Sen sijaan, että katsoin kehuttua Sturm und Drang -dokkaria, kuuntelin David Guettan uuden levyn muutaman kerran läpi.

Kuten blogini lukijat ja kenties kaikki muutkin maapallomme asukkaat tietävät, David Guettan levyt eivät ole sellaisella "albumi on taideteos" -tavalla hyviä, vaan enemmänkin puhtaasti osiensa summia.

Aiemmin tänä vuonna kirjoitin siitä, miten David Guetta (tai hänen levy-yhtiönsä markkinointityypit) maksimoi Lovers on the Sun -ep:nsä huomion Spotifyssä. Nyt, kun Listen vihdoin ilmestyi, huomaan ettei kaikki EP:n biisejä ole huolittu levylle mukaan. Kyydistä on tiputettu Bad ja Shot Me Down, jotka mukana ollessaan olisivat levyn EDM:immät biisit. Deluxe-versiolta (Spotifyn ollessa kyseessä "deluxe"-sana on lähinnä koriste) nämä biisit sentään löytyvät.

Ensimmäinen huomio Listeniä kuunnellessa liittyy Badin ja Shot Me Downin poissaoloon: Yleisilme ei ole kovin EDM. Titaniumiin tai She Wolfiin verrattavaa paukutusta ei löydy ollenkaan, vaan tuotantojälkeä on pehmennetty melko lailla.

Bang My Head tai Sun Goes Down on maustettu perinteisellä Guetta-synalla, mutta toisaalta levyltä löytyy paljon kakkossinkku Dangerousin kaltaisia hiphopilla ja reggaella flirttaavia pop-biisejä. Tai sitten vain pop-biisejä.

Haisteleeko Guetta samaa kuin ruotsalaiskollega Avicii, jonka tuleva albumi on ennakkohuhujen ja The Days -sinkun perusteella huomattavasti Levelsiä pehmoisempi? Onko tunnusomainen EDM-soundi menossa ohi, ja genren suurimmat tekijät siirtyvät eteenpäin genrevapaammiksi DJ-tuottajiksi?

Calvin Harris julkaisi myös albumin pari viikkoa sitten, ja se on kyllä huomattavasti paljon calvinharrisimpi ja EDM:mpi kuin tämä Guettan hittikokoelma. Se on myös Calvin Harrisin vahvuus, mutta musiikin megatrendien liikkeet näyttävät, tuleeko hänestä EDM-reliikki Guettan ja Aviciin edelleen porskuttaessa uusiutuneina pop-tuottajina eteenpäin.

Suuri kysymys Listeniä kuunnellessa on, mikä tästä tekee David Guettan levyn. En nyt ota kantaa väitteisiin, ettei mies ole aikoihin/koskaan tehnyt omalla nimellään julkaistua musiikkia. Mutta jokaisella biisillä on mittava säveltäjäporukka, jonka osaksi Guetta on myös merkitty. Hän on myös tuottanut aisaparinsa Giorgio Tuinfortin kanssa kaikki biisit - saaden monessa kohdassa apuja muilta konemusatuottajilta.

Eniten nämä biisit kuulostavat säveltäjiltään ja vierailevilta tuottajiltaan. Esimerkiksi Lovers on the Sun ja Yesterday ovat ihan Aviciita, kun taas Sian upea The Whisperer voisi pianototeutuksineen löytyä Sian omalta 1000 Forms of Fearilta. Tuskin Guetta näitä pianoja on soittanut? Ryan Tedderin laulama ja säveltämä S.T.O.P. on syntsaversio OneRepublicista, muun muassa Alicia Keysin säveltämä ja Emeli Sandén laulama What I Did for Love (upea biisi, muuten) sopisi mutkattomasti Sandén levylle. Ms. Dynamiten ja Elliphantin laulama No Money No Love taas on dancehall-2step-taustoineen aivan kuin Ms. Dynamiten omalta levyltä.

Ja lista jatkuu.

David Guetta on siis ollut mukana levyllä, joka on julkaistu hänen nimellään, ja jonka ainut punainen lanka on hänen nimensä, joka kuitenkin on vain sitä - nimi. Ehkä Guetta olisikin syytä mieltää enemmän DJ:ksi, joka kokoaa suhteillaan yhteen vaikuttavan kasan uusia pop-biisejä maailman huipputekijöiltä. Ei tätä oikein yhden tuottaja-DJ:n albumiksi osaa mieltää.

Upeita biisejä tällä kokoelmalevyllä kuitenkin on. Sanotaanpa vaikka, että olisin bikineihin pukeutuneen #naiseni kanssa helteisessä Ruisrockissa, kun Guetta painaisi playta läppäriltään, ja John Legendin laulama nimibiisi lähtisi soimaan. KREBAISIN. Tai kun Birdyn laulama ja muun muassa meidän oman Teemu Brunilan säveltämä I'll Keep Loving You lähtisi soimaan. KREBAISIN.  Nicki Minajin ja Afrojackin esittämä Hey Mama. KREBAISIN. Jo mainittu Emeli Sandén What I Did for Love. KREBAISIN. Ms. Dynamiten ja Elliphantin No Money No Love. KREBAISIN.

Nyt keksin mikä tässä on Guettaa! Tai en tiedä onko se enemmän Aviciita... joka tapauksessa tämänkin levyn parhaissa biiseissä on kaihoisa mollimelodia. Vähän kuin Titaniumissa. Tai Lovers on the Sun. Nyt joku musiikin teoriaa edes alkeistasolla tunteva korjaa, että itse asiassa nuo biisit menevät duurissa, ja minä korjaan että HYVÄ ON, surumielinen melodia sitten. Ei mitään "let's party and take polaroid picture", vaan rakkauden menetystä ja kaipuuta.

Tätä taustaa vasten katsokaapa tuota levyn kansikuvaa. Isonenäinen miljonääri erosi vaimostaan. Sydämeen sattuu. Hän kuratoi sydänsurulevyn, ja tuijottelee nyt meitä melankolisena hittikokoelmansa kannesta, häpeämättä yhtään sitä, ettei hän ole itse TEHNYT näistä biiseistä yhtään.