Olen pitänyt Bob Dylanista jollain tasolla aina. Tai siis "aina". Mutta esimerkiksi Times They Are A-Changing tuntui jo lukioaikana tärkeältä biisiltä sanoituksensa myötä. Ja ukon käninässä on myös ollut aina jotain minua viehättävää.

Neljän-viiden viime vuoden aikana - ja konkreettisemmin tänä vuonna - Bob Dylanista on tullut entistä tärkeämpi minulle. Tämän vuoden aikana olen kuunnellut hänen musiikkiaan ajoittain jopa pakkomielteisen paljon.

Spotifystä tulee kuunneltua enemmän best of -tyyppisiä biisilistoja, mutta vinyylit ovat palauttaneet minut ruotuun myös kokonaisten levyjen suhteen. Blood on the Tracks on sen verran helposti ymmärrettävä kokonaisuus, että olen kuunnellut sitä paljon PALJON kokonaan myös Spotikasta, mutta viime viikon Lontoon-reissulta hankin itselleni vihdoin myös fyysisen kopion tästä levystä.

Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on minun suosikkini kaikista Dylanin levyistä. Se ei sisällä niin vaikuttavaa musisointia tai sukella niin syviin sfääreihin kuin Blonde on Blonde, eikä se ole niin pelkistetyn nerokasta lauluntekijyyttä kuin Freewheelin', mutta Blood on the Tracks on kokonainen ja sen tuska tarttuu.

Levyä pidetään yleisesti erolevynä - tai oikeastaan erolevyjen kuninkaana - joka käsittelee vereslihaisesti Dylanin tuolloin karilla ollutta avioliittoa Sara Dylanin kanssa. Maestro itse on tietysti kieltänyt moisen mahdollisuuden. Wikipedian mukaan Dylan väittää, että levy perustuu Tsehovin novelleihin - että hän ei missään nimessä tekisi omakohtaista levyä. Just joo. Erolevy tämä on, ja täydellinen sellainen.

Bob Dylan on maaginen sanoittaja, ja tällä levyllä suora kerronta kohtaa tajunnanvirran hienolla tavalla. Shelter from the Storm on jo pitkään ollut lempibiisini Dylanin tuotannosta, ja tuon laulun sanoja tekisi mieli lainata loputtomiin ja tatuoida korneiksi värssyiksi lapaluihin.

Well, the deputy walks on hard nails and the preacher rides a mount
But nothing really matters much, it’s doom alone that counts
And the one-eyed undertaker, he blows a futile horn
“Come in,” she said, “I’ll give you shelter from the storm”

I’ve heard newborn babies wailin’ like a mournin’ dove
And old men with broken teeth stranded without love
Do I understand your question, man, is it hopeless and forlorn?
“Come in,” she said, “I’ll give you shelter from the storm”

Ehkä tuo kaikki tarkoittaa jotain, mutta luultavasti ei. Tuntuu, että varsinkin tällä levyllä Dylanilla on ollut sanottavaa, mutta hän on myös uskaltanut antaa intuitiolle ja tajunnanvirralle valtaa tekstejä tehdessään.

Toisaalta levyllä on myös klassisempia tarinabiisejä, kuten Idiot Wind tai Lily, Rosemary and the Jack of Hearts, mutta kyllä nuo henkilökohtaisemmat (tai henkilökohtaisemman tuntuiset) tunnelmapalat tekevät tämän levyn. You're Gonna Make Me Lonesome When You Go! Tai mikä parasta: Buckets of Rain! Täydellinen päätös levylle. Sattuu, sattuu, sattuu! Bobdylan.comin mukaan tuo biisi on muuten soitettu livenä vain kerran. What a waste!

Life is sad
Life is a bust
All ya can do is do what you must
You do what you must do and ya do it well
I’ll do it for you, honey baby
Can’t you tell?

Äh, nyt olen ehkä yrittänyt tehdä tästä jotain Suomen Mojon syväluotausta. Minulla ei ole siihen tarpeeksi taustatyötä tehtynä, ja muutenkin halusin vain sanoa, että Dylanissa kokonaisuutena on jotain samaa kuin vaikka oluessa jos ei ole koskaan maistanut sitä: Ensisuullinen on varmasti karvas, outo ja ehkä jopa vastenmielinen, mutta se vie helposti mennessään.

Blood on the Tracks. Dylanin on selvästi pakko tehdä lauluja, sillä tämä oli ilmestyessään 1975 hänen 15. levynsä. Hän ei ole lahjakkain muusikko, mutta hän on usein saanut haalittua sopivan ryhmän kuvittamaan laulujaan. Slow Train Comingissa on esimerkiksi kyse musiikista (ja Jeesuksesta), mutta tässä on vain tunnelmaa ja noita sanoja.

Ja sanokaa nyt, että mistä Tsehovin novellista vaikkapa tämän Meet Me in the Morningin sanat voivat olla peräisin? Vai oliko se Tsehov-höpötys Dylanin omituista huumoria? Että TIETYSTI tämä on erolevy, ettekö nyt sitä tajua?

Well, I struggled through barbed wire, felt the hail fall from above
Well, I struggled through barbed wire, felt the hail fall from above
Well, you know I even outran the hound dogs
Honey, you know I’ve earned your love
Look at the sun sinkin’ like a ship
Look at the sun sinkin’ like a ship
Ain’t that just like my heart, babe
When you kissed my lips?