Nämä tavoitteet ovat itseäni varten, joten pyrkisin niihin joka tapauksessa. Mutta kirjaan ne nyt tännekin, jotta voimme myöhemmin tarkastella mitä tapahtui.
- Vuoden aikana yli 1300 juoksukilometriä
- Helsinki City Runilta uusi ennätys (viime vuonna 1:50:58, mutta reitti oli mahdollista juosta 400m liian lyhyenä...)
- Onnistunut maratoni alkusyksystä, kun tuo ensimmäinen ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Paikka vielä avoin.
Talvijuoksuselfie viime keskiviikolta.
Siinä se! Lähinnä kuitenkin aion nautiskella jokaisesta kilometristä ja seuraavan lenkin odottamisesta. En halua ottaa liikaa paineita tästä henkisen hyvinvointini kannalta niin tärkeästä harrastuksesta.
Olen tosin päättänyt tässä talvella ja keväällä lisätä nopeusharjoitteluja (eli vetoja) verrattuna viime vuoteen. Muutaman vetolenkin olenkin jo tehnyt. Ihanan vittumaista puuhaa.
Lopetamme lainaukseen Haruki Murakamin mainiosta kirjasta What Do I Talk About When I Talk About Running.
Pain is inevitable. Suffering is optional. Say you’re running and you start to think, Man this hurts, I can’t take it anymore. The hurt part is an unavoidable reality, but whether or not you can stand any more is up to the runner himself. This pretty much sums up the most important aspect of marathon running.
