Ihan oikeasti. Daddy Palesin edellinen levy Studio Tan (2007) oli aika innoton ja tylsä. Quarter Past (2003) oli outo sivuaskel, väkisin yritetty jotenkin. Eka levy Pale Ontologist (2001) on oikeastaan aika hyvä, kolme ja puoli tähteä viidestä (tai seitsemän jackrussellin kuvaa kymmenestä), mutta se "knowledge" ja uho kuulostaa aika hölmöltä nykyään.

Paleface on mun mielestä aina ollut lahjakas, mutta noi levyt on vaan ollu aika köpösiä. Se vaihto-oppilasvuodesta jauhaminen on myöskin kyllästyttänyt. Juu, räpin realness-kriteeri täyttyy, mutta ennen tätä kuuta Palen track record on ollut (Jay-Z:tä lainatakseni) "one hot album every ten year average, and that's so lame).

Ipanapa-biisi Hiphoppii englantii antoi toivoa. Se on ihan oikeasti hauska ja mahtavasti riimitelty biisi, jota on tullut kuunneltua hämmentävän paljon.

Mutta sit tuli Helsinki - Shangri-La. Tämä levy todistaa, että vaikka osaa englantia sujuvasti, räpissä kieli pitää osata läpikotaisin. Suomeksi Paleface nimittäin osaa.

Polittinen tai yhteiskuntakriittinen räppi on helvetin vaikea laji. Kyllästyttää todella pahasti kaikki lähiöissä kasvaneet suomiräppärit, jotka oikeuttavat "yhteiskunnallisuutensa" toteamalla, että lähiöissä dokataan. Palefacen kanssa ei tarvitse olla edes samoilla linjoilla viihtyäkseen mukana kyydissä.

Sanoituksiin on myös upotettu paljon erisnimiä ja kulttuuriviittauksia, joiden bongaaminen on viihdyttävää. Yhdessä kohtaa puhuu joko Andy McCoy tai hyvä imitaattori, yhdessä biisissä erehdyttävästi Herra Ylpön kuuloinen kaveri murahtelee. Puhepätkien alkuperää en tunnista, mutta joku voi tuonne kommenttikenttään auttaa.

Enemmän kuin yhteiskuntakriittistä räppiä tämä onkin kuplettilaulamisen perinteen jatkamista. Irwin on kuollut ja Jaakko Teppokin aika huonossa kunnossa, joten kyllä tälle tilausta on. Vielä kun osa sampleista ja melodioista on haettu ihan trad-maailmasta, vois tällä kuvitella olevan yleisöä paljon laajemminkin kuin vain räpin piiristä.

Talonomistaja ja Syntyny rellestää on soinut paljon ainakin Youtubessa, mutta huonoa biisiä tässä ei olekaan. Procol Harumin Whiter Shade of Palen laulaminen tuntui aluksi vähän oudolta, mut okei, onhan biisin nimessä kuitenkin Pale, joten antaa mennä. Sitäpaitsi Karri Kalpeanaama osaa laulaa! (Lisäys Timon kommentin jälkeen: Osaa laulaa, mut sellaisella herttaisen sydämeen käyvällä tavalla, mistään mestarillisesti äänenkäyttäjästä ei ole kyse).

Summa summarum ja muita yhteenvetoon viittaavia latteuksia:
Ihan puskista tulleena Paleface teki yhden vuoden parhaista kotimaisista levyistä. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Mutta kiitos Pale. Asan, Pyhimyksen, Kemmurun ja Loost Koosin rinnalle kaivattiin aikuisille sopivaa rap-artistia kotikuunteluun.

Talonomistaja maistiaisiksi, olkaa niin hyvät. On muuten yli puoli miljoonaa kuuntelua YouTubessa.




Niin, tietty arvosana. Koska olen ainakin toistaiseksi ajatellut huomioida vain erittäin hyviä levyjä, on Palenkin arvosana kova: Yhdeksän jackrussellin kuvaa kymmenestä.