Listausmaanikko huipentaa kaksiosaisen Vuoden levyt -listauksensa kymmeneen parhaaseen kotimaiseen levyyn. Järjestys voisi jälleen kerran vaihtua päivittäin, mutta jokseenkin tällaisesta levykymmeniköstä minä pidän tänä vuonna eniten.
Hevipainotteisuutta ilmassa. Ehkä olen sitten kuunnellut tänä vuonna enemmän heviä, mene ja tiedä. Kärkikymmenikön ulkopuolella ei superhyviä levyjä, mutta oli tuo rajankäynti aika tiukkaa.
En viitsi tehdä näistä Spotify-listaa kun niin monta levyä puuttuu sieltä. Harmi.
1. Samuli Putro – Tavalliset hautajaiset
Aina kun Samuli Putro tekee melankolisen levyn, minä olen myyty. Tähän levyyn tuli jotenkin kilahdettua kaikista levyistä eniten tänä vuonna. Siis niin, että Olet puolisoni nyt oli ensin marinoinut minut valmiiksi, ja sitten kun albumi tuli, olin aivan täysin myyty. Se rap-biisi on vähän heikompi, mutta muuten puhdasta loistavuutta.
Blogiarvio täällä. (Ai katos, tuolla arviossa povaan tästä vuoden levyä. Näin kävi.)
2. Pariisin Kevät – Kaikki on satua
Tämä on hieno hetki. Olin toivonut tätä levyä Pariisin keväältä alusta lähtien, mutta Meteoriitti ja Astronautti sisälsivät moelmmat muutaman hyvän singlen, mutta jättivät kokonaisuuksina kylmäksi. Liian kylmäksi siihen nähden, että Arto Tuunelan & co:n toimissa on ollut tietynlaista neroutta aina. Nyt se sitten onnistui. Ja vielä valtava radiohitti!
3. Swallow the Sun – Emerald Forest and
the Blackbird
Tänään julkaistiin Emma-ehdokkaat myös metallilevyistä, eikä tämä ollut listalla. IHMETTELEN Matti "DJ Liekki" Riekin johtamaa katrasta. Terveiden Käsien rutiinilevy mutta ei tätä. Ehkä trve kult -ihmisten mielestä "Swallarit" ovat tehneet parhaat levynsä aiemmin, mutta minulle se on tämä. Putron jälkeen vuoden toiseksi kovin kilahdus.
Tämä kuluu edelleenkin lenkillä ja joskus Kehä I:llä. Loistava levy.
4. Lapko – Love
Äh, olen minä jollain tavalla jäävi, mutta kyllä tätäkin on tullut kuunneltua aivan järkyttävän paljon. Taiteellinen, konseptiltaan vahva, suvereeni. New Bohemialla tuottajaksi ryhtynyt James Goodwin ja Lapko toimivat tällä levyllä paljon paremmin yhteen, kaikki soi paksusti mutta silti dynaamisesti.
En ole kirjoittanut tästä edes blogiarviota, mutta kyllähän tämä jukoliste toimii!
5. Mokoma – 180 astetta
Tästä levystä ei ole blogiarviota kun arvostelin sen Rumbaan neljän ja puolen tähden arvoisesti. Miten se on silti vasta viidentenä???? En minä tiedä, ekat kolme levyä on viiden tähden ja Lapko neljän ja puolen myös.
En olisi uskonut että Moksu tässä vaiheessa uraansa julkaisee parhaan levynsä! Varsinkin kun sen akustisen levyn uudet biisit olivat minusta aika kehnoja. Mutta niin se vaan on, että Stam1nan ujosti kyykätessä isoveli pistää tuulemaan. Ja kun tässä on ähäkutti-eleenä Stam1nalle myös loistava Stam1na-henkinen biisi Valkoinen kohina. Sitten on tietysti VALTAVA radiobiisi Punamultaa, käsittämättömän hieno black metal -biisi Illan henki ja über-positiivinen pop-herkku Uskalla elää.
Hyvä nimi levylle jolla ilmaisun eri puolet ovat esillä kuin viuhka.
6. Kuolemanlaakso – Uljas uusi maailma
Ja lisää metallia! Tässä levyssä on samanlaista henkeä kuin Swallow the Sunilla. Se on jotenkin valtavan tietoinen olemassaolevasta metallista ja uskaltaa toimia omapäisesti ja itsenäisesti. Jopa suomeksi puhutut osuudet toimivat, vaikka leffatrailerimaisen uskottavan narisevan äänen lukemat "pelottavat" läpät menevätkin helposti yli.
Tarkempaa tietoa löydät blogiarviosta. Tuolla arviossa ennustan, että on 5 parhaan Suomi-levyn joukossa tänä vuonna. No, läheltä piti.
7. Disco Ensemble – Warriors
Olkaa kaikki hiljaa! Disco Ensemble puhkeaa kukkaan vasta nyt, Island of Disco E:llä ja tällä Warriorsilla! Totta kai tässä on myös bändin isoin radiohitti Second Soul, mutta ei ole kyse niin singlejen varaan nojaavasta levystä kuin First Aid Kit, jolla kieltämättä oli kovia täräyksiä. Ohinukuttu, aliarvostettu, Disco Ensemblen melodisuus on valtavan hienoa.
8. Antero Lindgren - Mother
Antero Antero minkä teit. Göstä Sundqvistin näköinen tyyppi joka asui nuorena samalla pienellä paikkakunnalla kuin minä. Yllätti ainakin minut todella pahanpäiväisesti julkaisemalla näin huikean levyn! Taisi voittaa Rumban kriitikkopollin ja hyvä niin. Käsittämättömän vahvan tunnelman rakenteja ja Zebra & Snaken tuotanto toimii upeasti. Tulee vieläkin kuunneltua tasaisin väliajoin. Antero, kumarran sinua.
9. Pää Kii – Pää kii
Melkoisen hypetetty levy. Itsekin sytyin Kalifornia Dreamin' -biisiin heti kuin kuulin. Vaikka Teemu Bergman on lukemastani päätellen liian vaikea tyyppi pystyäkseen nauttimaan menestyksestä tai pitämään bändejä kasassa kovin pitkään, umpilahjakas hän selvästi on. Kakkahätä-77:n (tai miten se nyt kirjoitetaankaan) Tuttipullonimijä on parhaita suomipunk-biisejä koskaan, ja Pää Kiin idea naittaa Bergman-punk Tehareiden kanssa toimii tietenkin kuin häkä.
Aavistuksen puuduttava levy vaikkei pitkä olekaan, kiistämättömän lahjakkaan ryhmän tekosia silti. Tekee mieli korkata kalja.
10. Yournalist – Horror and Terror
Perkele kun odotin tältä levyltä jonkin verran enemmän. Slippery & Infected -ep osoitti, että bändillä on lähes pixiesmäisen hieno tapa liikkua venkoilevista säkeistöistä isoihin kertosäkeisiin - ja kyky tehdä niistä isoista kertosäkeistä jumalattoman tarttuvia.
Heillä on myös kyky luoda oma maailma levylleen. Yournalist-fiilis, joka tempaa mukaansa.
Koko levyllä biisimateriaali valitettavasti hieman notkahtaa, mutta parhaista hetkistään johtuen tämä pysyy mukana vuoden kymmenen parhauden joukossa. Vaikka joitain biisejä tulee skippailtua, tätä tulee myös kuunneltua edelleen tasaisin väliajoin.
Tätä blogia ei ole kommentoitu pitkään aikaan, joten kerro nyt ihmeessä missä tämä meni vikaan!
Tää kotimaiset lista on mulle paljon tutumpi, kun taas tuolta ulkomaiset puolelta oon kuunnellu vain paria levyä. Mä kun en ole niin tuollaisen kriitikkouskottavan musiikin fani :)Kuten ehkä mun listasta huomasit. Sun listoissa on hienoa tuo monipuolisuus ja ennen kaikkea metallivyjen mukana olo.
Mä en Mokoman levyä oo kuunnellu kun se ei Spotifyissa ole ja tuo punamultaa biisi ei vaan vakuuta yhtään, vaikka tiedän ettei se kuvasta kokonaisuutta.
Kyllä 180 Astetta kannattaa jossain kohtaa tyypata, Punamultaa kertoo levystä aika vähän. Valkoinen kohina ehkä paremmin.
Ehkä toi ulkomaisten lista on sit "vaikeempi". Levyjä julkaistaan vaan niin paljon, että minun korvaani iskivät juuri nuo. MItenkään valtavan kattavasti en voi väittää kokonaisia levyjä ulkomailta kuunnelleeni. Paljon enemmän kuin keskivertojantteri kuitenkin.