Hyvää sadepäivää. Minä lähden tänään perheen kanssa aurinkorannalle, eli siis siirrän treenatun ja puhkijoogatun vartaloni muiden pohjoisen ihmisten tavoin lämpimään paikkaan, jossa voiteellisesta suojautumisesta huolimatta muutun punaiseksi. (Huom. varkaat: Kämpässämme on sillä välin sijaisasuja, eli tämä ei ole tyhjillään. Ei sillä että täällä olisi mitään varastettavaa).
Näitä lomamatkoja varatessani on tapanani yrittää saada käyttäjäarvioiden perusteella selville, mihin kannattaisi lähteä. Tätä vertaisarviointia käyttäessäni olen törmännyt muutamiin omituisuuksiin, joita kutsun tässä suomalaisen lomailun paradokseiksi.
Kirjoitukseni ei ole kovinkaan vakavissaan tehty, vaan se perustuu stereotypioihin. Mutta mikä pakina ei perustu? Alla olevassa kuvituskuvassa olen minä, kohteessa. Hyvää lomaa kaikille!
1. Halutaan koskematonta ja autenttista, mutta kaikki mahdolliset palvelut
Tämä on ehkä yleisin ongelma. Toisaalta paikan jonne charter-koneella saapuu, pitäisi olla täysin koskematon ja turisteista vapaa. Parasta olisi, jos paikalliset käyskentelisivät rauhallisesti kansallispuvuissaan ja tutkisivat valkoisia tulokkaita utelias mutta sivistyksen puutteesta kielivä ilme kasvoillaan.
Sitten toisaalta on katastrofi, jos Osuuspankin kortilla ei voi ostaa suomalaista sinappia korkeintaan 300 metrin etäisyydellä majoituspaikasta. Tai jos lähiravintolan menu on tarjolla ainoastaan – ja tämä on pahinta mitä voi tapahtua – PAIKALLISELLA KIELELLÄ!
Jos paikassa on paljon turisteja, syntyy tarvetta kattaville palveluille. Yleensä KÄVELEMÄLLÄ turistipaikoista muutaman kilometrin voi löytää ihan autenttista paikallista asutusta, mutta se on vähän sama kuin usuttaisi Helsinkiin saapuvan turistin kävelemään Etelä-Haagaan. Kiva alue, mutta vittuako se turre siellä tekee?
Tähän liittyy myös se, että kaikki paikalliset rakennukset, jotka eivät ole tuhansia vuosia vanhoja raunoita tai upouusia hotelleja, ovat KAMMOTTAVIA HÖKKELEITÄ, jotka pitäisi purkaa. Vaikka ne ovatkin todellisuudessa niitä autenttisen paikallisväestön taloja.
2. Kaikki paikalliset yrittävät vain huijata turistin rahoja
Turistikohteessa mikä tahansa liiketoiminta ei ole liiketoimintaa, vaan suurimittaista ja julmaa huijausta, jonka tarkoituksena on viedä viattoman suomalaisturistin rahat. TOISAALTA viaton suomalaisturisti haluaisi kaikki palvelut suomeksi, mutta kymmenesosalla Suomen hinnoista. Kts. edellinen kohta.
Tämä huijauksen pelko on toki joskus aiheellinen ja maalaisjärkeä saa aina käyttää, mutta matkatoimistojen kävijäkommentteja tutkiessa huomasin mm. väitteen, että kyproslaisessa kaupungissa "kaikki kaupat ovat luultavasti saman perheen hallussa". Koskaan ei sanalla "perhe" ole ollut niin saatanallista konnotaatiota kuin tuossa lauseessa. Mistä kirjoittaja päätteli, että kaikki kaupat ovat saman "perheen" hallussa: "Hintalaput ovat kaikissa kaupoissa samanlaisia".
HALLELUJAH! Hintalappukone on sylkenyt samanlaisia lappuja! Mutta suomalaista ei niin vaan huijata! HINTALAPPUHUIJAUS ON PALJASTETTU!
Sitten taas toisaalta matkatoimiston palveluja pidetään ylihintaisina. Onneksi silloin ei joudu asioimaan paikallisten kanssa, koska ne huijaavat vielä enemmän.
3. Parasta olisi, jos lämpimän ilman ja halvat hinnat saisi siirrettyä Suomeen
Sitten kuitenkin lopulta. Kaikki epävarmuustekijät, ulos maailmaan lähteminen, huijaukset, ruisleivättömyys ja outo kieli voitaisiin välttää, jos meillä Suomessa olisi naurettavan pienellä palkalla töitä tekeviä palvelun ammattilaisia, 10 astetta korkeampi keskilämpötila (tätä tavoitetta Persujen ilmastopolitiikka helpottaa) ja puhdas meri.
Kunpa vain!
Hahhah, tämä oli hyvä! :D
Kreetalle Sinuhe messiin! Chanian huudeilla, perhaps? Jopa Platanias?
IDDQD, ei ollu Sinuhe messissä vaikka toki olen sen lukenut. Ja läheltä piti, Agia Marina, Plataniaksen naapurissa. Tykkäsin! Vaikka kaikki huijas! No ei.