Tämä aihe tulee tasaisin väliajoin vastaan sosiaalisessa mediassa. "Suosittele podcasteja". Viimeksi tänään Twitterissä.

Innostuin taas monen vuoden jälkeen podcasteista. Olisko kellään vinkata hyviä? Aiheet saa vaihdella laajasti. #podcast

— Jenna Karas (@karasjenna) September 22, 2015

Suosittelen aina podcasteja, koska rakastan podcasteja ja ne ovat elintärkeä osa päivittäistä media mixiäni. Tajusin, että minun lienee parasta tehdä tällainen kokoava postaus myös tänne blogiin, jotta voin sitten aina linkata tämän tekstin, ja saan lisää mainostuloja! (File under: rehellisyys, hyötynäkökulma).

Olen kyllä kirjoittanut podcasteista muutamaan otteeseen, mutta en varsinaisesti ole tehnyt parhaiden castien listaa. Tässä siispä tulee.

Paras suomalainen podcast oli tietysti Mäntysaari ja Nivala -podcast, mutta se pistettiin tauolle kun Nivalan podcastausolosuhteet huononivat, ja nyt työsopimukseni kieltää musiikin arvostelun, joten ko. podcast on määräämättömän mittaisella tauolla. Se palaa vielä!

Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, mutta numeroin ne silti, koska olen epälooginen ihminen.

En välitä liian "hyvin" tehdyistä podcasteista - siis sellaisista joita monen hengen työryhmä toimittaa valmiiksi radio-ohjelmiksi. Minusta podcastit ovat parhaimmillaan raakoina ja rosoisina. Niin ne hyödyntävät parhaiten omaa muotoaan, eikä niitä rajoita esimerkiksi radion ohjemitat, pakollinen toisto tai niche-aiheiden välttely. Siksi tällä listalla ei ole Serialia, jota kaikki tulevat teille suosittelemaan. Kuunnelkaa sekin.

1. Hardcore History Podcast

Jenkkiläisen toimittajan Dan Carlinin historia-aiheinen (yllätys yllätys) podcast, joka sukeltaa tarkkanäköisesti mutta viihdyttävästi maailmanhistorian mikro- ja makrotasoille. Ennen tämän postauksen kirjoittamista kävin lenkillä, jonka aikana kuuntelin vihdoin loppuun HH Podcastin viisiosaisen I Maailmansota -historiikin Blueprint for Armageddon, jonka yhteiskesto on rapiat 16 tuntia. Jotkut jaksot käsittelevät kuitenkin paljon pienempiäkin tapahtumia. Podcast inspiroi muun muassa tämän postauksen historian pahimmasta kännimokasta.

2. Bill Burr's Monday Morning Podcast

3. WTF with Marc Maron

Tämä on tavallaan koomikkopodcastien kunkku. Tai ehkä Joe Roganin on suositumpi, mutta neuroottisen musanörtti Marc Maronin haastattelut ovat klassikoita. Hetki sitten haastattelussa oli Barack Obama, joka nyt ei suorastaan avannut sieluaan, mutta vaikutti taatusti rennommalta kuin missään haastattelussa tätä ennen. Maronilla on niin paljon klassisia haastatteluja, etten ajan- ja tilanpuutteen vuoksi viitsi niitä tässä luetella, mutta kannattaa kaivaa arkistoista ainakin Louis CK:n eka vierailu, Moon Zappa (jonka kanssa Maron sitten seurustelikin hetken), Lucinda Williams, Paul Thomas Anderson, Tom Green, kaikki jotka ovat olleet Saturday Night Livessä ja Iggy Pop.

4. Freakonomics

Freakonomics-kirjojen ystäville parhaimmillaan todella mielenkiintoista "SETTIÄ". Samalla ennakkoluulottomalla asenteella ajateltu tuttuja asioita uuden näköisiksi. Jaksot sen verran lyhyitä, että sopivat vaikka paikallisbussimatkalle. Ei hauska eikä henkilökohtainen, mutta hyödyllinen ja ajatuksia herättävä.

5. Bookrageous

Tämä kannattaa ottaa pienellä varauksella, panelistit puhuvat nimittäin ärsyttävällä jenkkinuotilla, joka kuulostaa minun korvaani teennäiseltä. "I was like.... oh so TOTALLY into this, eeeheeheeheee". MUTTA kirjallisuus on ihana ja tärkeä aihe, ja olen saanut tästä podcastista lukuisia lukuvinkkejä (no pun intended, and even if it were, it would be a lousy pun). Ärsyttävää tosin on myös se, että kirjakauppiaista ja kirjallisuustoimittajista koostuva paneeli käsittelee kirjat silloin kun he itse lukevat ne, eli noin puoli vuotta ennen kuin ne ilmestyvät. Tekisi mieli välillä läpsiä näitä ympäri korvia.

6. The Nerdist

Tällä viikolla on sosiaalinen media sykkinyt surua, kun Helsingin Sanomat ilmoitti, että mediaväen suosikkiradiokanava Radio Helsinki luultavasti lopetetaan syksyllä. HS-konserni käynnisti Radio Hkiä koskevat yt-neuvottelut, koska ei ole löytänyt keinoa jatkaa kanavan toimintaa nykymuotoisena.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että freelancer-voimin pyöritetty ohjelmaradio on aivan liian kallis verrattuna paikallisradion mainosmyyntituloihin. Radio Helsinki on Hesarin alaisuudessa tehnyt tappiota aina. Nyt paljastetut luvut jättivät menoviivan alle 750 000 euroa ja tuloviivan alle 400 000.

Radio Helsingin ystävät suhtautuvat Radio Helsinkiin intohimoisesti, mikä osoittaa, että kanavalla on tehty paljon asioita oikein. Nyt on perustettu jopa "kansanliike" (eli Facebook-ryhmä) Radio Helsingin pelastamiseksi.

Minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi Yleisradion (eli veronmaksajien) tai jonkun upporikkaan osakeyhtiön pitäisi rahoittaa tällaista niché-toimintaa, kun se ei selvästikään Suomessa kannata. Vaikka FB-ryhmän kulttuuriväki kuinka toivoisi, Suomessa (tai edes pääkaupunkiseudulla) EI OLE tarpeeksi ihmisiä, jotta FM-radion kulurakenne olisi realistinen Radio Helsingin ohjelmistolle. Let's face the music, vaikka Radio Helsingin ohjelmisto oli laadukasta (oli siellä huonojakin ohjelmia), on kulttuurieliitin naiivia vaatia, että joku muu maksaa pienen ryhmän mielissä arvokkaaksi mielletyn ohjelmiston saattamisen kaikkien korviin.

Tämän pohdinnan jälkeen koin kirkastumisen hetken (Moment of clarity ei oikein käänny...). Miksi Radio Helsingin kaltaisen toimijan pitäisi vuonna 2013 tukeutua kalliiseen ja luvanvaraiseen FM-jakelutiehen, kun melko selvästi on käynyt ilmi, että se ei kulujen puolesta ole realistista? Nyt olisi oiva tilaisuus jättää FM-jakelutie sellaisille kanaville, joiden liiketoimintaan se sopii (kuten esimerkiksi työnantajalleni SBS Discoverylle. Pitää muuten mainita, että työnantajani kantaa en tietenkään yksityishenkilönä edusta, vaikka ylpeä työstäni olenkin).

Minä pyöritän harrastuspohjalta mahtavaa Mäntysaari ja Nivala -podcastia, jonka kulut ovat hyvinkin kevyet. Minulla oli Macbook Pro -tietokoneessa valmiina Garage Band -ohjelma, jolla editoin podcastit. Skypeen ostin 20 eurolla Call Recorder -nimisen lisäosan, Verkkokaupasta 60 eurolla USB-liitäntäiset mikrofoniluurit ja vielä 80 eurolla rajattoman Soundcloud-tilin (vuosimaksu). Näillä investoinneilla olen julkaisija! (Podcastimme äänenlaatua ollaan parantamassa, mutta se on sivuseikka). Minä ja Nivala teemme tällä haavaa podcastiamme puhtaasti harrastuspohjalta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö innostunut Radio Helsinki -podcastjoukko voisi tehdä castata muista lähtökohdista.

Podcastien valtamaassa USA:ssa erilaisille niché-asioille on tietysti suurempi yleisö, mutta Radio Helsingin yleisö on vahvalla mutu-tuntumalla, mitään demografioita näkemättä varmasti sellaista, jolla on tekninen ja asenteellinen valmius kuunnella podcast-muotoista ohjelmaa. Miksi Radio Helsingin aktiiviväki ei perustaisi podcast-verkostoa sivustolle Podcast-radiohelsinki.fi, jonne valittu joukko freelancereita tuottaisi laadukasta puheohjelmaa mistä aiheesta tahansa?

Jep, musiikki on tässä yhtälössä yksi ongelmista. En ole tutustunut Teoston tariffeihin, mutta luulen, että biisin esittäminen kokonaan nauhoitetussa, mp3:na saatavilla olevassa ohjelmassa on joko erittäin kallista tai luvatonta. Ehkä lainsäädäntö joskus muuttuu musapodcastien yleistyessä, mutta ehkä on turvallisempaa olettaa, että homma vedettäisiin läpi ilman nauhoitettua musiikkia.

Tämä siksi, että kyseessä on podcast, jonka yhteyteen voi luoda YouTube- tai Spotify-soittolistan käsitellyistä biiseistä! Ei tehdä enää radio-ohjelmaa vaan luodaan sisältö uuden jakelutien ehdoilla - ja sen antamia mahdollisuuksia hyväksikäyttäen. Puheohjelmia kaikesta mahdollisesta, Skype-konferenssipuhelujen mahdollistamia raportteja vaikka New Yorkista, WIlliamsburgin hipsta-festareilta tai miksei vaikka muotiviikoilta (siihen olisi ainakin helppo löytää yhteistyökumppani, koska €)

No, sitten se raha. Nykyisellään Radio Helsingin pelastusta odotteleva väki toivoo, että joku kuittaisi laskun, koska "toiminta on tärkeätä". Kulttuuri kuolee muuten. NYYH. Ei riitä. Jonkun on otettava härkää sarvista ja ryhdyttävä podcast-mainonnan myyjäksi. Oikeastaan Suomessa on ensin LUOTAVA koko podcast-mainonta. Itse asiassa joku yritteliäs kaveri voisi perustaa yhtymän, joka hoitaa blogi- ja podcast-mainontaa. Volyymi on voimaa. Mutta siinä tosiaan pitäisi luoda kokonaan uusi tapa toimia. Ei tarvita perinteistä mediamyyjää, vaan ihmistä, joka osaisi luoda ohjelmayhteistöitä. Ja sitten ohjelmantekijöitä, jotka osaisivat liittää ne luontevasti osaksi ohjelmaansa. Tietysti niin, että kuulijalle välittyy selvä kuva

Muotiblogeihin syydetään jatkuvasti enenevässä määrin rahaa, joten kyllä oikein tehtyihin podcasteihinkin saattaa pikku hiljaa alkaa virrata jotain - varsinkin kun kulurakenne on niin kevyt, että printtimedian menettämien mainostajien ei tarvitse ohjata kuin murto-osa podcastien suuntaan niin toiminta mahdollistuu edes jotenkin.

Tällaisia ajatuksia heräsi. Itse kuuntelin Radio Helsingistä lähinnä jotain Lasse Kurjen pitkiä haastatteluja joskus, mutta ajattelin joka tapauksessa, että on parempi ehdottaa jotain rakentavaa, kuin toivoa että joku lähtisi mukisematta maksajaksi.

Sitäpaitsi minulla on vahvasti oma lehmä ojassa: Haluan, että Suomesta tulee podcast-maa, ja Mäntysaari ja Nivala -podcastista vielä paljon isompi!