Enpä olekaan hetkeen ole käynyt katsomassa ihan tavallista klubikeikkaa. Viime lauantaina olin, kun hästääk tytärpuoli oli hoidossa ja Happoradion Elefanttimarssi pysähtyi Vöötsinissä.

En itse asiassa muista koska näin Happoradion viimeksi livenä, mutta olen kyllä nähnyt 7-10 heidän keikkaansa. Lauantainen oli niistä paras.

Happoradion keikka ei ole dramaattinen performanssi tai ilta täynnä arvaamatonta vaaraa. Eikä sen pitäisikään olla. Se on sopiva sekoitus ammattimaisuutta ja nautintoa.

No, ensinnäkin Happoradiolla on paljon hyviä biisejä. Lauantainakin radiohittejä jäi soittamatta, vaikka keikka kesti tunti neljäkymmentä minuuttia. Yleensä kyllästyn ei-legendojen keikoilla tunnin kohdalla, mutta Happiksen materiaali kesti pituutensa. Tosin jos olisi ollut arki-ilta eikä olisi ollut kylmää olutta tilanne olisi voinut olla toinen.



Bändi soitti kymmenen biisiä täällä arvioidulta Elefantti-albumilta. Livetilanteessakin tunnisti levyn onnistuneeksi, sillä välillä biisin alkaessa luulin sen olleen joltain vanhemmalta levyltä, sen verran hitikkäältä ja tutulta jotkut biisit kuulostivat - enkä siis tarkoita levyn kahta sinkkua, vaan esimerkiksi Kuusi jalkaa kevätjäälle- tai Elefantti-biisejä.  Myös Pimeäntaite toimi hienosti.

Joskus kitaralla, bassolla ja rummuilla operoivat bändit muuttuvat keikalla tympeän hard rockeiksi, mutta onneksi Happis pitää kiinni levyjen sovituksista, mikä kuuluu esimerkisi AH Haapasalon kitaroinnissa, johon ei levyllä välttämättä kiinnitä aina edes huomiota, mutta josta keikalla pidin. Erityisesti pidän kuitenkin basisti Jari Siivosesta. Hän on jopa groovaava basisti. En ollut aikaisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta hän kiikuttaa soittoa upeasti eteenpäin.

Maestro Tykki on varmaankin ajat sitten riisuutunut lavalla ujoudestaan. Siksi hänen olemuksensa on samaan aikaan välitön ja itsevarma. Happoradio ei yritä "pitää bileitä", vaan loppuunmyyty Virgin Oil on tullut kuuntelemaan myös mitä heidän suosikkibiiseissään lauletaan. Ja laulamaan mukana. On mielestäni onnistunut ratkaisu ettei Tykki yritä laulattaa yleisöä,vaan antaa näiden laulaa itsensä päälle. Hän jaksaa tulkita satoja kertoja esittämänsä kappaleet, mikä on hienoa. Ehkä välillä hänen keikkapanssarinsa soisi hieman raottuvan ja herkkyyden tulevan enemmän esiin. Mutta toisaalta helsinkiläinen yökerho sunnuntaina aamuyöllä kello 1 ei ole helpoin paikka siihen. Laulut olivat siis herkempiä kuin säveltäjänsä tuona iltana.