Ensin pari alkuhuomautusta:

1. En ole varma mikä Asan tarkoittama artistinimi tässä on, mutta kaikesta päätellen Asa Foetida, erotuksena viimevuotisen Jou jou -levyn rap-alias Asa Masasta. Aiemmin hän on julkaissut kaksi Foetida - Pro Promo -mixtapea, mutta tämä levy on muutenkin hämmentävästi nimetty, joten kunhan kaikki nyt ymmärtävät että tässä on kyse Matti Salon aka Avaimen aka Asan albumista.

2. Jos olisin tiennyt että tämä levy ilmestyy, en olisi tehnyt vielä vuoden parhaiden levyjen listausta.


Tämä oli siitä mahtava levy, että se tuli sanonnan mukaisesti "pyytämättä ja yllättäen". En ole ehtinyt aikoihin seurata Basson keskustelufoorumia, ja Asa ei näistä juuri etukäteen tiedottele - kyseessä kun on hänen (ja käsittääkseni äitinsä) hoitama levy-yhtiö Roihis Musica, joka julkaisee Asan omien levyjen lisäksi vain Jätkäjätkien levyt.

Kuulin alkuvuodesta, että Asa olisi tekemässä pitkään suunnittelemaansa Love Recordsin materiaalia sämpläävää levyä yhteistyössä Universal Musicin kanssa (joka siis nykyään omistaa Loven katalogin). Ilmeisesti Asan Avain-aikaiset major label -traumat ovat vielä niin haavaisia, ettei mies halunnut lopulta lähteä projektiin - tai sitten syy on joku muu, tämä kaikki on omaa spekulaatiotani.

Tämä on kuitenkin ilmeisesti saman idean päälle rakennettu levy - sillä erotuksella, että Loven levyiltä sämpläämisen sijasta Suomen kovimmista muusikoista koottu kopla on soittanut progehtavat taustat.

En ollut aivan niin ihastunut mainittuun Jou jou -levyyn kuin olisin toivonut. Ymmärsin toki Asan konseptin jutustelevana sananikkarina, mutta miehen runolliset ulostulot ovat olleet suorastaan profeetallisia, joten odotukset olivat seuraavassa runolevyssä (edellisen ollessa Terveisiä kaaoksesta - joka on sivumennen sanoen käsittämättömän hieno levy).

Vaikka Use Your Illusion III on järjettömän taitavasti soitettu ja sävelletty levy, Asan sanataide on kuitenkin sen ylivoimaisesti tärkein anti. On toisaalta sääli, että Polarsoulin ja Arwi Lindin tuottama upea musisointi jää taustalle, mutta ei voi mitään.

Jos luet tästä arvostelusta vain yhden virkkeen, lue tämä: Use Your Illusion III ei ole räppiä, vaan runoutta. Heti YouTube-näytteet pistivät polvilleen. Tai ehkä "näytteet" on harhaanjohtavasti sanottu, sillä joku on tunkenut kaikki levyn biisit YouTubeen. Asa ei siitä huolimatta halua laittaa levyjään Spotikkaan, vaikka YouTube-katsomiskertojen perusteella kannattaisi. NO, Spotifyttömyydestä johtuen tämä oli ensimmäinen levy jonka ostin tänä vuonna. Joo, ammatin suomia etuja, saan paljon levyjä. Mutta hyvä että ostin.

Minä olen NIIN valtavan tyytyväinen, että Asa on uskaltautunut vielä kauemmas hiphopin konventioista. Kuten todettua, tässä on kyse runoudesta. Kaikesta kuulee, että sanoitusten kirjoittamiseen on käytetty aikaa ja harkintaa, eikä miehen kynän tarkkuutta voi kuin ihailla - polvillaan, nöyränä.

Oikeastaan levyn "hiphopimmat" biisit ovat sen heikoimpia kohtia. Mitä sfäärimpää, sen parempaa. Terveisiä kaaoksesta -levylläkin eniten mieltä kiehtoi Yksinäisyyden ja yhtenäisyyden vuori. Nyt päästään heti aluksi kolmannen silmän avaamiseen - johon toki vaaditaan asianmukaisia päihteitä, mutta näillä mainituilla päihteillä ei mässäillä, kuten räpissä yleensä.

Olemme kuulleet tarpeeksi "rennosti arkisista aiheista räppääviä nuorukaisia", on aika antaa tilaa runoudelle. Tulee mieleen stand up -koomikko Marc Maronin mahtava WTF-podcast, jonka eräässä tuoreessa jaksossa hän kertoo Bob Dylanin Blonde on Blonde -levyn kuuntelemisesta, ja vielä tarkemmin Dylanin sanoituksista, joiden Maron kuvailee olevan "halun ilmentymiä", koska ne "kertovat maailmasta, jonka juuri ja juuri tajuaa, mutta sitten se katoaa". Siis että "the definition of desire" on juuri se todellisen runouden koskettama tila, joka lähestyy lopullista totuutta. Tai ainakin kuulijalle/lukijalle tulee oivallus, että ratkaisu on ihan lähellä.

En lähde vielä tässä merkinnässä analysoimaan Asan runoja syvemmälle, vaikkeivät ne mitään "vaikeita" runoja olekaan. Oikeastaan ainoa kauneusvirhe on Julma-Henrin vierailu, sillä en ole koskaan ymmärtänyt ko. räppärin arvostusta. Luulen, että vain syrjäytyneet saavat edes jonkinlaisen samaistumiskokemuksen Henrin räpeistä.

Tämä levy nostattaa mieltä. Se on jälleen yksi osoitus siitä, että Asa on suomalaisten "riimittelijöiden" (jotenkin aliarvioiva termi...) joukossa täysin omassa liigassaan. En osaa vielä päättää onko tämä Asan paras levy, mutta helvetin hieno levy kyllä, ja pakollinen hankinta kaikille.