Huh huh, vieläkin vähän väsyttää tuo Provinssirock. Tämän raportin tärkein anti on se, että minulla oli äärihauskaa Provinssissa. Olin siis töissä, ja työt menivät mahtavasti, eikä vapaa-ajastakaan voi valittaa.

Mutta en kirjoita nyt niistä töistä. Vaikka olenkin jonkun vuoden keskimääräistä Provinssi-kävijää vanhempi ja pidän nähtävästi aika lailla erilaisista bändeistä, onnistui festari luomaan sitä tunnelmaa jota festareilta kaipaa. Jotenkin sitä edelleen vaan on tyytyväinen pölyn ja melun keskellä. Tämä nyt menee romantisoinnin piikkiin, mutta jotain noissa humalaisten ihmisten massakohtaamisissa on. Jotain "maagista", jota ei kaupunkifestivaalilla koe.

Bändipuoli oli ulkomaisten osalta ennakkoon melko vähän kiinnostava. The Joy Formidablen aikana tein töitä, ja näin vain parin vikan biisin loppurutistukset. Social Distortion vaikutti vähän väsähtäneeltä, mutta ihan sympaattiselta se kuulosti. The Soundsin parhaat keikat näin joskus aiemmin, mutta Wolfmotherissa ja DJ Shadow'ssa oli kieltämättä tehoja (vaikka Shadow'n junkkapainotteisuus tulikin yllätyksenä).

System of a Downin keikka oli sitten lopulta pettymys. Sekin tuli tosin tsekattua pitkän työrupeaman jälkeen, ja siinä kohtaa teki mieli enemmän rupatella tiimin kanssa ja hörppiä olutta. Noin 7 biisiä kuitenkin katsoin, aika kaukaa tosin. Serj Tankian oli pukeutunut kuin autokauppias, ja vaikka bändi näytti ja kuulosti rennolta, olin odottanut että se olisi ollut jotenkin helvetin ankara.

Mentiinkin sitten katsomaan Jare & Villegallea (olutteltalla oli myös vaikutusta asiaan), mikä olikin viihdyttävää, sillä koko teltta lauloi sporttiräppiä innokkaasti mukana. Myös Apulannan jaksan katsoa aina yhtä innostuneesti.

Eniten viihdyin jälleen Jätkäjätkien keikalla. Kertakaikkisen suvereeni ryhmä on se, ja jotenkin sitä tulee aina seurattua mahdottoman leveä hymy kasvoilla. Jos joku bändi pystyy tuottamaan niin suurta iloa, on pakko nostaa hattua ja palvoa sen suuremmin analysoimatta (vaikka analyysilaseilla tarkasteltuna lopputulos on sama).

Ei siis mikään "bongasin 10000 elämäni suosikkibändiä" -juhla, mutta sen sijaan aistin festivaalitunnelmaa, koin ammatillisia onnistumisia ja pidin hauskaa kollegoiden kanssa. Saldo: A+

Seuraavaksi Ruisrock, jossa ei töitä.

Mainos: Muistakaa katsoa X-Stagen keikkoja YleX Areenasta! Kannattaa myös katsoa Von Hertzenin veljesten kokkaushaaste, jossa ikävä kyllä varastan juontajaparini kanssa show'n.