Hyvää lauantaita yleisö. Tänään ajattelin kirjoittaa kahdesta uudesta levystä ja hiukan juoksemisesta (taas, sori 'bout that).

Ensin Yournalist, jonka viime vuonna ilmestynyttä ep:tä olen hehkuttanut blogissa sen ilmestyessä.

Nyt on sitten kokonaisen albumin vuoro. Tai joskus kuukauden päästä Horror and Terror taitaa ilmestyä, mutta pirtsakat Mellakka Helsingin muigelit lähettivät levyn jo etukäteen.

Slippery and Infected -ep:n kohdalla puhuin paljon sen moninaisesta tyylistä, joka poukkoilee ympäri viiden biisin kokonaisuutta. Kokonaisen levyn kohdalla oli pelko, että poikkoilua esiintyy entistä enemmän. No, ei esiinny, vaikka hirveän johdonmukainen levy ei kyseessä olekaan. Nigerian Girl ja sen yhtä söpö broidibiisi Brazilian Boy ovat etno-indietä a la Vampire Weekend, mutta suurin osa levystä mennään power popahtavasti hiljaa/kovaa/hiljaa/huutaen-estetiikalla a la (en vittu jaksa tarkastaa mihink kohtaan a la :ta tulee se aksenttimerkki vittu hei) Pixies tai Nirvana - kuitenkin Cheap Trickin riemukkuudella.

Ruohoset ja Mikko ovat mahtavia melodiankuljettajia. Tästä, ja yleisestä helvetin hyvästä fiiliksestä johtuen levyä kuunnellessa VIIHTYY. Ei ole kyseessä mikään OK Computer aka unohtumaton indiemestariteos, mutta minun mielestäni on mukavampi kaahaa ja fiilaa ja rakastaa vain.

Mahtava video sinkkubiisistä C'Mon People, joka on tämän vuoden Nigerian Girl.




Entäs sitten Jukka Poika.

Silkkii on hieno biisi, mutta Yhdestä puusta -levyn oikeasti paras anti on Soul Explosion Bandin IHANA soitanta. Kuuntelin levyn ensimmäisen kerran läpi pitkällä iltalenkillä, ja SEB:in osaavissa käsissä oli suorastaan mahtava keinua yhä syvemmälle Espoon lähiöihin, kohti kuvainnollista kapteeni Kurtzia, jonka alkukantainen keskiluokkainen pimeyden sydän on imaissut

Oho, menin sivupoluille. En jaksa edelleenkään ihan kokonaista levyä Jugi Bwoita, mutta livenä ja pieninä paloina neroutta. Luulen, että Siideripissiksestä tulee järjetön kesähitti. Mahtava biisi. Halusin kirjoittaa levystä lähinnä bändin hienoutta ja tuon biisin kesähittiyttä korostaakseni.

Aion osallistua Helsinki City Runiin, joka juostaan kuukauden päästä. Matkan pituudesta ei tule ongelmaa, mutta jännittää saanko juostua alle tavoitteeni 1:55. Olen myös ryhtynyt keräämään definitiivistä HCR-Spotify-listaa, jota testailen lenkillä. Deadmau5ia, skeittipunkkia, Calvin Harrisia, Underworldia, Killing Jokea, mitäs muuta sinne pitäis laittaa?

Deadmau5, en tiennyt että hän on nykyään teini-rave-sukupolven artisti. Hän on siitä huolimatta mahtava artisti. Rakastan, jopa. Minun mielestäni tämä tekno-buumi on mahtava asia, vaikka kaikki aikuiset musiikinharrastajat tietysti Skrillexille jne. tuhahtelevatkin. Niinhän ne tuhahtelevat aina kun nuoret innostuvat jostain. Provinssissakin on oikein reivit. Pendulum on silti kaikkien aikojen kammottavin bändi. Scooter ja Linkin Park kohtaavat. Hyi saatana.