Päätin vaihtaa "Kirja-arvio"-otsikon tästä lähin muotoon "Lukuvinkki", koska vaikka arvioinkin lukemiani kirjoja, on suurin osa niistä niin vanhoja ettei varsinaisessa kritiikissä ole juuri mieltä. MYÖSKIN uskon että lukuvinkki on houkuttelevampi termi otsikossa kuin kirja-arvio. Sehän kirjojen lukemisessa on vaikeinta: Mitä lukisin seuraavaksi. 

Sain tämän J. G. Ballardin varhaisen novellikokoelman monta vuotta sitten kirjallisuudenystävä Samuli Knuutilta, joka pisti kirjojaan jakoon. Kiinnostuin, koska olin muistaakseni siinä vaiheessa lukenut Super-Cannesin ja nähnyt Crashin elokuvana (tietämättä katsoessani että se perustuu Ballardin kirjaan). Kindle-aikakauden vallatessa lukutottumukseni novellikokoelma sai pölyttyä kirjahyllyssä aina tähän kesään asti. Tarvitsin Kreetalle rantalukemista, Ballard messiin!

Sittemmin olen lukenut Ballardilta myös omaelämäkerrallisen Empire of the Sunin, mutta scifi-puoli on ollut Super-Cannesin varassa.

En yleensä lue novellikokoelmia. Toisaalta novellit ovat lyhyinä sopivia suupaloja kiireisiin lukuhetkiin, mutta pitkien romaanien ystävänä (nyt menossa n. tuhatsivuinen Haruki Murakamin 1Q84 joka on sivumennen sanoen parasta mitä olen aikoihin lukenut) ne tuntuvat liian hätäisiltä.

Viihdyin kuitenkin tämän Ballardin kokoelman parissa. Niminovelli oli mielenkiintoisin. Maapallon pyörimisliike on lähes pysähtynyt, ja mies etsii uniaan hitaasti pyörivällä maapallolla. Yön raja liikkuu siis ehkä 10 metriä viikossa. Todella pelottava tunnelma tässä tarinassa.

Myös Waiting Grounds oli hieno tarina kaukaisen kuun pinnalla olevan tutka-aseman hoitajasta. Hän ryhtyy selvittämään mitä edellinen asemapäällikkö oli oikein touhuillut.

Novellimuodossa tarinan teho perustuu yleensä siihen, että lukijalle ei kerrota kaikkea. Alun pitää olla rivakka koska muoto on lyhyt, ja että lukija koukuttuu. Jotenkin se on myös ärsyttävää. Lopussa paljastuu se, mitä ei alussa kerrottu. Tämän lisäksi tarina tietysti saavuttaa kliimaksinsa. Tuplatäyttymys.

Ehkä siksi pidin eniten mainituista kahdesta pidemmästä tarinasta. Lyhyistä on mainittava kokoelman päättävä The Assassination of John Fitzgerald Kennedy Considered As a Downhill Motor Race, joka kertoo juuri siitä minkä otsikko lupaa. Se on saanut ideansa Alfred Jarryn novellista The Crucifixion Considered As an Uphill Bicycle Race.

Day of Foreverin tarinoihin Ballard oli onnistunut luomaan kauttaaltaan uhkaavan tunnelman, mistä pidin paljon. Koko ajan oli hieman epämukana olla. Niin se pitääkin olla.

Ballardilta pitäisi varmaankin lukea Atrocity Exhibition, vaikka se kait onkin aika vaikea. Ja tietenkin Crash, jonka edelleenkin olen nähnyt vain elokuvana. Mutta mitä muuta? Mitä suosittelette? Empire of the Sunista en hirveästi pitänyt. Hänen kohdallaan sanonta "truth is stranger than fiction" ei pidä paikkaansa.

JA HEI! Koska sain tämän kirjan herra Knuutilta, haluan nyt laittaa sen vastaavasti eteenpäin liikkeelle. JOS haluat tämän kirjan, kommentoi alle että haluat kirjan ja pistä osoitteesi jussi.mantysaari(ät)gmail.com. Ensimmäinen kommentoija saa kokoelman.