Vaihteeksi niinsanottua bisneskirjallisuutta, jota erityisesti lentokenttien kirjakaupoissa löytää non-fiction-kyltin alta.

Vaikka olenkin sitä mieltä, että laadukkaasta fiktiosta oppii paljon ihan jokaiseen elämän osa-alueeseen liittyen, on välillä mieltäylentävää lukea ajatuksia herättävää kirjallisuutta siitä, miten työpaikat voisivat toimia paremmin.

En ole itse esimies, mutta toimin tietysti ihmisten kanssa, joten tästä kirjasta oli minullekin paljon hyötyä. Laajemmin ajatellen siitä on varmasti hyötyä kenelle tahansa, huolimatta siitä missä asemassa työskentelee, tai työskenteleekö ollenkaan.

Michael Abrashoff oli aiemmin Yhdysvaltain merivoimissa sotilasarvoltaan jotain korkeaa, jota en nyt tähän jaksa suomentaa. Hän joka tapauksessa sai komentaa muutaman vuoden Benfold-nimistä sotalaivaa. Tässä tehtävässään hän sovelsi vanhanaikaiselle US Navylle vieraita, uudenlaisia johtamismetodeja, jotka tekivät Benfoldista laivaston kiitellyimmän aluksen.

Tarina on inspiroiva, vaikka sen oppitunnit ovatkin usein kuultuja - varsinkin jos on lukenut bisneskirjallisuutta aiemmin. Abrashoff huomasi, että hänen kannattaa kuunnella alaisiaan, käyttää vastuuta motivaattorina, opetella delegoimaan (eli välttää "micromanagingia", mikä tarkoittaa että hän yrittäisi pitää kaikkia lankoja käsissään) ja osoittaa kaikille kunnioitusta.

Jos on tutustunut vaikkapa Seth Godinin mainioihin kirjoihin, tai Daniel H. Pinkin mahtavaan Driveen, nämä ovat vanhoja juttuja. MUTTA koska esimerkin voima on arvaamattoman vahva, Abrashoffin kommelluksia US Navyn palveluksessa Benfoldilla ja USA:n puolustusministerin assistenttina on miellyttävää lukea. Okei, hän on jenkkiarmeijan upseeri (tai miksikä laivaston korkea-arvoisia herroja ja rouvia nyt sanotaankaan), mutta hänen otteensa on yllättävänkin humaani. Olisi mielenkiintoista lukea Venäjän laivaston kapteenin bisneskirja, siinä saattaisi olla erilainen ote. Abrashoff on hyvien puolella.

Luettelin tuossa aiemmin Abrashoffin tärkeimmät opit. Niistä ei valtavan pitkää kirjaa saa, ja Abrashoffkin rupeaa pahasti toistamaan itseään sadan sivun jälkeen. Periaatteessa hän on siinä vaiheessa sanonut kaiken sanottavansa, mutta hän maalailee lisäesimerkkien avulla kertauksia jo sanomastaan.

En tiedä onko tämä bisneskirjoja kustannustoimittavien ihmisten mielestä tarpeellista, koska olen törmännyt samaan toistoilmiöön aiemminkin. Ajatellaanko kustantamoissa, että ihmiset lukevat kirjaa hajamielisesti lentokentällä ja ykkösluokan tilavilla istuimilla, jolloin on parempi, että tärkein viesti toistetaan kirjan mittaan monta kertaa?

Toistosta huolimatta minulle tuli sellainen olo, että sain tarpeellisia muistutuksia ihmisten välisestä kanssakäymisestä työpaikoilla. Tästä on hyvä jatkaa syksyyn. Suosittelen, tietyin tekstissä mainituin varauksin.