Nyt ei ole kyllä kerennyt katsella telkkua hirveästi, paitsi Netflixistä leffoja. Mutta paria tv-sarjaa olen myös kerennyt seuraamaan. Näistä laadukkain on Boardwalk Empire, mutta aion nyt tässä hehkuttaa erästä hömpämpää sarjaa, ajoittaisessa kömpelyydessään ihanaa ONCE UPON A TIMEÄ. Olen katsellut sarjaa jenkki-Netflixistä (Media Hint -addon, uskoisin että laillista hommaa, ehkä. En piratisoi koskaan mitään, maksan siis Netflixin kuukausimaksua joka tapauksessa), mutta se tulee myös Neloselta.

Lyhyesti: Kaikkien legendaarisimpien satujen hahmot asuivat samassa maailmassa, Lumikin ilkeä äitipuoli suuttui niin pahasti Lumikille, että Tittelintuuren (LOISTAVA Robert Carlyle) taikojen avulla siirtää satuhahmot USA:n Maineen, Storybrooke-nimiseen kaupunkiin. Kukaan ei muista olevansa satuhahmo, eivätkä he suoraan olekaan esikuviaan. Tai siis kyllä KUKAAN muistaa, nimittäin pieni poika Henry, jolla on hahmojen tarinat sisältävä satukirja hallussaan. Tarina alkaa, kun hänen biologinen äitinsä (joka oikeasti on Lumikin vauva) tulee kaupunkiin. Tämä on outoa, sillä kukaan satuhahmoista ei pysty lähtemään kaupungista, eikä sinne myöskään yleensä kukaan tule.

Satuosiot on toteutettu suurelta osin digitaalilavasteissa, jotka ovat paikoin kököhköjä - siis ainakin hienoihin fantasialeffoihin verrattuna. Muutenkin juoni on välillä aika pehmeää, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - hommassa on isosti imua. Satumaailman ja Storybrooken välillä vuorottelevat tapahtumat äityvät paikoin jopa ujosti Twin Peaksiin niiavasti pelottaviksi, ja Robert Carlylen Rumpelstiltskin tarjoaa loputonta iloa mahtavuudessaan - sama koskee hänen Storybrooke-vastinettaan Mr. Goldia.

Ei tässä sen kummempaa pointtia. Saa suositukseni. Viikonlopuksi olen suunnitellut melko vakavahenkistä kirjoitusta musiikkijournalismista. Radioalan ihminen myy eteenpäin, näin se vaan on.