vaara, että mainitut trendikertut olisivat vieneet päähuomion abstrakteilla taustoillaan, mutta täytyy nostaa heille hattua, sillä Mother on tyylikkäintä suomalaista singer-songwriterismia koskaan. Ei mitään väsynyttä kasaripastissia Bon Iverin jalanjäljissä, vaan biisien karuutta korostavaa kaiutettua kauneutta.

Mother ei ole aivan viiden tähden levy, sillä keskivaiheilla (Cutting Her Loose, Fall Is Here) levy hiukan yskähtelee keskitempoisuudessaan, mutta esimerkiksi aloituskaksikko Mother ja Louise (My Sweet) ovat huikeinta timanttia aikoihin.

Antero, palvon sinua. Huittislaisista on sittenkin johonkin.

Ovat pistäneet koko levyn Soundcloudiin, joten naatiskelkaa ja hakekaa sitten kaupasta omanne.






Blogissa tulossa lähiaikoina muun muassa Lumia-käyttökokemuksia (näköjään puhelin pitää vaihtaa vuosittain...) ja muutamia levyhehkutuksia.