En tiedä onko tuo levyn nimi edes oikeata latinaa, mutta bläkkis-latinan taitajana arvelisin tuon tarkoittavan "jumalainen vihollinen".

Olen jo aiemmin nostanut tähän hienoon vanhojen levyjen sarjaani yhden bläkkisklassikon, ja nyt tulee toinen.

Satyriconin toinen ja kolmas levy ovat ylivoimaisesti bändin parhaat teokset - se ensimmäinen (Dark Medieval Times) on jotenkin jo liian raakilemainen, vaikka täytyy sanoa etten ole levyä vuosiin kuullut, minulla kun ei ole ollut sitä cd:nä, vaan cd-r:nä, eikä levyä ole Spotifyssä.

Dark Medieval Times, The Shadowthrone ja Nemesis Divina ovat myös bändin ainoat puhdasveriset black metal -levyt. Uskoisin, että suurimmalle osalle "alan ihmisistä" The Shadowthrone on SE levy, mutta minä valitsin tähän nyt Nemesis Divinan, koska onnistuin löytämään sen (bootleg-) vinyylinä, ja koska pidän siitä ehkä aavistuksen Shadowthronea enemmän.

Satyricon on kaksijäseninen bändi. Satyr hoitaa laulun, synat ja kielisoittimet, Frost rummut. Satyr on kaiketi myös aikamoisen arrogantti mulkku, mutta black metal -bändin keulalla sellaisista ominaisuuksista tuskin on haittaa.

Käsittääkseni Satyr tai Frost eivät ole koskaan olleet niin syvällä "pelissä", että olisivat pelleilleet rasismin tai kirkonpolttamisen kanssa. Ainakin Emperorin ja Darkthronen kanssa he ovat kuitenkin olleet läheisissä väleissä, sillä Nemesis Divinalla soittaa kitaraa jälkimmäisen bändin kitaristi Nocturno Culto. Emperorin Samoth sen sijaan soitti The Shadowthronella.



Nyttemmin Satyriconista on tullut synkkä hard rock -bändi, mutta tällä kolmannella levyllään yhtye on siitä hienossa vaiheessa, että he soittavat vielä melodista black metallia, mutta soundipuolella hommaa on viety jo aavistuksen siistimpään ja ehkä kunnianhimoisempaankin suuntaan.

Lopputulos on selkeästi tuotettu, valtavan jylhä, aina tehokas, tiukasti päähän jäävä kokonaisuus, joka ei muutaman vuoden kuuntelutauonkaan jälkeen ollut menettänyt mitään viehätysvoimastaan. Myös soundi on aivan yhtä ajankohtainen kuin levyn ilmestyessä 1996.

Sain yläasteella kaveriltani Höröltä (kyllä) c-kasettina The Shadowthronen. Se teki vaikutuksen. Sitten kun lukiossa kuulin Nemesis Divinaa, oli tapahtunut samanlainen kasvu kuin yläasteelta lukioon siirryttäessä. Sysipimeä ja ehkä lapsellinenkin epätoivo oli kanavoitunut hallitummaksi tunteenpurkaukseksi.

Levyn kuningatarbiisi on tietysti Mother North, jonka c-osan puoliksi puhuttu pätkä on edelleen korniudessaan paras.

"Sometimes in the dead of the night I mesmerize my soul. Sights and visions, prophecies and horror they all come in one".

Hyytävää.

Olisi mahtavaa omistaa vinyylinä myös The Shadowthrone, MUTTA bändin liideri Satyr omistaa kaikki oikeudet alkuaikojen julkaisuihinsa. Ja hänpä ei ole halunnut niitä myydä. Molempia on aikoinaan tehty vain pienet painokset, ja niiden hintoja voi tarkastella täältä tai täältä. SATOJA EUROJA.

Itse asiassa olen saanut asiasta kahdenlaista tietoa. Pistin kerran Svart-levy-yhtiölle postia, että heidän pitäisi nämä uudelleenjulkaisut tehdä. Sieltä vastattiin, ettei kukaan tiedä minne Moonfogin (levy-yhtiö) oikeudet ovat päätyneet. Kuitenkin, kun ostin tämän epävirallisen Nemesis Divina -kopion, tiesi levyn myynyt alan mies kertoa, että oikeudet ovat Satyrilla, mutta häntä ei halua niitä myydä. Siis edes uudelleenjulkaisulisenssiä.

Tässä vielä Mother Northin video. HUH! Olin unohtanut miten klassinen pätkä tämä on! Tässä on KAIKKI!