Taannoin intobloggasin kun pääsin puolivahingossa kuulemaan ennakkoon pari biisiä Röykkareiden ja Robynin ep:ltä.

Nyt se ep on "täällä",  ja täytyy sanoa että ei se elä ennakkohypensä mittoihin.

Siinä tärkein.

No hyvä on. Kerron lisää. Ep ei ole huono, mutta se on oudon välimallinen ja ehkä liiankin tinkimätön.

Do It Again -biisi on edelleen mahtava. Juuri sitä, mitä näiden kahden tahon yhteistyöltä voi odottaakin. Se on kirkkaasti ja selkeästi ep:n paras biisi, ja sellaisia olisin toivonut mukaan lisää. Myös ep:n avaava Monument on melkein täysosuma.

Tai se alkaa täysosumana, ja on sitä parin ekan kuuntelukerran ajan, mutta sitten tajuaa, että melkein 10 minuutin pituus on sittenkin liikaa. Siitä on kasvamassa jättimäinen elektropop-orgasmi, mutta sitten (EN pysty jatkamaan tätä seksianalogiaa).

Oikeastaan: Jos Monumentin jälkeen seuraisi täyspitkä levy, jonka mitalla kuultaisiin runsas määrä popin lähihistoriaan jääviä helmiä, Monument olisi täydellinen avausraita.

Nyt sen perään kuullaan hieman Don't Fucking Tell Me What To Do:n (niiltä Robynin kolmelta ep:ltä tuttu biisi) mieleen tuova Sayit, mainittu Do It Again (HELEMEE), sitten With Every Heartbeatin vähemmän toimiva versio Every Little Thing, ja lopuksi vielä 10 minuutin kokeellinen konefiilistely Inside The Idle Hour Club.

Eli läpikuuntelusta nauttii (paitsi vikaa biisiä ei oikein jaksa, kun ei siinä ole hirveästi biisiä), mutta se jää aina kesken. Toisaalta uusi kuuntelu ei sekään TYYDYTÄ NÄLKÄÄ tai SAMMUTA JANOA.

Olen siis vähän pettynyt.

Silti: Mahdollinen Suomen-keikka tulee olemaan mahtava.