Yksi asia on selvää: Jos en juokse, tulen pahantuuliseksi. Kelistä riippumatta on siis minimissään kahdesti viikossa hyvä käydä hölkällä. Eli juoksulla. #running-tägillä.

Käytännössä minulla on siis kaksi vaihtoehtoa.

1. Puen päälle merinovillaisen kerraston, ohuen fleecetakin ja Niken talvijuoksutakin sekä vuorelliset trikoot. Siihen päälle juoksupipo, ohut kaulaliina ja säärystimet sekä pitkät juoksusukat. Juoksukenkinä jotkut peruskengistäni, en harrasta nastalenkkareita.

Sitten pihalle. -15C oli viimeksi lämpötila. Silloin etureidet jäätyvät ja keuhkoihin sattuu hieman ja silmät jäätyvät kiinni. Mutta olo on lenkiltä palattua euforinen. Huomenna aion juosta viikon pitkän lenkin, eli luultavasti 13 kilometriä. Huomenna on -6C vissiin, eli tuolla mainitsemallani varustuksella aivan ideaali keli.

Ongelmina siis kylmyys ja varustautumiseen kuluva aika.

2. Ajan aamulla ennen työpäivää Niittykumpuun Esport Arenalle, jossa on 400 metrin sisäjuoksurata. Kierrän tätä 15-25 kertaa. Varusteina shortsit tai ohuet trikoot ja tekninen t-paita. Ahhh miten ihanaa, kevyet varusteet!

Ongelmana on tylsyys. Rata on pian koluttu, ja meditatiivinen tien päällä olemisen kokemus jää saavuttamatta. Ihmettelen tosin kun radan vieressä olevalla kuntosalilla ihmiset käyvät pomppimassa siinä juoksumatolla, VAIKKA vieressä kulkee 400 metrin juoksurata. Ei ymmärrä.

Suurempi ongelma on ilman kuivuus. Jano tulee heti, ja kurkkuun rupeaa sattumaan. Ei hirveän miellyttävää pidemmän päälle.

Balanssin säilyttämiseksi juoksen tietysti tasaisesti molemmissa paikoissa. Mutta näin lenkkirutiinini ei pääse katkeamaan. No rest for the wicked.

Ensi viikolla pitäisi muuten saapua Zalando-tilaukseni: Skechers Go Run -lenkkarit, Niken Free Runeja korvaamaan. Kevyet kengät siis. Odotan innolla.