Pitkästä aikaa leffa-arvio. Tai olenhan minä leffoja katsonut useita per viikko, mutten niistä yleensä viitsi rustata mitään kun koen että muut ovat sanoneet paremmin.
Mutta Inside Outista minun on ihan pakko kirjoittaa vähän, vaikka tästäkin toki on sanottu paljon - ja varmaan nämä minunkin huomioni vähintään kerran.
MUTTA OLIHAN HIENO LEFFA!
Käyn aika ajoin tytärpuoleni kanssa elokuvissa. Yleensä elokuvavalinta on kompromissi, jossa hän saa sanoa viimeisen sanan. Tällä kertaa JYRÄSIN, ja ostin lipun tähän leffaan jonka halusin itse nähdä.
En nyt tiedä miten alusta minun pitäisi aloittaa kun tästä leffasta on kirjoitettu niin paljon, mutta Inside Outin täytyy olla paras koskaan tehty MYÖS lapsille sopiva elokuva. Siinä on sellaista yleishyödyllisyyttä. Kaikille välttämätöntä sisältöä. Mutta puettuna alle kahden tunnin lastenleffaksi.
Leffaa katsellessa tulee samanlainen olo kuin parhaita scifi- tai fantasiaromaaneja lukiessa: Millaisiin maailmoihin te viette minut! Jos olisi mahdollista että tällaista olisi, niin juuri tällaista se olisi!
Käsikirjoitus on niin hieno ja tehokas! "Oletko koskaan ajatellut mitä toisen ihmisen pään sisällä tapahtuu? No minä tiedän!", sanoo tunnehahmo Ilo, kun leffa alkaa mustasta ruudusta. Sitten Riley - elokuvan tavallaan päähenkilö mutta silti sivurooli - syntyy ja avaa silmänsä.
Elokuva kertoo siis tunteista ja tunteiden vuorovaikutuksesta. Perustunteita - eli hahmoja 11-vuotiaan Rileyn pään sisällä - on viisi: Ilo, Suru, Inho, Viha ja Pelko. Nämä kontrolloivat Rileyn matkaa läpi elämän, kukin omilla painotuksillaan.
Pixarin nerot ovat keksineet niin uskomattoman hienon päänsisäisen maailman, että intoilin lapsellekin leffan aikana jatkuvasti. Hän halusi keskittyä elokuvaan ja hiljensi minut. YDINMUISTOT joista kehittyy persoonallisuuden piirteitä! Pelkällä ilolla ja jatkuvalla positiivisuudella ei pärjää! Tämä on muuten leffan ydinsanoma, joka on varsin poikkeava länsimaisesta positiivisuustoitotuksesta. Nerokkaasti ilmennetty.
Ollaan nyt kaksi päivää juteltu lapsen kanssa tämän elokuvan ulottuvuuksista. Toki minun 7-vuotias lapseni on fiksuin kaikista (koska kaikkien omat on), mutta silti on syytä miettiä miten hyvä leffan pitää olla, jos ekaluokkalainen intoutuu suorastaan filosofisiin keskusteluihin sen teemoista.
Mieleenjäävin leffan sivuhahmoista on ehdottomasti Rileyn vanha mielikuvituskaveri, joka vaeltelee säilömuistissa. Ei vielä unohtuneena, muttei jokapäiväisessä käytössä. Miten kauniin traaginen hahmo tuo hattaran, elefantin ja minkävielä karkkeja itkevä sekoitus onkaan!
Every possible emotional overlap in #InsideOut pic.twitter.com/GN5RAHNp3J
— Avery A Pearson (@averyapearson) August 28, 2015
